"Hän oli vain luullut nähneensä unta, seisseensä horteessa ikkunassa ja kuvitelleensa. Mutta nyt hän ei luullut mitään, ei kuvitellut vaan oli varma. Pojan pelästyneestä katseesta, silmistä jotka yrittivät kertoa jotakin. Kädestä joka oli painettu vasten ovea. Valkoisesta kämmenestä lasilla.
Viikko ilman vanhempia on aluksi onnenpotku – viimeinkin neljätoistavuotias Tekla voi tehdä mitä haluaa ja tutustua North Endin naapureihinsa, Lunaan, Aasaan ja Havuun. Mutta viikon edetessä eteen kasaantuu kysymyksiä kuin loputonta lunta taloyhtiön pihalle: Ketkä tekevät iskun North Endin suklaatehtaaseen, majaileeko maanalaisissa varastoissa ylimääräistä väkeä, minne pikkuveli katoaa?
Unelmaviikosta painajaiseen. Itkusta nauruun. Niskaan putoava taivas aloittaa uuden nuortenkirjasarjan ja kuvaa Muutoksen jälkeistä aikaa, jossa luonnonvarat loppuvat, talvet ovat hyisiä ja vaatteet tuunataan äideiltä tyttärille. Se on maailma, josta monet ovat unelmoineet, mutta joka voi olla myös ahdas ja pelottava."
Oma arvio:
Ihastuin Laura Lähteenmäen kieleen ja kirjoitustyyliin, kun luin hänen nuortenkirjansa Nut Case. Niinpä ilahduin, kun löysin tämän hänen kirjoittamansa dystopisen North End -trilogian. Olen näitä trilogian osia kirjastossa monesti käsissäni hypistellyt, mutten ole aiemmin innostunut näitä lainaamaan.
Niskaan putoava taivas kertoo hyvin moniulotteisesti neljätoistavuotiaan Teklan tarinan, joka jää sattumien vuoksi viikoksi kahdestaan kotiinsa pikkuveljensä Kaurin kanssa. Tekla on muuttanut perheineen äskettäin hyiseen North Endiin, makeistehtaan työntekijöiden asuntoalueelle, eikä tunne oikein ketään. Pikkuveli lintsaa koulusta, opettajat ovat oudon tiukkapipoisia ja asunnon lämmittäminen ei olekaan niin helppoa - varsinkaan, jos lainaa viimeiset lämmitykseen käytettävät juparikokassit naapurin söpölle Havulle. Lisäksi tehdasalueella liikkuu outoja hiippareita.
Alussa Tekla halveksii alueen nuoria, jotka näyttävät toppakamppeissaan hänestä käveleviltä toukilta. Tytöt eivät juurikaan meikkaa tai laita hiuksiaan. Tekla on ollut aiemmassa kotikaupungissaan suosittu, pukeutunut muodikkaasti ja hänellä on ollut pientä kipinää Lennyn kanssa. Nyt häntä katsotaan karsaasti, hän ei tahdo sopeutua North Endin tuhansiin sääntöihin eikä ilmanalaan. Hän ikävöi ystäväänsä Siria ja Lennyä, joiden hän odottaakin tulevan parin päivän päästä synttäreilleen.
Täällä haisivat vain juparikot ja joskus tehdas. Melkein aina ilmassa leijui palavien pellettien katku.--- Äidin takki oli liian ohut pohjoiseen. Tekla haaveili paksusta toppatakista uskomatta saavansa sellaista. Uudet takit olivat kalliita ja äiti vannoi kaikessa - myös vaatteissa - kierrätykseen.
Kirjan tarina sijoittuu tulevaisuuden Suomeen jälkeen Muutoksen. Tehdasta epäillään käyttävän kaakaoplantaaseillaan lapsityövoimaa, mutta tehdas vakuuttelee, ettei näin ole. Silti äärijärjestöt eivät usko tehtaan vakuutteluja - ja iskevät tehtaalle juuri pahimpaan joulusesonkiaikaan.
Niskaan putoava taivas on minusta melko synkkäpiirteinen kirja, mutta ei kuitenkaan liian masentava. Ihmiset joutuvat säännöstelemään kaikkea, ja saunassa käydäkseen täytyy polkea ensin crosstrainerilla lisävirtaa. Asuntoja saa lämmittää vain tiettyinä kellonaikoina ja ruokaostokset tehdään nettitilauksina kotiovelle. Herkkujen ostaminen on turhaa ylellisyyttä. Teklaa moititaan koulussa siitä, että hän on syönyt jäätelöä, silä asuntojen alhaalla sijaitsevan yhdyskäytävän yhteisissä pakastimissa ei saisi säilyttää herkkuja. Maailman ilmasto on muuttunut niin rankasti, että kaakaoviljelmiä on Italian korkeudella.
Pidän siitä, ettei Tekla saa tarinassa asioita sujumaan unelmiensa mukaisesti, vaan saa huomata, että hänen on opittava selviytymään nyt uudessa yhteisössä. Hän ystävystyy viimein talon nuorten kanssa, mutta Havu jää hänelle tavoittamattomaksi. Hänen entisistä ystävistään paljastuu ikäviä asioita, joten hänen on suunnattava katseensa kohti uutta. Tekla on luonteeltaan juuri niin naiivi ja lyhytkatseinen, kuin 14-vuotiaalta voi odottaa, mutta jotain kasvamista tarinan loppuun mennessä hänessä tapahtuu.
Mielelläni jatkan tämän sarjan lukemista ja saan tietää, miten elämä tehdasalueella jatkuu iskujen jälkeen.
Arvosanani 3,5
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Muissa blogeissa:
Kirjamielellä
Vinttikamarissa
Sinisen linnan kirjasto
Mari A:n kirjablogi
Kaiken peittävä tulva: Laura Lähteenmäki. WSOY 2013.
"16-vuotias Luna haaveilee laulavansa itsensä pois North Endistä, jättävänsä taakseen vaarallisen tulvan ja ihmisten epäluulon.
Aurinko paistaa pitkän talven jälkeen, mutta kevät ei herätä suljettua tehdasta henkiin, ei täytä ruokakaappeja, ei saa ihmisiä iloisiksi. Jopa parhaat ystävät syyttävät Lunaa, tehtaanjohtajan tytärtä, töiden loppumisesta. Onneksi Lunalla on laulunsa — sama jolla äiti 16 vuotta sitten voitti viimeiset Euroviisut. Kun Luna laulaa kilpailuissa, hänellä on yllään äidin mekko ja kaulallaan äidin koru. Hän on kopio äidistä, jota ei enää ole.
Kaiken peittävä tulva kuvaa koskettavasti ystävyyden ja ymmärryksen kaipuuta vaikeiden luonnonolojen, romahtaneen maailmantalouden ja energiakriisin pimentämässä maailmassa."
Oma arvio:
Olen hyvin ilahtunut, että tässä North End -trilogian toisessa osassa on eri päähenkilö ja kertojaääni kuin Tekla, sillä en olisi ehkä jaksanut häntä enää enempää. Luna on mielestäni hiukan kypsempi ja mukavampi henkilöhahmo seurata kuin naiivi Tekla.
Luna on tehtaanjohtajan tytär ja Havun tyttöystävä, mutta nyt myös hyljeksitty, kun suklaatehdas on mennyt nurin terrori-iskujen jälkeen ja todella moni jäänyt työttömäksi. Havu alkaa tuntua etäisemmältä, Aava sairastuu typerän tempauksensa takia ja Teklan aika menee kerätessä romua talosta taloon - hänet on erotettu koulusta. Lunan kotiin on majoitettu kaksi kaakaoplantaaseilta pelastettua nuorukaista, Inak ja Lois, jotka ahkerasti opettelevat suomea ja sopeutuvat perheenjäseniksi. He ovatkin mukavan piristäviä hahmoja. Lunan isä murehtii tulvaa, jonka uhka alkaa olla yhä ilmeisempi, kun kaikki talven aikana sataneet lumet alkavat sulaa.
---Mutta enää hän ei ollut tehtaan Luna, pelkkä äitinsä jatke, vaan hän laulaisi äitinsä kunniaksi, hän laulaisi omaksi ilokseen, hän laulaisi paokseen täältä pois.
Lunan onneksi hänellä on äidiltä peritty laulun lahja, ja hän alkaa harjoitella Donate it! -kilpailua varten. Kirjan mielenkiintoisinta antia onkin minusta Lunan valmistautuminen kilpailuun. Havulta hän ei juuri tukea saa, sillä hän ei ole uskaltanut edes kertoa poikaystävälleen kilpailusta. Kun koulussa sattuu inhottava välikohtaus, Havu osoittautuu todella ärsyttävän välinpitämättömäksi Lunaa kohtaan. Lopussa selviää syy Havun käytökseen, mutta hän saa minut kihisemään kiukusta, enkä oikein muutenkaan syttynyt heidän valjusta romanssistaan. Lisäksi koulun rehtoraatti on raivostuttavan epäoikeudenmukainen Lunaa kohtaan, ja sillä pidänkin tytöstä kovasti, että hän pitää siitä huolimatta pintansa - koulusta erottamisen uhalla.
Tämä kirja on, kuten sarjan ensimmäinenkin osa, toisaalta hyvin mielenkiintoinen kuvaus siitä, mihin ihmisen toiminta voisi pahimmillaan johtaa. Valtavat tulvat ovat ihan tätä päivää jo muualla maailmassa, ja onhan viime talvina myös Suomessa nähty tulvavesien mahti, joskaan ei ihan näin dramaattisesti kuin tässä kirjassa. Ihmisillä on pulaa kaikesta, koulutkaan eivät ole turvassa poliittiselta propagandalta, ruuasta, vaatteista ja lähes kaikesta on pulaa eikä ihmisten luotto tulevaisuuteen ole kovinkaan vahva.
Ja sitten isä taas selitti, ettei kukaan yksittäinen ihminen, kansa tai suuryritys halunnut olla syyllinen ilmaston äkilliseen muutokseen, energiapulaan tai siihen ettei vaihtoehtoja ollut kehitetty ajoissa. Oli ollut yleistä hokea - niin taulussa, koulun oppimateriaalissa kuin lastenlauluissa - ettei kukaan ollut syyllinen. Ettei luonnolle ja elinoloille mahtanut mitään, että historia toisti itseään. Jotkut pahkapäät eivät olleet edes uskoneet ilmastonmuutokseen.
Luna pääsee lopussa hetkeksi maistamaan makeampaa elämää Etelässä, jossa laulukilpailu järjestetään. Pelkäsin, että jollain tapaa hänen esiintymisensa menisi pieleen, sillä kirjassa on jotenkin koko ajan pahaenteinen kaiku. Kirjan lopussa tulee parikin yllättävää käännettä, jotka hiukan nostavat tätä tarinaa paremmaksi. Jotenkin tämä sarja ei vain pääse täyteen loistoonsa.
Arvosanani 3,5
Tämä kirja on lainattu kirjastosta.
Muissa blogeissa:
Notko, se lukeva peikko
Kirjavinkit (Mikko Saari)
Mustemaailmani
Narseskan kirjanurkkaus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti