Ripley - Nopea yhteys: Annukka Salama. WSOY 2022
"Ahmittava gaming-romaani.
"Ripley joined the server." Viihdyttävä romaani nettiystävyydestä, koodaamisesta, hakkeroinnista – ja tunteista, jotka voivat herätä vahvana niin netissä kuin livenäkin.
Isla on gamer, joka tunnetaan pelipiireissä nimellä Ripley. Damien on online-kaveri, josta on tullut Islalle hämmentävän tärkeä. Islalla on kuitenkin periaate: hän ei halua pilata tiiviitä pelisessioita ja tuntikausien chattaamista tapaamalla Damienia IRL. Ikinä. Mutta Damien vetää Islan ajatuksia puoleensa kuin magneetti ja mahdollisuus nähdä oikeasti Gameconissa ei jätä rauhaan. Kun Islan lukiossa aloittaa samaan aikaan raivostuttavan omahyväinen Anton, heidän välillään roihahtaa heti, eikä Isla enää tiedä voiko verkossa syntynyt syvä yhteys päihittää tosielämän tunteen."(WSOY)
Oma arvio:
Olipas tässä taas sellainen kirja, jonka luin lähes yhdeltä istumalta. En oikein tiennyt, mitä odottaa tältä Annukka Salaman uutukaiselta Ripley - Nopea yhteys, muuta kuin että pelaaminen, koodaaminen, hakkerointi ja muu, josta tiedän käytännössä melko vähän, on tässä kirjassa tosi vahvasti mukana. Yllätyin iloisesti, miten tämä nappasi minut mukaansa. Erityisen suuressa roolissa ovat kuumat kohtaukset Islan ja Antonin välillä, jotka on hyvin taidokkaasti kirjoitettu niin, etteivät ne vaikuta liian korneilta, mutta saavat minutkin punastumaan.
En sitten ollutkaan yksi jätkistä. Olin vaan yksi hutsuista. (s. 181)
17-vuotias Isla käy Tampereella koodaukseen painottavaa lukiota, haluaa opiskella pelisuunnittelijaksi ja vapaa-aikanaan pelaa ja chattaa Ripley-nimimerkillään hyvän nettiystävänsä Damienin kanssa. He eivät ole koskaan tavanneet, mutta ovat oikeasti tosi läheisiä. Isla on kuitenkin varovainen ja vaihtaa IP-osoitteensa joka kerta eri paikkaan. Välillä Damienin ja Islan flirtti käy melko kuumana pelien lomassa. Kun Damien kyselee, voisiko Isla tulla seuraavaan GameConiin, hän kuitenkin epäröi. Isla pohtii, onko ruudun toisella puolella joku tosi syrjäytynyt nörtti vai tosi kuuma tyyppi. Tai onko hän edes poika, voiko hän olla muunsukupuolinen? Onko sillä väliä, sillä he ovat toisilleen tärkeitä ja heidän välillään selvästi kipinöi.
<damien> Hyppää mun päälle tai me ei päästä muuten ton kallion yli.
<ripley> Hyppää sun päälle? Wau, suoraan asiaan vai? (s.11)
Uusi lukukausi alkaa ja Isla epäonnekseen törmää koulun parkkipaikalla jonkun tyypin autoon, joka myöhemmin paljastuu uudeksi oppilaaksi heidän koulussaan. Anton Cajander on paikkakunnalla kuuluisan ja rikkaan suvun vesa, jonka kaksoissiskon Olivian kanssa Isla ja hänen ystävänsä Adele tutustuvat. Anton tuntuu vihaavan kömpelöä Islaa, joka sattumoisin vielä törmää tähän käytävällä ja vihastuksissaan kaataa kahvit pojan päälle. Mutta hölmömpikin lukija tietää nämä haters-to-lovers-kuviot. Kun Olivia kutsuu Islan luokseen, tyttö ajautuu pelaamaan Antonin kanssa WarCrytä. Ihan kuin sujauksessa heillä kuluu pitkä tovi pelatessa ja Anton on vaikuttunut Islan pelitaidoista. Olivia yllättääkin parin kuumahkosta kanssakäymisestä Antonin huoneesta. Tämä oli myös ehdottomasti kirjan hauskin kohta. Toinen kohta, joka sai virneen naamalleni, oli Antonin ja Islan Discordissa käymä flirttaileva sananvaihto, jota joukkueen muut jäsenet joutuivat kuuntelemaan pelin tiimellyksessä.
"Mitä te teette?" Olivia napauttaa.
"Öö", sanon ja vilkaisen Antonia. "Mä etsin vessaa."
Olivia vetää kätensä puuskaan. "Antonin housuista? No löytyikö?"(s. 66)
Isla tasapainottelee kuumien tunteidensa kanssa ja sen, mitä hän sanoisi Damienille, jonka kanssa hän on ollut ystävä ja ehkä jotain muutakin jo kauemmin. Damien tuntuu olevan linjoilla yhä vähemmän ja on jotenkin outo. Islaa huolettaa. Toisaalta hän on niin ihastunut Antoniin, ettei osaa ajatella enää muuta. Lanit rasittavan luokkakaverin, Jonin, luona meinaavat mennä ihan muuksi kuin pelaamiseksi, kun Anton ja Isla päästetään kahdestaan. Isla haluaisi tehdä Antonin kanssa monenlaisia asioita, mutta Anton tuntuu olevan pidättyväisempi. Olivia neuvookin antamaan tälle aikaa, sillä edellinen suhde päättyi hiukan ikävästi. Lisäksi Islan riesana on Camilla, Antonin pitkäaikainen ystävä, joka kokee toisen tytön peliporukoissa uhaksi. Camilla edustaa sellaisia "hyviä jätkiä", jotka sanovat tulevansa toimeen vain poikien kanssa, koska eivät kestä tyttöjen draamaa.
"Pitääkö sulle laittaa kortsut mukaan, jos aiot yöpyä siellä?"
"Kiusallista."
"Ja vakavaa. Pitääkö?"
"No ei todellakaan", tuhahdan. "Vihaan niitä kaikkia." (s. 122)
Saako Isla kerrottua Damienille Antonista ja miten heidän ystävyytensä käy? Saako Isla murrettua Antonin tunnelukot? Isla saa kokea myös pelaavan tytön negatiiviset puolet eli syrjinnän poikavaltaisessa harrastuksessa. Kirjaan on saatu myös mahdutettua seksuaalista ahdistelua ja pelaamisen demonisointia. Nämä edustavat toki olemassa olevia asenteita ja ovat tärkeitä teemoja ottaa esille, mutta tuntuivat minusta hiukan turhan opettavaisilta muuten tosi viihdyttävän tarinan seassa. Myös Islan kommentti ilmaisesta ehkäisystä oli kuin jostakin terveydenhoitajan oppaasta liimattu.
Toisaalta pidän siitä, että kirjassa Isla on seksuaalisesti aloitteellisempi kuin Anton, kun useimmiten se on juuri toisin päin. Pidän myös siitä, miten herkästi Isla ja Anton reagoivat laneissa Jonin muka-hauskoihin ahdisteleviin heittoihin, antavat tämän kuulla kunniansa ja poistuvat paikalta. Onneksi nykyään on tietoisuus siitä, ettei tyttöjen tarvitse kuunnella mitään tuollaista, joka tuo turvattoman olon.
"Tollasta kaikki tytöt saa kuulla, ja se pitää vaan kestää. Ei pidä olla niin tosikko." (s.180)
Kuten jo alussa kehuin, kirjan kuuma flirtti ja kuhertelu saavat minulta korkeat pisteet. Sekstailuja ei ole kuvattu liian graafisesti, mutta ne on kuitenkin hyvin punastuttavia. Olisin kyllä toivonut, että Isla ja Anton olisivat olleen hieman kauemmin kyräilylinjalla, ennen kuin olisivat iskeneet toisiinsa kiinni. Haters-to-lovers-tyylissä on tärkeää, että vihanpito jatkuu tarpeeksi kauan, ennen kuin toisenlaiset tunteet astuvat peliin.
"No sori. En ehtinyt näyttää seksikkäältä sua varten tänään. Mutta hei, ei hätää. Mä teen pari tietomurtoa, niin eiköhän se sillä korjaannu. Sitä vartenhan mä näitä juttuja opettelen." (s. 118)
Kirjassa käytetään paljon pelislangia, johon kuuluu myös englannin ja suomen sekaisin puhuminen. Minulla vilisi suuri osa sanoista ohi, mutta aika hyvin pysyin kärryillä Damienin ja Islan keskusteluissa kuitenkin. Oli mukavaa, miten tarkkaan pelitilanteita kuvattiin kirjassa. Kun Isla meni Jonin laneihin, tyyppien innostus yhdessä pelaamisesta tarttuu lukijaan. Ajattelin heti, että pelaaminen ja siinä käytettävä kieli tuntui tosi uskottavalta (vaikka se ei olekaan minulle tuttua), ja että kirjailijalla täytyy olla jotain kokemusta aiheesta. Kirjan kiitoksissa paljastuukin, että Salama on itse pelannut lapsesta saakka ja hänen lapsensakin ovat gamereita ja koodareita. Ilmankos. Kirjassa puhutaan myös jonkin verran ruotsia, sillä se on Antonin ja Olivian toinen kotikieli.
Arvosanani 4,5
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Muissa blogeissa:
-
Myös näissä kirjoissa pelataan, koodataan tai hakkeroidaan:
Lisään kirjan seuraaviin lukuhaasteisiin:
Helmet: 34: Kirjailijan nimessä on luontosana
Booklist Queen: Makes you laugh
Popsugar: A book that features two languages
YA-spefihaaste: Kirjassa ollaan koulussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti