Viestejä Koomasta: Marja-Leena Tiainen. Tammi 2016.
"Silvan paras kaveri Jemina saa houkuteltua hänet milloin mihinkin. Vakavaksi toilailu muuttuu, kun Silva joutuu pahaan onnettomuuteen ysiluokkaa edeltävänä kesänä. Kavereiden yllyttämänä Silva hyppää sillalta jokeen, lyö päänsä ja on hukkua.
Tyttö havahtuu oudossa paikassa, Koomassa, joka ei tunnu aivan todelliselta. Hän tapaa siellä nuoria kohtalotovereitaan, joiden kaikkien elonliekki uhkaa katketa ennen aikojaan. Silva saa myös tehtäväkseen viedä viestejä eläville. Luokkatoveri Inkerille tämän tätivainaja haluaa lähettää salaperäisen viestin: "Ota kivet pois taskuista". Muutkin viestit ovat tärkeitä, ja ne voivat muuttaa vastaanottajan elämän parempaan suuntaan.
Silvan mielessä herää toivo; ehkä hänen onkin tarkoitus jatkaa elämäänsä? Viestithän on vietävä perille!
Kun Silva herää sairaalassa tajuttomuuden jälkeen hänen päätään särkee. Mitä oikein on tapahtunut, oliko Kooma kuvittelua tai unta? Vähitellen Silva alkaa muistaa viestejä ja toimittaa niitä vastaanottajilleen. Kun hän yrittää kertoa kokemuksistaan lähipiirilleen, suhtautuminen on lähinnä epäuskoista. Jemina on suorastaan pilkallinen, ja tyttöjen välit katkeavat. Silva haluaa kuitenkin viedä kaikki viestit perille, vaikka se tietäisi hankalia tilanteita. Tapaamisten myötä Silvan oma elämä muuttuu ja hän aikuistuu kovaa vauhtia."
Oma arvio:
Kirjan valkoinen höyhenaiheinen kansi (Laura Lyytinen) lupailee herkkää, kaunista tarinaa. Sitä Silvan tarina onkin, mutta kirjan kerronta on kuitenkin enemmänkin selkeää, helppolukuista ja melko korutonta. Mihinkään kauhean syvällisiin tunnekuohuihin en tämän vuoksi päässyt, mutta todenmukainen elämänmaku tekee tästä kirjasta mukavan luettavan.
Mille ihmeen höyhensaarelle olen joutunut?
Onko tämä taivas?
Olenko minä kuollut?
Silvan Koomassa-oloaikaa ei kirjassa kuvata kuin muutaman luvun verran, ja koko tarinan juju piileekin siinä, saako Silva toimitettua Koomasta saamansa viestit perille. Ongelmana on, ettei hän tahdo muistaa niitä kaikkia, mutta pikku hiljaa viestit putkahtelevat hänen mieleensä - ja niiden viemisestä seuraa aina jotain hyvää. Hän löytää uusia ystäviä, ihastuu ja rakastuu ja saa erään perheen talouden kuntoon.
Silvan elämä on ennen onnettomuutta todella pahalla tolalla, mutta koomasta selvittyään hän jättää entiset tapansa. Hänen entiset ystävänsä alkavat hyljeksiä häntä, koska hän tulee vahingossa kertoneeksi Jeminalle, tarinan pahistytölle, seikkailuistaan Koomassa, jossa hän tapaa muita koomapotilaita ja jo kuolleita ihmisiä Tuonpuoleisesta. Ihmekös tuo, että häntä pidetään hieman hörähtäneenä. Onneksi sattuma johdattaa Silvan kiusatun Inkerin luo juuri sopivaan aikaan ja nämä kaksi ystävystyvät. Myös poikaystävä Lauri ja hänen perheensä ovat Silvalle onni onnettomuudessa.
Viestejä Koomasta on pieni pintaraapaisu Silvan elämästä, enkä päässyt kovin syvälle tähän kirjaan ja sen henkilöihin. Uskoisin, että tämä on nuorille lukijoille sopivampi kuin minulle. Mukava, hyvän mielen kasvutarina.
Arvosanani 3,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Samantyylisiä kirjoja:
Syvään veteen: Anne-Maija Aalto
Gayle Forman: Jos vielä jään
Muissa Blogeissa:
Lukutoukan kulttuuriblogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti