Harper Connelly -sarja: Charlaine Harris

Kuiskauksia haudan takaa: Charlaine Harris. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2014.

Englanninkielinen alkuteos (2005): Grave Sight

"Harper Connelly on 24-vuotias, rehellinen, lojaali mutta monien silmissä varsin outo nuori nainen. Teini-ikäisenä Harperiin iski salama ja hän sai kyvyn aistia kuolleiden sijainnin ja viimeiset hetket. Niinpä hän etsii työkseen kuolleita ihmisiä, apunaan velipuolensa Tolliver. Kaksikko liikkuu toimeksiantojen perässä paikasta toiseen ja saa selville salaisuuksia, joiden moni toivoisi pysyvän haudattuina. Harper ja Tolliver matkaavat nyt pieneen arkansasilaiseen kylään selvittämään paikallisen teinitytön kohtaloa. Tytön ruumis löytyy pian, mutta valheiden verkko on sotkuisempi kuin Harper olisi voinut koskaan arvata. Jokaisella kylän omalaatuisista asukkaista tuntuu olevan omia luurankoja kaapissaan, ja joku heistä on valmis menemään hyvin pitkälle pitääkseen ne siellä."

Oma arvio: 

Mukavan helppoa luettavaa tämä kirja oli, mutta siihen se vähän jäikin. Jännitystä  ei Harper Connelly -sarjan avaus minusta pursunnut, mutta murhamysteerin ratkeamista oli kiva jännätä loppuun saakka. Lopputulos oli aavistuksen liian helppo. 

Pääpari, sisarukset Harper ja Tolliver eivät olleet mitenkään erikoisia, enkä juuri jäänyt heitä kaipaamaan kirjan loputtua. Heidän välinen suhteensa oli ihastuttavan läheinen, mutta ehkä jopa liian intiimi näin jäyhään suomalaiseen makuun. Jäin miettimään, mikä heidän suhteensa nyt oikein onkaan, kun mikäli oikein käsitin, he eivät olleet verisukulaisia. Kirjassa ei juurikaan ollut kovin kuvailevaa romantiikkaa, vaikka siihen olisi ollut mukavat edellytykset. 

Olin hyvin pettynyt, kun Harperin romanttiset kohtaukset kylän poliisimiehen kanssa sivuutettiin olankohautuksella. Ei, ei ja ei. Alussa kirja vaikutti todella mielenkiintoiselta Harperin erikoiskyvyn takia, mutta ei se seikka jaksanut nostaa tätä lempikirjojeni tasolle. 

Jatko-osan aion lukea, ja pisteitä annan tälle 3+

Tämän kirjan sain kustantajalta, kiitän! 

Yllätyksiä haudan takaa: Charlaine Harris. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2015.

Englanninkielinen alkuteos (2006): Grave Surprise

"Harper Connellylla on varsin erityinen kyky: hän osaa aistia kuolleiden sijainnin ja nähdä heidän viimeiset hetkensä. Harperin taitoja epäilevä professori kutsuu hänet vuosisatoja vanhalle hautausmaalle Memphisiin. Kaikkien hämmästykseksi Harper osaa tietenkin heti kertoa vanhojen vainajien kuolintavat, mutta yllätys on vielä suurempi, kun käy ilmi, että mullan alla makaa myös paljon tuoreempia ruumiita…"

Oma arvio: 

Sain tästä Harper Connelly -sarjan toisesta osasta paljon enemmän irti kuin ensimmäisestä. Kaiken kaikkiaan mysteerejä täynnä oleva tarina piti hyvin otteessaan ja sisarusparin läheistä suhdetta oli mukava seurata.

Päähenkilö, Harper, tosin vaikutti minusta epäuskottavan itsevarmalta suhteessa erikoiseen kykyynsä sekä tavassa muistella tuosta-noin-vain traagista lapsuuttaan. Tai ehkä hän vain on niitä, jotka ovat sinut oman erilaisuutensa kanssa ja ovat päässeet vaikeuksien kautta voittoon ilman katkeruutta. Hänellä vaikuttaa olevan fyysisten heikkouksiensa lisäksi vielä yksi erittäin iso heikkous - hänen veljensä Tolliver. Hän ripustautuu häneen tilanteessa kuin tilanteessa ja kokee siitä samaan aikaan suurta syyllisyyttä. Jo ensimmäistä osaa lukiessani minua mietitytti heidän omituisen läheinen sisarussuhteensa, ja kun tekstissä sain vahvistuksen sille, etteivät he ole verisukulaisia, aloin laskea heti yhteenlaskuja päässäni. Pientä vihiä sainkin, että heidän välille voisi kehittyä jotain...muutakin? 

Charlaine Harrisin kirjoitustyyli on melko suoraviivaista, eikä hän harmikseni kuvaile ympäristöä kovinkaan monipuolisesti. Toisaalta hän keskittyy kuvailemaan enemmän ihmisiä. Harper Connelly -kirjoissa ei sorruta pitkiin kuvaileviin jaaritteluihin, joten tämä mysteeri oli vaivattoman nopeaa luettu. Kaiken kaikkiaan tästä jäi kiva ja odottava mieli: mitähän edesottamuksia Harper ja Tolliver kohtaavat seuraavassa osassa Väristyksiä haudan takaa, joka ilmestyy syksyllä 2015. Jään mielenkiinnolla odottamaan!

Arvosanani tälle osalle 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle! 

Väristyksiä haudan takaa: Charlaine Harris. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2015.

 Englanninkielinen alkuteos (2007): An Ice Cold Grave

 

"Harper ja Tolliver palkataan etsimään kadonnutta teinipoikaa Doravilleen, Pohjois-Carolinaan. Pian käy ilmi, että viime vuosina kadonneita poikia on enemmänkin. Seriffin mukaan he ovat karanneet kotoaan, mutta Harperia selitys ei vakuuta. Järkytyksekseen hän löytää kahdeksan karmean lopun kokenutta uhria haudattuna puoliksi jäätyneeseen maahan. Sitten hänen kimppuunsa hyökätään.

Harper haluaisi vain häipyä kotiin parantelemaan haavojaan, mutta hän joutuu avustamaan poliisitutkinnassa ja saa tietää Doravillen synkistä, kauan vaalituista salaisuuksista enemmän kuin haluaisi. Nämä tiedot uhkaavat saattaa myös Harperin ennenaikaiseen hyiseen hautaan."

Oma arvio:

Edellisen osan luettuani aloin jo tykästyä tähän sarjaan, ja rupesin lukemaan tätä Harper Connelly -sarjan kolmatta osaa odottavaisin mielin.  Alku vaikuttaakin lupaavalta, kun Harper ja hänen veljensä Tolliver tempautuvat taas kammottavien tapahtumien keskelle. Harperin kyky aistia kuolleet tuntuu jo kuitenkin loppuunkalutulta aiheelta, eikä kyvystä oikein enää irtoa mitään mielenkiintoista. 

Kun luin sarjan ensimmäisen osan Kuiskauksia haudan takaa, harmittelin kuvailevan romantiikan puutetta. No, sama linja jatkuu - ikävä kyllä - tässäkin osassa. 

***spoilausvaroitus! 
Harper on epävarma uusista tuntemuksistaan ja ottaa etäisyyttä "veljeensä", ja myös Tolliver käyttäytyy ennalta-arvattavan omituisesti. Vaikka odotin heidän välilleen jotain kipinää, kaikki tapahtuu yhtäkkiä ihan liian nopeasti - ja karkeasti. Jos seksikohtauksen voi pilata jotenkin, tässä olisi oiva malliesimerkki siitä. Olen huutaa järkytyksestä, kun Harper alkaa kuvailla Tolliverin miehisen jatkeen kaarevuutta. Heidän sanailunsa on aivan kammottavan tönkköä ja luotaantyöntävää. En suinkaan ole ruusunpunaiset lasit päässä kulkeva yltiöromantikko, mutta tämä ylitti sietokykyni ja meinasin lopettaa koko kirjan kesken. Kaiken lisäksi minua alkoi kammoksuttaa ajatus siitä, että he ovat kuitenkin sisaruksia, vaikkei heillä olekaan sama perimä. Jaiks! ***

Kannatti kuitenkin lukea kirja loppuun, sillä jännitystä tarinan lopusta ei puutu. Mysteeri on  hyvin loppuun viety ja  toivottavasti jatko-osa ja sarjan päätös toisi jotain uutta Harperin kyvystä tai jonkinlaisen täyskäännöksen päähenkilöiden elämässä. Suosittelen kirjaa jännityskirjallisuuden ja etenkin Camilla Läckbergin tuotannon ystäville!


Yritän toipua järkytyksestä ja ottaa uuden osan avoimin  mielin luettavakseni. 

Arvosanani tälle 3


Kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Salaisuuksia haudan takaa: Charlaine Harris. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2016. 

Englanninkielinen alkuteos (2009): Grave Secret

"Salamaniskun saanut yksityisetsivä Harper Connelly ja hänen apurinsa Tolliver joutuvat Teksasin-matkallaan kohtaamaan karmeita muistoja lapsuudesta. Tolliverin vankilasta vapautunut isä yrittää paikata välejään perheeseensä. Tolliver ei halua olla miehen kanssa missään tekemisissä – mutta hänellä ei ole valinnanvaraa. Harper joutuu perhesalaisuuksien syövereihin saadessaan viimein selville, mitä tapahtui hänen kadonneelle siskolleen."

Oma arvio:

Tämä Harper Connelly -sarja on saanut minun mieleni poukkoilemaan suuntaan jos toiseen. Mikään osa näistä ei ole saanut minua suurimmaksi fanikseen ja viime kirjan jälkeen olin hiukan pettynyt sarjassa tapahtuneisiin käänteisiin, on sarja  pitänyt minut kuitenkin uteliaana.

Kun tätini ja hänen miehensä kuulisivat rakkaussuhteestamme, he järkyttyisivät - lievästi sanottuna. 

Salaisuuksia haudan takaa alkaa melko tahmeasti, koska tarinassa keskitytään aluksi melko paljon siihen, miten lähipiiri suhtautuu Harperin ja Tolliverin muuttuneeseen suhteeseen. Kyllä, olen edelleen hämilläni siitä, kuinka lähes koko elämänsä sisko- ja velipuolina eläneet harrastavat seksiä ja suunnittelevat naimisiinmenoa. Ja kyllä, jouduin taas lukemaan vaivaannuttavan töksösti kirjoitetun seksikohtauksen.
  
Harperin uskonnollinen täti Iona ottaa uutisen vastaan yllättävän kevyesti, muttei tietenkään asiaa purematta niele. Tässä kirjassa päästään tutustumaan, joskin melko pintapuolisesti,  myös Ionan ja hänen miehensä Hankin adoptoimiin, Harperin ja Tolliverin siskopuoliin Mariellaan ja Graceen. He suhtautuvat sisko- ja velipuolensa suhteeseen lapsekkaan mutkattomasti.
 
Tarina alkaa imeä minua mukaansa vasta, kun näiden rakastavaisten suhde jää toissijaiseksi ja alkaa todellinen toiminnallinen osuus. Juoni kietoutuu taas mukavan nerokkaasti monien tapahtumien ympärille ja  yllätyksiä ja paljastuneita salaisuuksia on lopussa kourakaupalla - kuten kirjan nimikin lupailee. Koko kirjasarjan ajan taustalla velloneeseen Cameronin katoamistapaukseen saadaan lopullinen ratkaisu, joka on odotusteni mukainen, vaikkei ihan mukava ratkaisu olekaan. 

"Miten on? Jos katoaisin jonnekin, ottaisitko sen lävistetyn ihmemiehen tilalleni?"

Tolliverin äänensävy oli kiusoitteleva, mutta hän odotti kuitenkin vastausta. En ollut niin hölmö, että olisin ruvennut pohtimaan asiaa vakavasti. "Älä nyt viitsi. Kun on päässyt pihvin makuun, hampurilainen ei enää riitä", sanoin uskollisesti. Tunnustin tosin itselleni, että minun teki välillä mieli hampurilaista --- 

Minun lempihahmoni koko kirjasarjassa on edesmenneen selvännäkijän, Xyldan poika Manfred, joka on ihastunut Harperiin eikä yritä peitellä sitä. Tämä puoleensavetävä, lävistetty nuori kaveri auttaa ratkaisemaan Harperin ja Tolliverin ympärille kietoutuvaa arvoitusta, sillä hän on perinyt selvännäkijän kyvyt isoäidiltään. Hänen ja Harperin välillä on pieni jännite, mutta minun harmikseni Harper ei anna sille enempää mahdollisuutta. Olisi ollut mukava lisä tarinalle, jos Manfred olisi onnistunut sekoittamaan koko pakan päälaelleen.

Tämä viimeinen osa saa minulta arvosanaksi 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

   
Harper Connelly -sarja muissa blogeissa: 

Kirjojen keskellä  
Lukunurkka 
Kirjahilla
Mustetta paperilla

Endgame-trilogia: James Frey - Nils Johnson-Shelton

Endgame - Loppupeli: James Frey - Nils Johnson-Shelton. Suomentanut Tero Valkonen. WSOY 2014.

 "12 ikivanhan kansan edustajaa valmistautuu tehtäväänsä, ja ihmiskunnan kohtalo jää toisiaan vastaan taistelevien teini-ikäisten varaan. Eri puolille maailmaa iskeytyvät meteoriitit surmaavat tuhansia. Se on merkki. Loppupeli on alkamassa.Koulunsa priimus Sarah jättää rakkaansa ryhtyäkseen Pelaajaksi. Katujen kasvatti Jago tietää pystyvänsä surmaamaan tulevat vastustajansa. Chiyoko on valmis liittoutumaan vain hyötyäkseen An Liusta. Heillä ja kahdeksalla muulla Pelaajalla on edessään oma tuskainen odysseiansa, aseenaan salaisessa kohtaamispaikassa saatu vihje kätketyistä symboleista.Vain yksi voi voittaa pelissä, jossa ei ole sääntöjä.

20th Century Fox on jo varannut elokuvaoikeudet Endgame-trilogian ensimmäiseen osaan, joka julkaistaan samanaikaisesti yli 30 maassa.

Teokseen liittyy kiinteästi myös Googlen toteuttama kansainvälinen mobiilipeli, jonka pääpalkintona on kulta-aarre. Kilpailuun voi ilmoittautua tästä linkistä."

Oma arvio: Olin hyvin epäileväinen, kun sain tämän teoksen käsiini. Kirjan nimi ja idea muistutti liikaa Nälkäpeliä, ja myös alkuasetelma vaikutti samalta: 12 pelaajaa taistelemassa henkiinjäämisestään keinolla millä hyvänsä. Kirja kuitenkin yllätti minut iloisesti. Tässä seurattiin vuorotellen jokaisen eri pelaajan vaiheita, mikä toi mukavasti vaihtelua. Henkilöistä sai tietää pala palalta lisää, ja useat hahmot saivat lisää syvyyttä tapahtumien edetessä, mutta jotkut jäivät enemmän taustahenkilöiden rooliin.

Päähenkilöinä kirjassa oli Sarah, Jago ja Christopher, ja näistä kolmesta saatiin aikaan herkullinen kolmiodraama. Romantiikka ei päässyt tässä seikkailussa valta-asemaan, mutta oli herkullisena lisämausteena. Lopun tunnelman pystyi jotenkin aistimaan ja Loppupelin alullepanijat, ulkoavaruuden asukkaat, olivat uskottavalla tavalla pelottavia mörköjä siellä jossain. 

Alussa minua häiritsivät lukuisat numerot, joita vilisteli tekstissä kirjaan liittyvän pelin takia, mutta lopulta niihin tottui ja ne rytmittivät tekstiä mukavasti.  Aion todellakin lukea muutkin osat ja elokuvaa odotan innolla. 

Arvosanani tälle 4,5

Tämän kirjan sain kustantajalta, kiitokseni sinne! 

Endgame - Taivaan avain: James Frey ja Nils Johnson - Shelton. Suomentanut Ulla Selkälä. WSOY 2015.

 Englanninkielinen alkuteos (2015): Sky key

"Loppupelin toinen kierros: panokset kovenevat

Ulkoavaruudesta saapuneiden mahtavien olentojen julistama kilpa maapallon kohtalosta on siirtynyt seuraavaan vaiheeseen. Kun ensimmäinen kierros päättyi Maan avaimen löytymiseen, osa 12 ikivanhan sukukunnan pelaajasta oli jo karsiintunut kisasta.

Nyt Sarahin, Jagon ja muiden selviytyjien on ryhdyttävä taisteluun siitä, kuka saa haltuunsa Taivaan avaimen, jonka löytäjä voittaa Loppupelin toisen kierroksen. Kaikki keinot ovat sallittuja – edessä on intohimoinen kilpajuoksu Maan kolkasta kolkkaan..."

Oma arvio:

Edellisen osan lukemisesta oli minulla kulunut jo niin pitkä aika, etten tahtonut muistaa kirjan monia monituisia henkilöhahmoja, varsinkaan kun heitä puhutellaan kirjan sivuilla yhä edelleen välillä heimonimillä. Ainoat, jotka olivat syöpyneet mieleni syövereihin, olivat Sarah, Jago ja pakko-oireista kärsivä An Liu.

Kahdestatoista pelaajasta on jäljellä enää yhdeksän pelaajaa. Tuttuun tapaan tämän hyvin seikkailu- ja toimintapitoisen kirjan sivuilla vuorottelee eri pelaajien näkemykset pelin kulusta ja tarinassa seikkaillaan vaihtelevasti ympäri maailmaa. Pidän juuri erittäin paljon tämän kirjan rakenteesta: vaikka asiaa on paljon ja päähenkilöhahmoja useita, kirjan kappaleet on sopivan lyhyitä ja niitä jakaa erilaiset mustavalkokuvat ja symbolit. 

Välillä kirjaa lukiessani minusta silti tuntuu, että onko tähän ahdettu liikaakin kaikkea? Juoni on sinänsä ihan selkeä: pelaajat yrittävät löytää Sarah Alopayn, joka on saanut ensimmäisessä osassa haltuunsa Maan avaimen, joka täytyy yhdistää sen Taivaan avaimeen. Tämän tehtyään pelaajat käynnistävät Tapahtuman, joka lopulta tuhoaa ihmiskunnan ja jättää jäljelle voittajaheimon. Taivaan avaimeksi on paljastunut Chari Chopran pieni kaksivuotias tytär Alice Chopra, mikä tekee pelistä erityisen julmaa, koska asian valjettua pelaajille he alkavat etsiä tyttöä käsiinsä joko lopettaakseen Loppupelin - tappamalla tämän - tai jatkaakseen loppupelin toiseen vaiheeseen kaappaamalla tytön.

Koska henkilöitä ja toimintaa on niin paljon, keneenkään ei tahdo saada kovin syvällistä tuntumaa. Ainoastaan Sarah ja Jago herättävät minun sympatiani, kuten ensimmäistä osaa lukiessakin. 

 " 'Me emme ole samanlaisia kuin ne', Sarah sanoo voimakkaalla kiihkeällä äänellä.

Hän tarkoittaa toisia pelaajia, keplereitä, kaikkia heidän sairaita ja kieroutuneita ja raakalaismaisia ihmisesi-isiään. Hän tarkoittaa heitä kaikkia. Sarah kaatuu Jagoa vasten, painautuu lujasti häneen kiinni ja laskee leukansa hänen olkapäälleen.

'Sinä olet ihminen', hän kuiskaa silmät täynnä kyyneliä, mieli autuaan levollisena. 'Me emme ole jumalia. Emme ole avaruusolentoja. Me olemme ihmisiä.' " 

 Epämiellyttävimpiä hahmoja on An Liu, joka suree Chiyokon kuolemaa kantamalla tämän ruumiinosia kaulanauhassaan - korvanpalaa, hiustupsua jne. Tämä yksityiskohta tekee hänestä muiden outouksien lisäksi erityisen vastenmielisen. Melkoisen psykopaattisen raa-alta vaikuttaa myös kätensä menettänyt Baitsakhan, joka lyöttäytyy tarinan edetessä Maccabeen seuraan. Maccabee hankkii hänelle erityisvahvan mekaanisen käden, jolla hän rusentaa ihmisten luita huviksensa.

Kirjan loppu kerää tai jäljellä olevat pelaajat yhteen, osa saa surmansa ja vahvimmat jäävät taistelemaan avaruusolentoa, Kepler 22B:tä vastaan. Myös pelin ulkopuolella olevat maan asukkaat saavat tietää Abaddonista, joka on lähempänä kuin kukaan arvasikaan. Seuraavassa osassa siis selviää, mistä Auringon avain löytyy, tuhoutuuko koko ihmiskunta ja selviääkö tarinan pari, Jago ja Sarah hengissä julmasta pelistä.

Arvosanani tälle 4

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitän!


Muissa blogeissa:

 Kattinkan kirjalista  



Endgame – Pelin säännöt: James Frey ja Nils Johnson-Shelton. Suomentanut Ulla Selkälä. WSOY 2016. 

 Englanninkielinen alkuteos (2016): Rules of The Game – An Endgame Novel

”Loppupelin hyytävä finaali!

Vahvimmat ovat jäljellä.
Viimeinen avain on vielä löytämättä.
Maailman kohtalo on näiden pelaajien käsissä.

Endgame-trilogian polttopisteessä on kaksitoista ikivanhaa sukua. Yksi nuori pelaaja joka suvusta harjoittelee vuorollaan tuhoisaa Loppupeliä varten, jota ei ollut vielä koskaan vielä koettu – ennen koollekutsua. Kun Loppupeli alkoi, pelaajat lähtivät matkaan etsimään kolmea muinaista avainta, joiden avulla sekä heidän oma sukunsa että koko maailma voivat pelastua. Kaksi avainta on nyt löytynyt, ja vielä mukana olevien pelaajien on löydettävä viimeinen avain – ennen kuin Loppupeli tuhoaa kaiken lopullisesti.”


Oma arvio:
Jännittävä Endgame-trilogia on tullut tiensä päähän. Harva kirjasarja on ollut näin tasalaatuinen, niin ettei yksikään osa ole oikeastaan yllättänyt minua suuresti, muttei pettänytkään, vaan tarjonnut sopivasti jännitystä, vaihtelevia juonenkäänteitä ja pahaenteistä tarinan kulkua kohti maailman tuhoa, Abaddonia.


”Loppupeli on pannut minut sekaisin, äiti. Tosi pahasti. Luultavasti minun olisi pitänyt tappaa se pikkutyttö. Taivaan avain. Mutta en pystynyt. Minä vain…en pystynyt.En sen jälkeen kun…” Hän ei pysty sanomaan sitä. (Sarah, s.278)

Endgame - pelin säännöt-kirjan alussa loppupelin pelaajista elossa ovat enää Sarah Alopay, Jago Tlaloc, An Liu, Aisling Kopp, Maccabee Adlai, Shari Chopra ja hänen tyttärensä Alice Chopra sekä Hilal Ibn Isa Al-Salt. Lisäksi tarinaan on tullut muutamia muita henkilöitä mukaan, kuten Ailingin isä Pappa Kopp sekä kaksi loppupelin vastustajaa, Greg Jordan ja Griffin Marrs. An Liun seurassa on Chiyokon entinen kouluttaja ja sisar, Nori Ko, joka on saanut häiriintyneen An Liun luottamuksen saavutettua – ainakin melkein. Nyt kilpailijat eivät enää taistele Loppupelin voitosta, vaan ovat lyöttäytyneet yhteen vastustamaan Tekijöitä ja eritoten Kepler 22:ta, avaruusoliota, joka haluaa jo epätoivoisesti nähdä Loppupelin voittajan. An Liu on ainut, joka kilpailee voitosta ja etsii vielä viimeistä avainta.


Kirjassa seurataan taas vuorotellen kilpailijoiden vaiheita, välillä yhdessä ja välillä erikseen. Aimmissa osissa tykästyin seuraamaan Sarahin ja Jagon vaiheita ja kammosin eniten An Liuta, jonka keinoilla ei tunnu olevan mitään rajoja. Tässä viimeisessä osassa esiin nousee edukseen myös Maccabee Adlai, joka pelastaa taivaan avaimen Sharin kolmivuotiaan tyttären Alicen. Myös Kepler 22:n näkökulma tuodaan esiin.

Anna anteeksi, Shari Chopra. Minä valehtelin. 
En pysty suojelemaan tytärtäsi. En siltä olennolta. 
En lopussa. 
Tätä on loppupeli.(Maccabee, s.150)

Tarinan taustalla on pahaenteinen tunnelma, Abaddonin, suuren asteroidin odotus ja pelko. Viimein tuo möhkäle iskeytyy maan pinnalle, mutta pelaajat jatkavat kulkuaan kohti loppuratkaisua – osa estämässä loppupeliä, osa voittamassa sitä. Kirjan loppu on täynnä piinaavaa jännitystä ja myös surua, sillä tuttuun tapaan osa henkilöistä saa surmansa. Loppu on kuitenkin toiveikas, vaikka vain kolme pelaajista jää seuraamaan Abaddonin tuhon jälkeistä elämää maapallolla.

Heitä vavistuttaa tuskin havaittava väristys. 
Puunpala putoaa nuotioon. 
”Siinä se nyt oli”, Sarah sanoo. ”Abaddon.” 
”Si.” 
Viidakosta kantautuu petolinnun kirkaisu. 
Hilal sanoo: ”Tämä on uuden ja kammottavan maailman alku.” (s.131)



Kirjan kuvitukset kytkeytyvät tarinaan ainakin jollain tasolla, mutta välillä mietityttää, olisiko niitä tarvinnut olla ollenkaan.

(s. 204)

Endgame-trilogia on ollut ihan viihdyttävää luettavaa, mutta jätän hyvin mielelläni nyt hyvästit sarjalle. Välillä tarinan synkkyys ja raakuus alkoi jo kyllästyttää, mutta onneksi sentään kirjan loppu ei vienyt kaikkea toivoa mennessään.



Arvosanani 3+


Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos.




Samantyylistä luettavaa:

Nälkäpeli-trilogia: Suzanne Collins

Maze Runner -trilogia: James Dashner

Rising moon -sarja: Sarianna Suorsa
Tulenetsijät. Baabel 1: Richard Farr.


Endgame - Pelin säännöt muissa blogeissa:

Unelmien aika

Jäljellä/ Toisaalla -sarja: Salla Simukka

Jäljellä: Salla Simukka. Tammi 2012.

"Oletko koskaan toivonut, että kaikki muut ihmiset vain katoaisivat? Kannattaa varoa, mitä toivoo. Vangitseva tarina ja huima visio tulevaisuuden Suomesta.

Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, joka kokee, ettei hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhäkin pelkkä Potentiaali. Kotona perhe ei tunnu huomaavan häntä. Ystäviä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritaloissa. Eikä koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, vai ovatko?

Jäljellä on salaperäinen tarina lähitulevaisuuden maailmasta, jossa tavallisuus ei ole mitään. Se on myös jännittävä mysteeri, joka vyöryttää Emmin eteen suuria kysymyksiä. Mitä on tapahtunut? Kehen voi luottaa? Kuka on ystävä? Uskaltaako rakastua? Kuka lähettelee hänelle satuviittauksia ja mitä niillä yritetään sanoa? Jäljellä kertoo yksinäisyydestä, joka on mahdollista murtaa, ja rohkeudesta, joka löytyy pinnan alta."

Oma arvio: Päätin ottaa tämän kotimaisen kaksiosaisen kirjasarjan mukaani kirjastosta, enkä kadu sitä hetkeäkään. Olen arastellut lukea suomalaisia nuortenkirjoja, sillä olen pelännyt, etteivät ne ole tarpeeksi uskottavia. Thmä ennakkoluulo! Jotenkin minusta fantasia- ja scifikirjojen henkilöt on helpompi kuvitella johonkin muuhun ympäristöön kuin Suomeen. Simukka kuitenkin vakuutti kirjallaan, että myös Suomen oloihin voi sijoittaa uskottavasti scifikirjan henkilöhahmoja ja tapahtumia. Itse asiassa lukiessani unohdin monta kertaa, että Suomessahan ne tapahtumat olivat eikä esimerkiksi Yhdysvalloissa. 

Jäljellä on mahtavan mukaansatempaava dystopinen mysteeri, johon ei saanut ratkaisua edes kirjan lopussa. Päähenkilö Emmi kasvoi henkilönä tarinan edetessä ja koki sykähdyttävän ensirakkauden tunteet Atron kanssa, sekä sai ikuisen ystävän Onervasta. Kirjaa oli helppo lukea, ja se herätti ajatuksia. Satukatkelmat oli ihana lisä! Nyt ahmimaan toista osaa... Arvosanani 4,5

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

Toisaalla: Salla Simukka. Tammi 2012.

"Mikä on totta? Mikä on oikein? Kehen voi luottaa? 
  
18-vuotias Samuel Järvi on varsinainen nörtin stereotypia: pojan yöt kuluvat tietokoneella pelaten ja päivät nukkuen. Kontaktit tyttöihin ovat jääneet vähäisiksi. Koulun loputtua hän ei tiedä, mitä tekisi. Yllättäen Samuel saa kuitenkin tarjouksen. Hänet pyydetään mukaan salaiseen projektiin, ja työstä maksetaan järkyttävän hyvin. Projekti on täynnä yllätyksiä, mutta suurin yllätys on kuitenkin se, että Samuel rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään. Kaikki muu menettää merkityksensä, kun Samuel päättää pelastaa unelmiensa tytön. Mutta kaipaako tyttö edes pelastajaa? Toisaalla on hurja visio siitä, millaiseksi maailma voi kehittyä lähitulevaisuudessa. Se avaa Jäljellä-romaanin salaisuudet ja näyttää tapahtumat toisesta näkökulmasta. Toisaalla kertoo myös vanhempien ja lasten välisten suhteiden vaikeudesta ja aikuisten kyvyttömyydestä kohdata nuorten ongelmat. Ja ensirakkaudesta, joka on aina yhtä kiihkeää, kuohuvaa ja kaunista."

Oma arvio: Tätähän ei malttanut laskea käsistään! Tämä kirjasarjan toinen osa avasi mahtavasti ensimmäisen osan mysteeriä, ja oli mahtava lukea Simukan luomaa kekseliästä virtuaalipelimaailman raadollisuutta. Tässä oli minusta vaikutteita Nälkäpelistä, mutta ei häiritsevällä tavalla, vaan ihan omanlaisensa dystopinen tarina tämä oli.  Tämä saa arvosanakseen 5-

Lainasin tämän kirjan kirjastosta.

O´Dwyerin serkut -trilogia: Nora Roberts

Varjojen ratsu: Nora Roberts.Suomentanut Päivi Pouttu-Delière. Gummerus 2014.

"Iona Sheehan on ottanut elämänsä isoimman riskin. Hän on jättänyt työnsä ja kotinsa Baltimoressa ja tullut Irlantiin sukunsa juurille etsimään seikkailuja - ja vastauksia. Iona on innoissaan tavatessaan ensimmäistä kertaa serkkunsa Connor ja Branna ODwyerin. Tunne siitä että hän on tullut kotiin vahvistuu, kun hän saa työpaikan ratsastuskoulusta, jonka kuumaverinen omistaja notkauttaa Ionan polvet heti. Iona ei kuitenkaan tiedä, että hänen serkkunsa ovat odottaneet häntä jo kauan. Connor, Branna ja Iona ovat kaikki saaneet väkevän verenperinnön esiäidiltään Sorchalta, joka siirsi noitavoimansa lapsilleen suojellakseen heitä pahalta Cabhanilta. Serkukset huomaavat, että yhdessä he ovat voimakkaampia, ja myös sen, että Cabhan vannoo yhä kostoa."

Oma arvio: Voih ja eih, yritän nyt keksiä tästä jotain hyvää sanottavaa. Ehkä olen jo niin lukkiutunut lukemaan nuorten aikuisten romaaneja, että tämä aikuisille naisille suunnattu, fantasialla höystetty romanssi ei nyt oikein vakuuttanut. Nora Roberts ei ole varsinaisesti fantasiankirjoittaja, ja sen huomaa. Kaikki taikuus ja noituus tuntuivat jotenkin päälleliimatuilta. 

Päähenkilö Iona oli suorapuhaisuudessaan ärsyttävä. Minä nyt vain tykkään siitä, ettei päähenkilö huomaa heti rakastuneensa potentiaaliseen mieshahmoon, vaikka lukija sen heti alkuun oivaltaisikin. Saati, että Iona sanoa paukautti sen hetimmiten ääneen Mearalle. Ei näin! Boyle oli kyllä ihan mukiinmenevä jörrikkä Ionan rakkauden kohteeksi, mutta en minä kovin hengästynyt heidän rakkautensa tähden. 

Parasta osuutta tässä oli Irlanti miljöönä ja hevoset. Suosittelen tätä hyvin kevyttä naistenromaanityyliä suosiville lukijoille. Arvosanani tälle hevosten takia 2,5

Tämän kirjan sain kustantajalta, kiitos!

Tähtiin kirjoitettu virhe: John Green

Tähtiin kirjoitettu virhe: John Green. Suomentanut Helene Bützow. WSOY 2013

"Kipu ei jalosta, mutta tekee näkyväksi.

Kilpirauhassyöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu soljuvan sormien lomitse, kunnes hän tapaa Augustuksen. Itsepintaisen sinnikäs poika on päättänyt voittaa omakseen sydämen, jonka siihen saakka on täyttänyt muuan arvoituksellisesti kesken jäänyt romaani.

Samalla kun sairaus tiukentaa otettaan, nuorten elämän käsikirjoitus menee uusiksi. Vaikka kirjallisia salaisuuksia ratkova matka Amsterdamiin osoittautuu pettymykseksi, rakastuneet löytävät toisistaan sen, mitä eivät ole vielä ehtineet menettää.

Tähtiin kirjoitettu virhe on riipaisevan hauska, filosofisen älykäs ja vimmaisen rohkea romaani periksiantamattomuudesta."

Oma arvio:

Se kertoo tästä kirjasta paljon, että lukaisin tämän yhdessä päivässä (ja aamussa). Tässä oli mukavan kepeää sanailua, sarkasmia ja pohdintaa elämästä ja kuolemasta pilke silmäkulmassa. Hazelin ja Gusin rakkaustarina on sävähdyttävä, vaikkakaan ei mikään järisyttäviä tunnekuohuja aiheuttava (ainakaan minulle). Sivu- ja taustahenkilötkin olivat mieleenpainuvia, kuten Gusin ystävä Isaac ja Hazelin lempikirjan kirjoittaja Peter Van Houten. Mielelläni katson nyt tästä tehdyn elokuva.

Arvosanani tälle 4,5.


Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Väristys-trilogia: Maggie Stiefvater.

Väristys: Maggie Stiefvater.Suomentanut Laura Honkasalo.WSOY 2010.

Englanninkielinen alkuteos (2009): Shiver

 "Grace on jo vuosia katsellut kotinsa takana asustelevia susia. Etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on saanut hänet pauloihinsa. Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys. Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa. Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuukauden ihmisenä – kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen. Yhtenä syksyisenä päivänä Grace tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien hiljainen suhde kasvaa tiiviiksi, surullisenkauniiksi rakkaudeksi. Mutta nuorten yhteinen aika käy vähiin… Ihmissusi-legendaa raikkaasti hyödyntävä Väristys on jäänhauras tarina nuoresta rakkaudesta. Herkällä tuntumalla kirjoitetut lauseet virtaavat eteenpäin ja vievät mukanaan, kunnes viimeisten sivujen jälkeen niiden lumosta ei malttaisi palata takaisin."

Oma arvio: 
Ei suotta ole tämän kirjan kieliasua kehuttu. Tätä oli kirjaimellisesti mukava ja helppo lukea, ja Gracen ja Samin rakkaustarina oli hennon runollista, kaunista ja herkkää. Mitään suuria intohimon tuulahduksia en tämän kirjan kanssa kokenut, kuin ehkä pienen ohikiitävän hetken ajan, mutta kirjan tunnelma veti minut mukanaan. Välillä saatoin hiukan tylsistyä, mutta tarina soljui kuitenkin enimmäkseen hyvin eteenpäin. 

Sivuhenkilöihin olisi voinut satsata hiukan enemmän, sillä he jäivät aika ohuiksi persooniksi. Tarinan loppu oli ennalta-arvattava, mutta toki mieluinen. Mietin nyt vain, miten susisaaga jatkuu vielä kahden kirjan verran mielenkiintoisena, kun lopussa kävi niin kuin kävi. Arvosanani tälle tunnelman ja herkkyyden takia 4,5.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.


 Häivähdys: Maggie Stiefvater. Suomentanut Laura Honkasalo. WSOY 2011.

Englanninkielinen alkuteos (2010): Linger 

"Rakkaudella on kahdet kasvot, suden ja ihmisen. Häivähdys on romaani elämästä odotuksen jälkeen. Se on romaani pojasta jonka sutena viettämät vuodet ovat takana, tytöstä joka on menettää ihmisyytensä ja ystävistä, joiden on opittava suuntaamaan vihansa toistensa hyväksi. Riittääkö vain häive ihmisestä pitämään rakastavaiset kiinni toisissaan? "

Oma arvio: 
Turhaan epäilin, etteikö kakkososassa olisi riittänyt tapahtumia ja ylläreitä lukuintoa ylläpitämään. Alan yhä enemmän pitämään Stiefvaterin kerrontatyylistä, ja kiinnyin jo kovasti uusiin päähenkilöihin, Isabeliin ja Coleen. Loppu oli traaginen ja yllättävä, mutta en ihan kaikkea toivoani menettänyt kolmososan tapahtumien suhteen. Niinpä kolmososaa ahmimaan.... 
Arvosanani tälle 5-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta. 

Maggie Stiefvater: Ikuisuus. Suomentanut Helene Bütsow. WSOY 2011.

Englanninkielinen alkuteos (2011): Forever

"Väristys-romaanissa Sam ja Grace löysivät toisensa. Häivähdyksessä he taistelivat saadakseen olla yhdessä. Nyt he tuskin näkevät toisiaan, sillä suden muoto ottaa Gracen valtaansa yhä useammin. Kun metsästä löydetään nuoren tytön ruumis, kylässä julistetaan sota susia vastaan. Vain Sam ystävineen tietää, että aseet kohdistuvat samaisiin ihmisiin, joita vanhemmat haluavat susilta suojella. Kierre on katkaistava. Grace on saatava pois metsästä. Ikuisesti."

Oma arvio: Voi että pidin tästä! Kaunis kerrontatyyli, runot rytmittämässä välillä tarinaa, ihanat, käsinkosketeltavan herkät henkilöhahmot (ja sudet) - siis  täydellisen mahtava päätös tälle trilogialle. 

Lopussa tuli taas tosi haikea fiilis, kun tajusin, että Samin ja Gracen tarina alkaa olla finaalissa, vaikkakin kirjan loppuratkaisu jätti kaiken avoimeksi. Onneksi tarinalle on tulossa jatkoa, kun Stiefvaterin itsenäinen jatko-osa Viettelys julkaistaan suomeksi lokakuussa. Siinä tosin keskitytään Isabelin ja Colen tarinaan, mutta sekin on kiehtova ja intohimoa pursuava. 
Arvosana trilogian päätösosalle 5-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta. 

Maggie Stiefvater: Viettelys. Suomentanut Marja Helanen. WSOY 2014.

Englanninkielinen alkuteos (2014): Sinner

"Jokainen uskoo tuntevansa Colen tarinan. Rocktähti. Narkkari. Alamäki. Katoaminen. Mutta vain muutama ihminen tietää Colen synkimmän salaisuuden, hänen kykynsä muuttua sudeksi.
Yksi näistä ihmisistä on Isabel. Hetken aikaa Isabel ja Cole rakastivat toisiaan, mutta siitä tuntuu kuluneen kokonainen ihmiselämä. Nyt Cole on taas valokeilassa. Vaaravyöhykkeellä. Isabelin elämässä. Mutta voiko tämän syntisen pelastaa?
Vuonna 2010 Väristys-kirjan Sam ja Grace veivät lukijoiden sydämet. Sudeksi muuttuvan pojan ja päällepäin tavallisen tytön rakkaustarina sai vierelleen kaipuuta ja rock n' rollia tihkuvan tragedian, kun Häivähdys- ja Ikuisuus-kirjoissa äänen saivat kovapintainen kaunotar Isabel ja ihmissudeksi muuttunut rock-kukko Cole ja he miltei varastivat show'n runollisilta rakastavaisilta.

Viettelys on Isabelin ja Colen tarina."

Oma arvio: 
Viettelys on viihdyttävä, monipuolinen ja kaikin puolin mukava lukea. Colen ja Isabelin tarinaan oli ihana saada jatkoa ja lopuksi ennalta arvattavan suloinen päätös. Muutamia kutkuttavia intohimon hetkiä tässä oli, ja se on aina plussaa!

Minusta oli ihanaa päästä syvemmin tutustumaan näiden omintakeisten nuorten päänsisäiseen elämään ja seurata heidän kipuiluaan. He kasvoivat tarinan edetessä ihmisinä ja antoivat lopulta tunteilleen periksi. Lopputuloksena oli katkeransuloinen kasvutarina ripauksella tositeeveeviihdettä. 

Fantasiaa tässä kirjassa ei sitten juurikaan ollut, vaan Colen hetkittäinen sudeksi muuttuminen muiden tapahtumien sivussa teki tästä kirjasta ennemminkin maagisen realismin genreen sijoittuvan.   Arvosanani tälle 4+

Tämän kirjan sain kustantajalta, kiitos!

Sarjalöytö: ihanan kieroutunut Hemlock Grove

Kuten olen  aikaisemmassa postauksessani julistanut, olen kirjafriikkiyteni lisäksi ehdoton sarjafriikki. Erityisesti rakastan ylitsevuotavia teinidraamasarjoja tyyliin Dawson's Creek ja scifi-, jännitys- ja mysteeri-sarjoja. Suosikkini Pretty Little Liarsin katsominen on ollut katkolla, sillä en ole saanut vielä hommatuksi neljättä tuotantokautta, ja O.C:n katsominen lässähti kolmanteen tuotantokauteen. Siksi ilostuin, kun löysin eräästä maksullisesta nettipalvelusta erittäin koukuttavan sarjan nimeltä Hemlock Grove. Sen on ohjannut Eli Roth (mm. Hostel) ja se perustuu  Brian McGreevyn romaaniin (jonka lisään ehdottomasti kirjalistalleni!) Katsottavaa riittää jopa kahden tuotantokauden verran.


Hemlock Grovessa on kaikkea, mistä hyvä sarja koostuu: teinejä, romansseja, yliluonnollisuutta, mysteerejä, kauhua ja hyytävää tunnelmaa. Sarja on luotu vuonna 2012 ja on määritelty kauhun, scifin ja mysteerin sekoitukseksi. Sarja oli ehdolla useassa eri kategoriassa Primetime Emmy Awardseissa vuonna 2013.

"Synopsis: Kuolevan teräskaupungin metsiköstä löytyy raadeltu teinitytön ruumis. Pikkupaikkakunnan omalaatuisista asukkaista tulee epäiltyjä, kun raakaa tappajaa etsitään. Tapahtuman varjo lankeaa niin vastatulleiden kiertolaisten kuin varakkaan Godfreyn klaanin ylle. Hemlock Grovella on hämäräpuoli, ja jokaisella on synkkä salaisuutensa."

Traileri:

Olen nyt katsonut kolme ensimmäistä jaksoa ja olen täysin koukuttunut. Näyttelijät ovat nappivalintoja, tässä suosikkini:

Freya Tingley

Landon Liboiron

Lili Taylor

Bill Skarsgard

Puoliksi paha -trilogia: Sally Green

Puoliksi paha: Sally Green. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2014.

Englanninkielinen alkuteos (2014): Half Bad

"Kuvittele, ettet osaa lukea etkä kirjoittaa, mutta parannut nopeasti – jopa noidaksi.

Alat voida pahoin, jos et pääse ulos pimeän ajaksi.
Vihaat valkoisia noitia, mutta rakastat Annalisea, vaikka hän on yksi heistä.

Olet joutunut virumaan häkissä neljätoistavuotiaasta saakka.
Sinun pitäisi paeta ja löytää Mercury, musta noita joka syö pikkupoikia. Sinulla on aikaa siihen asti, kunnes täytät seitsemäntoista vuotta.

Helppo nakki."

Oma arvio:

Tämä on hyvin erikoinen tarina, joka alun epäilyksistäni huolimatta vei minut mukanaan. Kirjan maailma on hyvin noitamaisen utuinen. Tunnelma ikään kuin vakuuttaa lukijan siitä, että noidat ja noituus on ihan normaalia, kun taas tavalliset ihmiset, eli nurjat, niitä poikkeuksia. Raakaa luettavaa tämä on välillä ja osittain synkkääkin synkempi tarina. 

Päähenkilö Nathan on sympaattinen ja teinimäisesti hullaantunut Annaliseen. Nathanissa on myös tarvittaessa potkua, mikä on ehdottoman tärkeä piirre. Kirjan rakkaustarina  ei tuonut minulle mitään suurempia väristyksiä, mutta muuten kirjan tapahtumat ovat mielenkiintoista luettavaa. Pidin, mutten rakastunut. Arvosanani kirjalle 4+

Tämän kirjan sain kustantajalta, suurkiitokset!

Puoliksi villi: Sally Green. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2015.

Englanninkielinen alkuteos (2015): Half Wild

" Valkoiset noidat jahtaavat häntä.
Mustat noidat vihaavat häntä.

Lahja jonka hän sai murhanhimoiselta isältään
on uusi villi kyky, jota hän ei hallitse.

Hänen on pelastettava rakastamansa tyttö,
vaikka tämä on ehkä pettänyt hänet.

Mustien ja valkoisten noitien välisessä sodassa 
Nathan taistelee rinnallaan niin ystäviä kuin vihollisia.
Mutta hänen kohtaamistaan vaaroista suurin
saattaa olla hänen sisällään lymyävä peto...


Nathan on kohdannut viimein pahamaineisen isänsä Marcuksen ja saanut häneltä kolme lahjaa, jotka tekevät hänestä täysivaltaisen aikuisen noidan. Pakomatka kuitenkin jatkuu yhä. Nathanin täytyy pelastaa Annalise ja valita puolensa noitien kapinassa, jossa hän taistelee niin vanhojen ystävien kuin vihollistenkin rinnalla. Ennen kaikkea hänen on opittava hallitsemaan uutta kykyään - kummaa, villiä voimaa, joka uhkaa ottaa hänet kokonaan valtaansa."

Oma arvio: 

 Tämä Half bad -sarja on kyllä omaa luokkaansa, niin hyvässä kuin pahassakin. Minun on ollut lukuprosessini aikana kauhean vaikea päättää, vihaanko vai rakastanko tätä kakkososaa Puoliksi villi. Nathanin tarina on omaa laatuaan, niin kuin koko noitien maailma tässä sarjassa: on valkoisia ja mustia noitia, sekaverisiä, puoliverisiä ja nurjia. Noitien maailma on saatu kuvattua ihmeellisen luontevasti kaikessa raadollisuudessaan. Mitään lasten kirjoja nämä eivät ole, sen verran väkivaltaa ja raakuutta kirjojen sivuilla vilahtelee.

 Tauko ensimmäisen osan jälkeen oli venynyt niin pitkäksi, etten alussa meinannut tajuta mistään mitään. Minulta oli jotenkin jäänyt unholaan Puoliksi pahan lopputapahtumat, mutta pikku hiljaa aloin päästä kärryille. Nathanin kamppailu uuden kykynsä kanssa on mielenkiintoista luettavaa, vaikka aiheuttikin minussa välillä inhon väristyksiä. Ainoastaan Nathanin pakkomielteenomainen rakkaus Annaliseen on ärsyttävää, kuten moni muukin lukija on maininnut jo Puoliksi paha -kirjan luettuaan. Nyt minullakin alkoi tämä asia tökkimään. Gabrielin hahmoon ihastuin kovasti, sillä hän tukee Nathania oikean ystävän tavoin ja ehkä hiukan enemmänkin.

Pidin siitä, että kirjan tapahtumat sijoittuvat eri maihin, vaikka paikkoja ja maisemia olisi Green saanut kuvailla mielestäni vielä yksityiskohtaisemmin.

Olin enemmän kuin mielissäni Nathanin isän Marcusin ilmestymisestä tarinaan mukaan. Hänestä tulee nyt esiin aivan uusi puoli, eikä hän ole niin paha kuin sarjan alussa annetaan ymmärtää. Myös lopputaistelut kaikessa verisyydessään ovat koukuttavaa luettavaa, vaikken yleensä niin sellaisista pidä. Loppu on yllättävä, surullinen, mutta aivan tajuttoman, ärsyttävän koukuttava. Voi pliis, saanhan lukea kolmososan jo viimeistään syksyllä? 

Jos vielä pari ärsytyksen aihetta listaisin tähän, joita tämä Puoliksi villi minussa aiheutti:

 1. Nathanin "haistattelu". Hän haistattelee Celialle, hän haistattelee Gabrielille, hän haistattelee Nesbittille. Joka kerta käytetään siis tuota sanaa. En tiedä, miksi se otti minua pattiin... 

2. Annalise. Hänet kuvataan kirjassa ihanana, söpönä, onnettomana valkoisena noitana, jonka Nathan haluaa pelastaa Mercury-noidan kynsistä. Minusta hänellä ei ole mitään virkaa koko tarinassa. Kun Annalise herää syvästä unestaan, hän hehkuttaa Nathanin olevan hänen 'prinssinsä ja sankarinsa'! Ääh! Melkein toivoin, ettei hän olisi ikinä herännytkään. Kun lopussa Annalise alkaa tajuta Nathanin todellisen luonteen ja vieroksua häntä, olin mielissäni. Siksipä olin hyvin onnellinen lopussa tapahtuneesta käänteestä, joka muuttaa Nathanin suhtautumista muka-niin-söpöön-ja-ihanaan Annaliseen. Kamala minä!

Näin paljon tunteitani suuntaan jos toiseen  heitellyt kirja saa arvosanakseen 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Puoliksi poissa: Sally Green. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus 2016.

 Englanninkielinen alkuteos (2016): Half Lost

"Nathan Byrn pakenee taas. Vapaiden noitien allianssi on kaikkea muuta kuin kukistettu. Vain uusi, rohkea strategia voi pelastaa hajaantuneet ja lannistuneet kapinalliset lopulliselta häviöltä. He tarvitsevat Gabrielin amuletin puuttuvaa puolikasta – muinaista artefaktia, joka tekee kantajastaan taisteluissa voittamattoman.

Mutta amuletin toisen puolikkaan haltijalla, pelottavan väkevällä erakkonoita Ledgerillä, on omat suunnitelmansa. Voittaakseen Ledgerin luottamuksen Nathanin täytyy matkustaa Amerikkaan ja taivutella hänet luopumaan amuletista. Yhdessä Nathanin oman, maagisen lahjan kanssa amuletti saattaisi riittää kääntämään tapahtumien kulun ja päättämään viimein kertaiskulla verisen sodan mustien ja valkoisten noitien välillä."

Oma arvio:

Pitkä väli on taas kulunut siitä, kun luin sarjan toisen osan Puoliksi villi. Muistan parhaiten edellisen kirjan traagisen lopun, joka muuttaa Nathanin suhtautumisen Annaliseen ja saa hänet yhä enemmän vihaisemmaksi. Hän haluaa tuhota Soulin hinnalla millä hyvänsä - ja kostaa Annaliselle isänsä kuoleman. 

Tällä kertaa ajattelen juostessani Annaliseä. Kuvittelen ajavani häntä takaa aivan hänen kannoillaan.

 Kun aiemmissa osissa Nathanilla on romanttinen pakkomielle Annalisestä, nyt hänen pakkomielteensä on muuttunut - tappamisvimmaksi. Minua välillä puistatti pysyä Nathanin matkassa, niin väkivaltainen, kostonhimoinen ja törkeä hän on.  Uskoin kuitenkin, että pinnan alta löytyy vielä se Nathan, johon ensimmäisessä osassa tykästyin. 

"Olenko paha, koska tapan ihmisiä? Koska haluan tappaa?"

"Olet ylivertainen kamppailija. muut eivät pysty samaan kuin sinä. Et sinä ole paha, Nathan. Mutta älä tee mitään sellaista, mitä et pysty perustelemaan itsellesi. Muuten omatuntosi alkaa kolkuttaa. Vain sinä tiedät, mitä on kontollasi, ja vain sinä joudut elämään tekojesi kanssa." 

Onneksi Gabriel on mukana tasoittamassa Nathanin hurjaa luontoa. Hän on tässäkin osassa lempihahmoni ja minun sydäntäni lämmittää, miten paljon hän välittää Nathanista. Onneksi Nathan alkaa pehmetä tarinan edetessä ja tajuaa, millainen kultakimpale hänellä on käsissään. Hän joutuu myös lupaamaan Celialle, ettei suin päin surmaa Annaliseä, vaan tämä saa ansaitsemansa oikeudenkäynnin. Lupaus tuottaa Nathanille tuskaa, mutta hän pitää sen. 

Puoliksi poissa ottaa aikaa syttyäkseen, mutta vie mukavasti mukanaan. Vaikka minua ei hirveästi kiinnostanut taustalla vellova valkoisten ja mustien noitien sota, tarina imaisi minun mukaansa. Sen aiheutti Nathanin ja Gabrielin tarina, josta halusin imeä kaiken irti. Kirjan loppu on hyvin yllättävä, surullinen mutta lohdullinen. Nathanin tarina on paketissa.

Erityiskiitos Justin Metzille ja Tim Greenille tämän sarjan kansikuvista, joista tämä viimeisen osan liekehtivä puu on erityisen kaunis! 

Arvosanani 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
 

Puoliksi poissa muissa blogeissa:
Kirjakko ruispellossa

"Our Leader the Mockingjay" – Official Teaser Trailer