Heidi's bookshelf: read

Heartstopper: Osa 1
Kiss My JUHANNUS
Sydämenmuotoinen kesä
Kiltin tytön murhaopas
Perfect on Paper
Lomalla kaikki on toisin
Kärsimyskukkauuteaddiktio
Stranger Things: The Other Side
Laura Dean Keeps Breaking Up with Me
10 totuutta ja yksi tehtävä
Punapipoinen poika
Kiss Me - Rakkautta Mykonoksella
Counting Down with You
Laakson linnut, aavan laulut


Heidi's favorite books »

sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Armoton unelma: Riikka Smolander-Slotte

 Armoton unelma: Riikka Smolander-Slotte. Otava 2022

Kansi: Emmi Kyytsönen

"Nuoren tytön elämän tärkein asia muuttuu piinaksi.

Huippuvalmennuksen maailmaan sijoittuva romaani kiusaamisesta ja selviämisestä.

Kun Iina löytää voimistelun, se on rakkautta ensi silmäyksellä. Lahjakas tyttö etenee kovan tason valmennusryhmään, josta aukeavat ovet kisaamaan kirkkaimmista mitaleista. Uusi valmentaja Karin on ankara, mutta Iina kehittyy huimaa vauhtia. Pian hän on ryhmänsä parhaimmistoa ja Karinin suosikki.

Iina joutuu kuitenkin huomaamaan, ettei Karinin kunnianhimo tunne rajoja. Valmentajasta paljastuu synkkä puoli, joka saa Iinan piiskaamaan itseään ja vahtimaan painoaan terveytensä uhalla. Iina haluaa epätoivoisesti menestyä, mutta Karinille voitto on tärkeämpää kuin Iina."(Otava)

Oma arvio:

Riikka Smolander-Slotte on kirjoittanut aiemmin kaksi urheilijaelämäkertaa: vuonna 2020 ilmestyneen Jari-Matti Latvala - Elämän erikoiskoe sekä tänä syksynä 2022 ilmestyneen Awak Kuier, joka kertoo nuoren, egyptiläissyntyisen koripallopelaajan tarinan. Armoton unelma on siis urheilutoimittajana työskentelevän kirjailijan ensimmäinen fiktiivinen romaani. Aihe on hyvin tärkeä, nimittäin nuoren naisen tavoitteellinen treenaaminen tyrannimaisen valmentajan vallan alla, joka lopulta menee liialliseksi ylisuorittamiseksi ja ajaa tytön sairaalakuntoon.

Kirjassa aletaan käydä hyvin kronologisesti läpi Iinan voimisteluharrastusta sen alkuajoista saakka kohti lopullista romahdusta ja siitä eheytymistä. Kuusivuotias Iina jännittää voimistelun aloittamista, mutta lempeä valmentaja Eeva ja uusi ystävä Kaisa auttavat jännityksestä yli. Käydään läpi ekat kisat ja ekat harjoitusleirit. Kaikki alkaa muuttua siinä vaiheessa, kun Eeva ehdottaa 12-vuotiaalle Iinalle tavoitteellisempaa seuraa, jossa tämän taidot pääsevät paremmin kehittymään. Uusi valmentaja, Karin, vaikuttaa aluksi oikein mukavalta, mutta näyttää todelliset kyntensä melko pian.

Viimeinen. Vihoviimeinen. Kaikista huonoin. Huippuvoimistelijat nauraisivat minulle ja yleisö miettisi, että kuka tuo luulee olevansa, ihan väärässä sarjassa. Liian kovassa seurassa. Aloin pohtia, millä tekosyyllä voisin jättää kisat väliin. (s. 62)

Iina rakastaa voimistelua ja haluaa olla yhä parempi ja parempi. Kilpailu Karinin suosiosta on kovaa, ja Karin ei tunne sääliä eikä armoa, jos epäonnistuu. Pikku hiljaa Iina tajuaa, että voimistelijoiden vartalot ovat tiukassa syynissä. Punnitukset ovat jännittäviä ja aiheuttavat itkua ja ahdistusta monissa tytöissä. Iinakin saa kuulla olevansa hiukan liian painava, joten hänelle määrätään tiukat ruokavaliot kisakuntoa varten. 

Vaa´an lukema määritteli, millainen fiilis minulla oli ja millainen päivästä tuli. Jos lukema oli korkeampi kuin edellisenä päivänä, kaikki meni pieleen heti aamusta. Vajosin synkkään itseinhoon. Vaikka olisin painanut sata grammaa enemmän, tunsin itseni norsuksi. (s. 110)

Iina on hämmennyksissä: hän haluaa panostaa voimisteluun kaikkensa, mutta hän haluaisi myös elää normaalia elämää. Hän ei haluaisi potea huonoa omaatuntoa jokaisesta syömästään herkusta. Perhe saa tuta Iinan kisastressikiukut ja ystävyys voimistelusta tanssiin vaihtaneeseen Kaisaan alkaa välillä rakoilla. Iina seurustelee myös hetken ihanan Leon kanssa, mutta koska Karin ei hyväksy seurustelua, Iina joutuu tekemään kipeän päätöksen. Hän oppii piilottelemaan ruokia ja huijaamaan muita syömisillään, ja lopulta myös vähentämään ahdistusta hetkellisesti aiheuttamalla itse itselleen kipua.

Kirja on todella surullista luettavaa. Vaikka tämä on fiktiivinen teos, tällaista ilmeisesti tapahtuu jossakin määrin tällaisissa lajeissa, joissa nuorten vartalot ovat tiukassa syynissä. Kirjailija ainakin kertoo loppusanoissaan keränneensä kirjaan kokemuksia urheilijoilta ja valmentajilta. Kirjassa on todella tärkeä aihe ja se aiheutti minussa todella voimakkaita niin raivon kuin surun tunteita, etenkin loppua kohti.

Harmillisesti kirjan kerrontatyyli jätti minut kuitenkin hiukan kylmäksi. Kirjan tarina kulkee hyvin uskollisen kronologisesti Iinan 6-vuotiaana aloittamasta urasta 15-vuotiaaksi asti ilman sen kummempia kirjallisuuden kikkoja. Välillä minulle tuli tunne, kuin lukisin elämäkerrallista teosta, niin raportoivalta tällainen ratkaisu tuntui. Olisikohan toiminut paremmin, jos kirja olisi väläyttänyt Iinan lapsuusaikojen voimistelukokemuksia takaumien kautta ja nykyaika olisi keskittynyt Iinan teini-iän kipuiluun Karinin valmennuksessa? 

Mietiskelin myös, miksi mukava ensivalmentaja Eeva olisi siirtänyt Iinan Karinin valmennukseen? Jos hän oli niin hirviömäinen, eikö sana olisi kuitenkin jotakin kautta kiirinyt muillekin valmentajille? Välillä ihan kihisin raivosta, että miksei Iina voi vain kertoa vanhemmilleen Karinin käytöksestä, mutta eihän se lapsen ajattelumaailma monestikaan toimi niin, vaan hän voi kääntää kaiken omaksi syykseen ja vaieta, ihan kuten Iina tekee. Onneksi Iinan Kaisa-ystävä puuttui lopulta asiaan. Iinan ongelmista syyllisyyttä kokevat lopulta myös Iinan pikkuveli, vanhemmat ja ystävät. Miten kukaan ei huomannut, miksi kukaan ei puuttunut?

Arvosanani 3,5

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Samantyylistä luettavaa:








1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Riikka. Lajiliittojen pitäisi lähettää jokaiselle urheilijalle tyytyväisyyskysely kännykkään, jotta ongelmat tulisivat nopeasti ja helposti esille. Yrityksetkin kyselevät joka vuosi, mitä palautetta pomoista yms halutaan antaa. T. Risto H