Heidi's bookshelf: read

Heartstopper: Osa 1
Kiss My JUHANNUS
Sydämenmuotoinen kesä
Kiltin tytön murhaopas
Perfect on Paper
Lomalla kaikki on toisin
Kärsimyskukkauuteaddiktio
Stranger Things: The Other Side
Laura Dean Keeps Breaking Up with Me
10 totuutta ja yksi tehtävä
Punapipoinen poika
Kiss Me - Rakkautta Mykonoksella
Counting Down with You
Laakson linnut, aavan laulut


Heidi's favorite books »

sunnuntai 18. joulukuuta 2022

Kirjabloggaajien joulukalenteri 2022 ~ Luukku 18

 Kirjabloggaajien joulukalenteri 2022 ~ Luukku 18

Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat

Kirjabloggaajien joulukalenterin 2022 kaikki luukut löydät Ankin kirjablogista. Eilen avautui 17. luukku Kirjaimia-blogissa, ja huomenna luukku 19 avautuu Kartanon kruunaamaton lukija -blogissa.

Haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta tyttäreni kirjoittaman joulutarinan myötä. 

Kuva: Pixabay


Pöllö kylän laidalla

Kirjoittanut Siiri P.



Kylmä pakkasilma väreili tuuheiden höyhenieni alla. Nostin pääni pystyyn tarkkaillakseni öistä metsää. Tiirailin puiden väliin löytääkseni pienimmänkin merkin elämästä, mutta metsä vaikutti autiolta. Vain kylmä tuuli havisutti puiden oksia.

Oksa jalkojeni alla tuntui kylmältä ja jäiseltä. Levitin siipiäni verrytelläkseni niitä. Sitten ponkaisin jaloillani irti männyn oksasta ja nousin lentoon. Tuntui hyvältä päästä taas liikkeelle pitkään puussa istumisen jälkeen.

Kaarroin edessäni olevan kuusen sivulta ja nousin ylemmäs. Tahdoin päästä metsän yläpuolelle mahdollisimman pian. Puiden välissä lentely tuntui vaaralliselta.

Kohosin ilmassa yhä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes puiden latvat olivat reilusti alapuolellani. Päästin suustani voitonriemuisen huhuilun. Kuinka ihanaa olikaan liidellä metsän yläpuolella!

Annoin ilman kannatella ruumistani ja räpyttelin siipiäni vähän väliä. Otin kurssin kohti pohjoista ja siellä siintäviä lumihuippuja. Vuoristoilma tekisi varmasti hyvää kolottaville jäsenilleni.

En pysähtynyt matkan varrella kertaakaan, vaan annoin vauhdin huuman viedä minua eteenpäin, kunnes lopulta laskeuduin vuoren rintellä seisovan vanhan kelopuun latvaan.

Käänsin katseeni alaspäin. Näkymä oli kaunis.

Edessäni kohosi kylä, joka oli täynnä riveittäin rakennettuja pieniä punavalkoisia taloja savupiippuineen. Kylää reunustavat lumiset vuoret seisoivat sen ympärillä jykevinä, kuin vartioisivat kylää tunkeilijoiden varalta. Alhaalla kylässä ryntäili ihmisiä kiireisinä, puikkelehtien autojen ja muun liikenteen välissä.

Huhuilin taas siristäessäni silmiäni nähdäkseni kauemmas. Oli alkanut pyryttää lunta. Taivaalta satoi suuria lumihiutaleita estäen minua näkemästä kovin pitkälle.

Painoin leukani rintaani vasten ja otin tukevamman otteen oksasta painaen kynteni sen pehmeään kaarnaan. Voisin yhtä hyvin jäädä tähän koko loppuyöksi katselemaan tuota pientä kylää ja sen asukkaita.

Räpytin lumihiutaleet pois silmäluomistani ja tiirailin taas lumisateen läpi kylään. Yllätyin nähdessäni kaikkien pysähtyneen. Jokaisen ihmisen katse oli suuntautunut ylös taivaalle. Pienet lapset yrittivät napata lumihiutaleita kielelleen, kun taas aikuiset seisoivat hymyssä suin katsellen lumen putoamista taivaalta. Jouluvalot valaisivat kauniilla tuikkeellaan koko kylän.

Suljin silmäni hitaasti ja avasin ne sitten taas. Aika tuntui kuin pysähtyneen. Ilmassa tuntui ihana ilon ja lämmön tunne, joka jäi vatsaan vellomaan, eikä tuntunut löytävän tietä ulos. Eikä sen tarvinnutkaan. Se oli ihana tunne. (@ Siiri P.)



2 kommenttia:

Jonna / Kirjakaapin kummitus kirjoitti...

Voi miten ihastuttava tarina ❤️ Ihanaa joulunaikaa ja terveisiä Siirille!

Anki kirjoitti...

Olipas hieno talvinen tarina, kiitos Siirille! :)