Syksyinen lastenkirjakatsaus

Olemme tutustuneet yhdessä lasteni kanssa (tyttö 8 vuotta ja poika 6 vuotta) kesällä ja syksyllä ilmestyneisiin lasten kuvakirjoihin ja lastenkertomuksiin.

Kirjat ovat arvostelukappaleita, kiitos kustantajille!

***********************************

Lisää vauhtia, Mimmi Lehmä!: Jujja Wieslander. Kuvat Sven Nordqvist. Suomentanut Terhi Leskinen. Mäkelä 2016. 28 sivua. Lasten kuvakirja.

Ruotsinkielinen alkuteos (2016): Mera fart Mamma Mu

"Mikä ihana kesäpäivän rauha - järvi on peilityyni, isäntä istuu ongella ja lehmät torkkuvat laitumella. Kaikki muut paitsi Mimmi, jolla on paljon parempaa tekemistä kuin vain märehtiä ja möllöttää.

Mimmin vesileikit eivät jaksa innostaa paikalle pyrähtävää Varista, se kaipaa vauhtia ja jännitystä! Varis saa loistoidean, jonka toteuttamiseen tarvitaan nerokas keksijä, pyörän sisäkumi ja vähän rakennuspuuta..."

Sarjassa aiemmin ilmestynyt:

Mimmi Lehmän ja Variksen iso kirja
Mimmi Lehmä ja Varis
Mimmi Lehmä kiipeää puuhun
Mimmi Lehmän ja Variksen joulu
Lehmä, joka tahtoi keinua
Lehmä kelkkamäessä
Lehmä liukumäessä
Lehmä rakentaa majan
Lehmä saa laastarin
Lehmä siivoaa kotinsa
Mimmi Lehmä lukee
Mimmi Lehmä uimahallissa

Sarjakuva:
Mimmi Lehmä ja Varis juhlivat

sekä lukuisia puuhakirjoja ja syntymäpäiväkalenteri

Oma arvio:

Mimmi lehmä on jotenkin mainio otus: hän poikkeaa muista kotilaitumensa lehmistä tekemällä kaikkea sitä, mikä häntä huvittaa. Varis, tuo Mimmi lehmän raakkuva ystävä, ei voi sietää hänen jääräpäisyyttään ja haluaisi tämän käyttäytyvän kuin muutkin lehmät - eli syövän ruohoa ja märehtivän, ei esimerkisi ajavan polkupyörällä, laskevan liukumäkeä tai sukeltelevan snorkkelin kanssa, kuten tässä uusimmassa kirjassa. Varis on tyly, suorananainen, mutta aina lopulta hän pitää ystävänsä puolia. 

Vauhtia ja hurjia tilanteita tarjoaa tämä uusin, järjestyksessään kahdestoista sarjan kirja. Koko shown varastaa varis, joka haluaa tuunata isäntänsä veneen nopeammaksi. Mimmi lehmä saa lopulta seurata vierestä, kuinka rämäpääystävälle käy hiukan hassusti. Poikani mielestä oli todella hauskaa, kun Varis sinkoutui ilmaan veneestä. Hän ei taas innostunut kuulemma Mimmi lehmästä ollenkaan, "koska se on nainen." (Hmm, ehkä alan etsiä hänelle enemmän kirjoja, joissa on poika tai mies pääosassa.) Pojan mielestä Varis onkin kirjan paras hahmo eikä näin ollen lempeä lehmätyttö nyt miellyttänyt. Hyvä sinänsä, että hahmot ovat niin erilaisia: räväkämmistä tykkääville on Varis, lempeämmistä hahmoista tykkääville Mimmi lehmä.

Pojan mielestä tarina jäi hieman kesken, kun Varis sinkoutui ilmaan ja katosi. Hän toivoi, että Varis olisi vielä jäänyt leikkimään Mimmi lehmän kanssa. Ehkäpä luemme heidän leikkejään muista sarjan kirjoista, vaikka suurimman osan olemme jo ehtineet lukea.

Jos ilmaan lujaa syöksähtää

ja alas laiturille mätkähtää,

niin siinä pyörälle menee pää.

Poika antoi tällaisen naaman:

(ok)

Minun arvosanani

3,5


Lisää vauhtia, Mimmi Lehmä! muissa blogeissa:

Luetaanko tämä?
Lastenkirjapino
Kirjavinkit (Kaisa Sutela)
Kirjakaapin avain

****************************
Pelottoman Tonin hirviöapu: Karyn Gorman. Kuvat Michael Emmerson. Suomentanut Terhi Leskinen. Mäkelä 2016. 31 sivua. Helppolukuinen lastenkertomus suuraakkosin.

Englanninkielinen alkuteos (2015): Tuck and Noodle: Monster Agents

"Mäkisen Toni ei pelkää mitään, ei etenkään hirviöitä - itse asiassa hän haluaa auttaa niitä! Niinpä hän lyöttäytyy yksiin ystävällisen Velli-nimisen hirviön kanssa ja perustaa hirviöiden työnvälityksen... "

Muita Hyppää kirjan kyytiin -sarjassa ilmestyneitä:

Sam Watkins, Davide Ortu: Rufus Ritari ja hurjat turnajaiset

Sam Hay, Daron Parton: Kaktus-Kalle ja taikajuoma
Adam ja Charlotte Guillain, Rupert Van Wyk: Peräkylän piraatit ja kykykilpailu
Karyn Gorman, Maddy McClellan: Mestarietsivä Karoliina
Maggie Pearson, Dan Chernett: Musikaaliset merirosvot

Ann Bryant, Kelly Kennedy: Taikamuuri
Enid Richemont, Gustavo Mazali: Kissapojan yö
Julia Jarman, Sam Hearne: Lentävä potkulauta
Penny Dolan, Andy Elkerton: Kissapatsaan arvoitus
Martin Remphry: Merirosvot lehmävarkaissa
Laura North, Neil Chapman: Juuson toteutunut toive
Ann Bryant, Andy Elkerton: Taitava pikku marsu
A. H. Benjamin, Fabiano Fiorin: Haaveiden satuprinssi
Clare De Marco, Rory Walker: Tärähtänyt tiedemies
A. ja C. Guillain, Rupert Van Wyk: Peräkylän piraatit lomalla
A. ja C. Guillain, Charlie Alder: Arthur-kuninkaan miekka
Ann Bryant, Ben Redlich: Kilpailevat jättiläiset
A. ja C. Guillain, Rupert Van Wyk: Parhaat piraattipiirakat
Laura North, Joelle Dreidemy: Karmiva totuus Tuhkimosta
Maggie Pearson, Steve Stone: Rompanruojan paluu
Laura North, Kevin Cross: Iso paha susi ja robottiporsas  

Oma arvio:

Helppolukuisessa, suuraakkosin kirjoitetetuss Hyppää kirjan kyytiin -sarjaan kuuluvassa Pelottoman Tonin hirviöapu -kirjassa etsitään Isojalalle uutta työpaikkaa, koska hän ei kokenut saavansa pelottelemalla ystäviä. Kenkäkauppaan hänen jalkansa ovat kuitenkin liian suuret, eikä tanssiminen ja jalkapalloilijan urakaan  isojen koipien takia luonnistu, mutta viimein hän löytää kutsumuksensa viinirypäleiden polkijana. Päähenkilö, peloton poika Toni ja hänen sängynalusmörkönsä Velli etsivät työpaikkoja myös muille hirviöille, mutta paaasiassa kirjassa käydään läpi vain  Isojalan tarina.

Poikani ei hirveästi innostunut tästä tarinasta, eikä kuvatkaan olleet hänen mielestään huikeita, mutta hänestä hauskaa oli Isojalan yritys olla kenkäkauppiaana. Tarina jäi kuulemma hänen mielestään myös kesken, eli hän olisi halunnut tietää enemmän hirviöiden uusista töistä. Ehkä tämä kirja toimii sellaisille paremmin, jotka opettelevat vielä lukemista, mutta saduksi poikani tuntui nyt kaipaavan pidempää ja perusteellisempaa tarinaa.

Minä en pidä siitä, että parsakaalista on tehty tässä kirjassa pahin pelon kohde. Kirjan viimeiset kaksi virkettä on myös hiukan outoja:

Olipa kerran eräs Mäkisen Toni, joka ei pelännyt mitään...

Paitsi vihaista äitiä ja keitettyä parsakaalia.

 Pojan mielipide:

(ok)

Minun arvosanani on 3-

Samantyylistä luettavaa: 

Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita: Tapani Bagge & Carlos De Cruz
Seikkailu Robomaassa: Zapf 

*********************************

Siiri ja Heppa Huoleton: Tiina Nopola. Kuvat Mervi Lindman. Tammi 2016. 31 sivua. Lasten kuvakirja.

 "Siiri ja pikku-Otto ylittävät esteet!

Siiri näkee televisiossa ohjelman lapsista, jotka hyppäävät esteitä keppihevosilla.

"Minäkin haluan keppihevostella!", Siiri huudahtaa. Hän rakentaa keppihevosen villasukasta ja harjanvarresta ja laukkaa pikku-Oton luo.

"Sen nimi on Heppa Huoleton", Siiri kertoo.

Pikku-Ottokin innostuu keppihevosista ja askartelee melko erikoisen näköisen otuksen. Hän antaa sille nimeksi Kissa Kiitävä. Siiri ihmettelee, miksi hevosen nimi on Kissa. "Siitä tuli vähän kissan näköinen", pikku-Otto vastaa.

Siiri ja pikku-Otto hyppivät innoissaan esteiden yli ja harjaavat hevosia. Keski-Otto ja iso-Otto pitävät heidän touhuaan lapsellisena. Eräänä aamuna Heppa Huoleton on kadonnut tallista. Tietävätkö keski-Otto ja iso-Otto jotain asiasta? Ja voisiko Kissa Kiitävä auttaa etsinnöissä?"



Muita Siiri-kirjoja:

Siiri ja kolme Ottoa
Siiri ja yläkerran Onni
Siiri ja sotkuinen Kerttu
Siiri ja kamala possu
Siiri ja Kertun kirppu
Siiri ja hurja Hunskeli
Siirin jouluyllätys
Siiri ja kauhea kummitus
Siiri tekee maalin
Siiri ja lumimies
Siiri ja villi taapero
Siiri ja kadonnut tähti
Siiri löytää simpukan



Oma arvio:

Siiri-kirjat ovat olleen aina meidän suosikkejamme, sillä niissä tuntuu olevan kaikki kohdallaan: Mervi Lindmanin kuvitus on hulvatonta, Tiina Nopolan tarinat on kiinnostavia, hauskoja ja toisistaan poikkeavia ja onhan kirjan päähenkilön nimikin meidän mieleemme... Tyttäreni sai ensimmäiseksi joululahjaksi kirjan Siirin jouluyllätys, ja sen jälkeen hän on saanut muitakin niin synttäri- kuin joululahjaksi. Sarjaa olemme siis lukeneet hyvin tunnollisesti. Myös poikaamme kiinnostaa nämä menevät ja hauskat kirjat.

Siiri ja heppa huoleton esittelee nykyään niin kovin suosittua keppihevosharrastusta, johon Siirikin nyt  tässä kaiken kirjasarjan kaikkiaan neljännessätoista osassa hurahtaa. Hän askartelee itselleen keppihevosen harjasta ja isänsä villasukasta, ja mukavaa on, että heti kirjan alkuaukeamalla on ohjeet tähän keppihevoseen. Siiri saa keppariharrastuskaverikseen pikku-Oton, jolla on hyvin erikoislaatuinen keppihevonen, tai oikeastaan keppikissa, nimeltään Kissa Kiitävä. Keski-Otto ja Iso-Otto eivät oikein ymmärrä tätä harrastusta ja suunnittelevat kateuksissaan kiusantekoa. Eräänä aamuna Siiri ei löydä Heppa Huoletonta tallistaan, mistä alkaa hurja etsiminen. Lopussa kaikki käy tietenkin hyvin ja Siiri saa myös uuden ystävän.

Lasteni mielestä parasta kirjassa on se, kun Siiri rakentaa itselleen keppihevosen. Heillä virisi heti into tehdä myös itselleen kepparit. "Minä haluaisin tehdä kilpahevosen", poika sanoi. "Minä ravihepan", tyttö tuumasi. Harmikseen meillä ei nyt ollut puisia harjoja, joista keppihevoset voisi tehdä. Tytön lempihahmoja kirjassa ovat tietenkin Siiri ja Heppa Huoleton, kun taas poika tykkää Otoista.

Tyttöä harmitti kirjassa kohta, kun Siirin keppihevonen katosi. Kirjan kuvituksesta he ovat samaa mieltä kuin minä, eli että ne ovat tosi hyviä ja pojan mielestä jopa maailman parhaita. Siiri-kirjat tuntuvat olevan meille juuri sopivan pituisia luettavaksi, sillä harvoin he ovat jääneet kaipaamaan lisää. Kirjan tarina on mielestäni taattua Siiri-laatua, eli sopivasti huumoria, vauhtia, yllätyskäänteitä ja onnellista loppua.

Molemmat antoivat tällaisen naaman:

(Tosi hyvä!)

Minä annan arvosanan 4,5


Siiri ja Heppa Huoleton muissa blogeissa:

Sininen keskitie


********************
Mauri ja mini-isoveli: Veera Salmi. Otava 2016. 96 sivua. Lastenkertomus.

" Pasilalaisella Maurilla on kaksi tärkeää tehtävää: hän haluaa voittaa sodan inhottavaa oksua vastaan ja löytää itselleen isoveljen.

Mauri tykkää kaikenlaisista avaruusjutuista ja haaveilee, että hänellä olisi oma simpanssi tai sitten isoveli. Simpanssi olisi hauska ja isoveljestä olisi apua, kun joku kiusaa. Ihan niin kuin Chin isoveljet tulevat apuun kun Hilma ja Hanan haukkuvat Mauria ja Chitä naimisiinmenolaisiksi.

Mutta vielä Hilmaa ja Hanania enemmän Mauri pelkää koulussa riehuvaa oksua. Se kuulostaa melkein samalta kuin ebola, josta Mauri on kuullut uutisista, vaikka äiti vakuuttaa, että se on ihan eri tauti. Mauri päättää alkaa sodan oksua vastaan."

Sarjan aiempi osa:

Mauri ja vähä-älypuhelin

Oma arvio:

Puluboi-kirjoistaan tunnettu Veera Salmi oli  viime vuonna kirjallaan Mauri ja vähä-älypuhelin Finlandia Junior -ehdokkaana. Meillä on vielä lukematta tuo kirja, mutta hyvin pääsimme sisään Maurin mielikuvituksekkaaseen elämään tämän sarjan toisenkin kirjan kautta.

Maurilla on kaksi kotia: hän on vuoroin hohottelevalla isällään ja vuoroin äidillään.  Mauri käsittelee päiväkirjamaisesti monia asioita lapsen näkökulmasta, mikä onkin onnistunut mielestäni tosi hyvin. Hänen suurin pelkonsa  koulussa riehuva oksennustauti, jonka hän on personoinut Oksuksi. Hän taistelee Oksua vastaan kaikin keinoin, sillä yksi toisensa jälkeen näyttää joutuvan Oksun valtaan. Tämä Oksu-taistelu herättää meidän neidissä suurta hilpeyttä.

Mauri elää melko vahvasti mielikuvitusmaailmassa: hänen puhelimensa muuttuu öisin Konegtig-ihmepuhelimeksi, johon tulee viestejä mystisiltä halihaleilta. Tyttö tykkäsi erityisesti lukea halihalien hulvattomia tekstareita. Ne olivat Maurin ohella hänen lempihahmojaan kirjassa. Lisäksi Maurin sängyn alla hohtelee öisin mystinen keilapallo, josta kuoritutuu eräänä yönä pieni kypäräpäinen apina, Sam. Mauria ja hänen mykkää ystäväänsä Chitä kiusataan, ja siksi Mauri on halunnut itselleen suojelijakseen isoveljeä, varsinkin kun Chin isoveljet lähtevät armeijaan. Koska hänen äitinsä ei pysty sitä hänelle antamaan, hän saa mielikuvitusapina Samista mini-isoveljen itselleen.

Mauri ja mini-isoveli on monikulttuurinen kirja ja käsittelee kuin vaivihkaa, hauskan lapsekkaalla tavalla monia hankalia teemoja: koulukiusaus ja siitä syntyvä turvattomuus, erilaisuus, uusperhe, oksennustauti... Tyttäreni piti kovasti kirjan päiväkirjamaisuudesta ja kuvista, jotka on "lapsellisesti piirretty, koska se oli itse piirtänyt ne päiväkirjaan." Kirjan lopussa on sekä iloinen että tympeä yllätys, mutta tytön mielestä se oli kiva lopetus. Häntä tosin hiukan harmitti se, kun Sam-apina lähti takaisin raketilla avaruuteen.

Tytön mielipide kirjasta:

(hyvä)

Minun arvosanani 4+


Mauri ja mini-isoveli muissa blogeissa:

Sininen keskitie
Lukutoukan kulttuuriblogi

Samantyylistä luettavaa:

Ponku, Peetu ja helppo nakki: Aira Savisaari ja Mimmu Tihinen 

Osallistun samalla tällä kirjalla Apinan vuosi -lukuhaasteeseen, sillä Maurin mielikuvitusapina Sam vilahtelee tarinan loppupuolella useaan otteeseen.