Kirjapöllö huhuili (haahuili) Helsingin kirjamessuilla

Kuva: @Messukeskus

Suuri päivä koitti pienelle pohjoispohjanmaalaiselle kirjabloggaajalle, joka junalla puksutteli lokakuun sateisena perjantaina suureen kaupunkiin  kirjamessuhulinoita ihmettelemään. Monta vuotta hän oli jo harkinnut messuille lähtöä, mutta parina aiempana vuonna nuorten aikuisten kirjallisuustapahtuma Hel-YA oli vienyt voiton. Tänä vuonna kyseistä tapahtumaa ei järjestettykään, ja muutenkin tämä bloggaaja oli tehnyt päätöksen lähteä nyt vuorostaan suurimmasta suurimpaan kirjallisuustapahtumaan. Yhden päivän messuilu vaati kuitenkin kaksi hotelliyötä, kaksi tuhottoman pitkää junamatkaa (kiitos VR:n, jonka juna myöhästyi menomatkalla kaksi ja puoli tuntia!) ja tuhottomasti energiaa ja hermoja. Bloggaaja välittää Kiitokset Messukeskukselle bloggaajapassista ja ylimääräisistä lipuista, joista toisella matkaseuralainen eli bloggaajan äiti,  ja toisella onnekas Instagram-arvonnan voittaja, pääsivät kirjamessuilemaan. Kiitokset saa myös Holiday Inn Expo ihanista yöunista, loistavasta palvelusta, makoisasta aamupalasta ja siitä, että bloggaaja äitinsa kanssa pääsi Messukeskukseen hipsimään kivasti sisäkautta.

Bloggauksessa käytetyt kuvat ovat joko bloggaajan omia tai Messukeskuksen kuvapankista lainattuja.

Note to self: älä laadi aikatauluja!

Koska olimme matkustaneet matkaseuralaiseni eli äitini kanssa Oulusta Helsingin Pasilaan jo perjantaina, pääsimme aloittamaan lauantain kirjamessuilut heti aamulla kymmenen aikaan. Kun olin hakenut bloggaajapassini pressitiloista, suuntasimme suoraan keskelle messuhallin hulinaa. Voi sitä kirjojen ja ihmisten määrää! (Vaikka ihmisiä ei ollut vielä aamukymmeneltä niin paljoa, kuin niitä myöhemmin päivän edetessä tulisi olemaan.) Vaikka olen introverttiluonteinen ihminen, en pelkää väkijoukkoja ja olen yleensä kuin kala vedessä isoissa ihmismassoissa. On ihanaa, kun ympärillä on paljon kirjoja rakastavia ihmisiä!

Kuva: Heidi Petrov

 

Kuva: Heidi Petrov

Kuva: Heidi Petrov

Olin tehnyt suuria suunnitelmia etukäteen, missä kaikissa esityksissä aikoisin käydä. Messupäivän jälkeen sain todeta, että niistä noin kymmenen prosenttia toteutui. Se valtava hulina, ja se tosiseikka, että ihmisen täytyy myös syödä ja pysähtyä ihmettelemään välillä, sekoittivat suunnitelmani täysin, joten oikeastaan ainoa kokonaan katsottu esitys oli Venla Pystysen kirjoittaman elämäkerrallisen Mercedes Bentso - ei koira muttei mieskään -kirjan  päähenkilön, Linda-Maria Roineen haastattelu, joka oli Kallio-lavalla.

Kuva: Heidi Petrov

Olen kuitenkin todella tyytyväinen, että tämä ainoakseni jäänyt spektaakkeli oli juuri tämä, sillä Kallion ilmaisutaitolukiolaiset vetivät homman todella taitavasti. Linda-Maria Roine puhui asiaa esimerkiksi siitä, mitä voitaisiin tehdä koulukiusaamisen lopettamiseksi ja miten voitaisiin lisätä tietoisuutta naisiin kohdistuvasta kotiväkivallasta -  sillä sitä oikeasti tapahtuu, etenkin tietyissä piireissä. Olen lukenut kirjan Mercedes Bentso - ei koira muttei miestään, ja minua syvästi järkytti lukea, mitä kaikkea nuori Linda-Maria on joutunut kokemaan.

Kuva: Heidi Petrov

Kuva: Heidi Petrov

Rentoa jutustelua kirjailijoiden kanssa

Osallistuin puolen päivän paikkeilla Schildts & Söderströms -kustantamon järjestämään bloggaritilaisuuteen, jossa olivat mukana kanssamme keskustelemassa Kerro, kerro -romaanin julkaissut Annastiina Storm, Muistokirjoitus-romaanin julkaissut Anja Portin sekä Munametsä-romaanin julkaissut Olga Kokko. Harmikseni Ulla Donner, jolta on viimeksi ilmestynyt sarjakuvateos Sontaa, ei päässytkään paikalle. Sain tilaisuudesta hienon Märta Tikkanen -kirjakassin sekä pyytämäni arvostelukappaleet teoksista Munametsä ja Sontaa.

Kuva; Heidi Petrov

Keskustelimme markkinointipäällikkö Johanna Forssin johdattelemana muun muassa siitä, tietävätkö bloggaajat mitä kaikkea kustannustoimittajan työhön kuuluu, sillä usein blogiarvioissa moititaan kirjan huonoa kustannustoimittamista. Tosihan on se, ettemme me voi tietää kaikkia niitä vaiheita ja prosesseja, mitä kirja on ennen julkaisua käynyt jo läpi. Yleensä se, mihin blogistit tarttuvat, ovat kömpelöt lauserakenteet tai suoranaiset kirjoitusvirheet, tai tiivistämisen tarve kirjassa. Bloggaajat saivat esittää omia kysymyksiä ja tilaisuus oli mukavan rento. Nappasin vielä omaan Munametsä-kirjaani signeerauksen Olga Kokolta ja sain kaupan päälle hauskan Munametsä-tarran.

Kuva: Heidi Petrov

Lisää haahuilua, outlet-shoppailua ja viininmaistelua

Bloggaritilaisuuden jälkeen kiertelin epämääräisesti messuilla, keräsin kassillisen alekirjoja Booky.fi:n outletista ja ostin muutakin mukavaa tuliaista lapsilleni. Tässä vaiheessa kaipasimme äitini kanssa pientä taukoa hulinasta, joten hipsimme hetkeksi hotellihuoneeseen lepuuttamaan jalkojamme. Ajattelimme tähdätä seuraavaksi Esplanadi-lavalle kuuntelemaan ja katselemaan Vesa-Matti Loiria, mutta emmepä arvanneet, kuinka paljon väkeä siellä jo olikaan, koska menossa oli vielä Sofi Oksasen haastattelu. Harmi, ettei screenille voitu heijastaa kuvaa lavan tapahtumista, sillä emmepä juuri nähneet Jari Tervosta ja Veskusta kuin pikku vilauksen aina jostain kolosesta. Emme jaksaneet jäädä kuuntelemaan tilaisuutta enempää, vaan päätimme vielä seikkalla hetkisen Viini&ruokamessujen puolella ennen toista bloggaritilaisuuttani.

Nappasin ohimennen kuvan Tulisiipi-romaaniaan esittelevästä J.P. Koskisesta, joka on yksi lempi-sometyypeistäni.

Kuva: Heidi Petrov

Viini&ruokamessuilla oli sen verran kova kakofonia, että teki mieli peruuttaa heti takaisin kirjamessujen puolelle. Jonotimme kuitenkin uskollisesti viinilasijonossa, maistelimme muutamat punaviinit ja sen jälkeen jonotimme uudelleen viinilasipanttijonossa. Kammottavan vaivalloista, sanon minä! Siinä hälinässä emme oikein ehtineet tutkailla kojuja sen kummemmin, eli hyvin hätäiseksi jäi tämä vierailumme "toisella puolella."

Kuva: Heidi Petrov

Kuva: Heidi Petrov

Teoksen bloggaritilaisuus

Olin ilmoittautunut vielä toiseen kustantamon bloggaritilaisuuteen, ja tällä kertaa minut toivotettiin tervetulleeksi skumppalasin kera Teos-kustantamon tilaisuuteen, jossa olivat mukana seuraavat kirjailijat: Riikka Pelo (Kaikki elävä), Mikko Rimminen (Jos se näyttää siltä), Maija Muinonen (Sexdeathbabies), J.P. Laitinen (Lume) sekä Marianna Stolblow (Surua se tyttö kantaa.) Tiedotuspäällikkö Hannele Jyrkkä ja kustannuspäällikkö Jussi Tiihonen haastattelivat mielenkiintoisesti vuoron perään kirjailijoita, ja lopuksi jäi vielä aikaa muutamalle bloggaajan kysymykselle. Muinosen Sexdeathbabies-kirjan sinistä fonttia muun muassa ihmeteltiin ja mietittiin myös sitä, voisiko kirjasta tulla koskaan äänikirjaversiota. Koska olen tällainen hömelö, joka ei jaksa ikinä tehdä muistiinpanoja, en muista enää sen kummemmin, mitä kaikkea tilaisuudessa juteltiin. Kuvatkin unohtui räpsäistä, mutta suuresta uteliaisuudesta nappasin mukaani Maija Muinosen teoksen Sexdeathbabies. Saa nähdä, onko kirja liian vaikea minulle, mutta kaikkea pitää uskaltaa kokeilla.

Kuva; Heidi Petrov

Kuva: Heidi Petrov

Illalla kokoonnuimme bloggaajien kanssa yhteiselle illalliselle Mall of Triplassa sijaisevaan Musiikkimuseo Famen ravintolaan, jossa oli kyllä aivan täydellistä ruokaa ja palvelukin pelasi. Jutustelimme niitä näitä messutunnelmista ja vähän bloggaamisestakin. Oli mukava tavata aiemmin pelkästään somesta tutuksi tulleita bloggaajakollegoita.

Mitä jäi käteen? 

Olo oli lauantai-iltana jo melkoisen nuutunut ja väsynyt. Jäi tunne, etten ollut ehtinyt tehdä oikein mitään, mitä olin suunnitellut. Nyt kun kuitenkin kirjoitin tätä raporttia, huomasin, että olenhan kokenut kuitenkin yhtä ja toista. Jos lähden uudelleen messuille, täytyy kuitenkin varata ehdottomasti messuilla kiertelyyn kaksi päivää, sillä nyt tuntui, ettei shoppailulle ja epämääräiselle kiertelylle ollut kovin aikaa. Tokihan bloggaajatilaisuudet veivät aika paljon tilaa ohjelmastani, sillä molemmat kestivät kuitenkin tunnin verran. Voisi olla järkevämpi, että kävisikin vain yhdessä blogitilaisuudessa, niin aikaa jäisi enemmän haahuilulle ja haastattelujen seuraamiselle.

Toisaalta, sain shoppailtua kirjoja juuri sen minkä tarvitsinkin, enkä oikeastaan aikonutkaan tehdä vuoden kirjahankintoja messuilta, sillä suurimman osan lukemastani lainaan kirjastosta, tilaan nettikirjakaupoista tai saan arvostelukappaleina. Yleinen kirjallisuuspöhinä oli se, mitä messuilta hain, ja sitähän riitti.

Booky.fi:n outletista keräsin kassillisen kirjoja itselleni, tyttärelleni ja pojalleni. Paras löytö oli mielestäni Lars Wilderängin Tähtikirkas, Stephenie Meyerin Houkutus sarjakuvaversio sekä Kirsti Kurosen säeromaani Paha Puuska. Kuva: Heidi Petrov

Helsingin Science Fiction -seuraa tuin ostamalla avainnauhan bloggarikortilleni sekä pari hauskaa pinssiä. Kuva: Heidi Petrov

Ensi vuonna ajattelin matkustaa vuorostaan Turun kirjamessuille, joka on myös kuulemma helpommin hallittavissa oleva tapahtuma. En nyt sano, etten koskaan enää lähtisi Helsingin kirjamessuillekaan, mutta vaihtelu virkistää (eikä budjetti kestä reissailla joka vuosi kaikilla messuilla sentään.)

Kirjamessuilla 2019 yleisö- ja myyntiryntäys

Messukeskuksen tiedotteen mukaan Helsingin kirjamessuilla vieraili neljän päivän aikana jopa 92 000 ihmistä, mikä tekee seitsemän prosentin korotuksen viime vuoden kävijämääriin. Kustantajien mukaan myynti kasvoi jopa neljänneksellä, ja minua erityisesti ilahduttaa tieto, että lasten- ja nuortenkirjoja ostettiin myös enemmän. Äänikirjojen suosio näkyi myös myynneissä. Kirjamessujen yleisössä näkyi tosi paljon nuoria, ja ohjelmaa heille kyllä olikin oikein mukavasti. Kallio-lava taisi olla suurin hitti.

Kuva: @Messukeskus

Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja Ronja Salmi kertookin tyytyväisenä, että parin vuoden aikana tehty panostus lapsille ja nuorille sopivaan ohjelmaan alkaa nyt näkyä tuloksissa, eli lapsiperheiden määrä messuvieraina on lisääntynyt. Ensi vuonna onkin jo vuorossa juhlamessut Helsingin kirjamessujen täyttäessä 20 vuotta.

Kuva: @Messukeskus

Kiitän oikein kovasti Messukeskusta bloggaajapassista ja Teos- ja S&S-kustantamoja kivoista bloggaritilaisuuksista, joihin koin olevani tervetullut. Messut olivat mielestäni oikein hyvin järjestetyt ja tulen mielelläni joskus uudestaankin. Kirjojen lukeminen näyttää olevan yhä suosiossa, ja ilahduttavaa on myös se, että kirjoja yhä enenevässä määrin ostetaan, sillä juuri sen ansiosta kirjailijat kirjoittavat ja kustantajat julkaisevat meille lisää ihanaa luettavaa.