lauantai 29. tammikuuta 2022

Kenties tapan sinut vielä: J.S.Meresmaa

 Kenties tapan sinut vielä: J.S. Meresmaa. Karisto 2022

Kansi: Saana Nyqvist

"Veretseisauttava jännitystarina pojasta, joka tapaa vampyyrin.

E-urheilijan urasta haaveilevan Aleksin jäätelöbaarireissu saa kauhistuttavan käänteen, kun naapuripöydän tyttö houkuttelee hänet syrjäiselle jättömaalle, raskaan metallioven luo. Käsittämättömillä voimilla tyttö kiskaisee Aleksin pimeyteen. Mutta päätyminen bunkkeriin nälkäisen vampyyrin kanssa on vasta alkua...

Vampyyrien kuolematonta lumoa hehkuva notkea fantasiajännäri pitää otteessaan viimeiselle sivulle saakka. "(Karisto)

Oma arvio:

Onko vampyyrin ja ihmisen välinen romanssi sellainen aihe, joka on jo kaluttu loppuun? Vai vieläkö siitä saisi kiinnostavan ja jännittävän tarinan, joka toisi lisäksi jotain uutta vampyyriaiheeseen?

J.S. Meresmaan Kenties tapan sinut vielä on kirja, jolla voisi houkutella sitä hankalinta kohderyhmää, eli yläkouluikäisiä ja ehkä mahdollisesti myös amispoikia tarttumaan kirjaan. Kirja on ensinnäkin hyvin pieni, siinä on vain 135 sivua. Kirjan päähenkilö on amiksen sähkölinjalla opiskeleva Aleksi, joka harrastaa pelaamista hyvin tavoitteellisesti. Kirjassa ei ole sitä perinteistä asetelmaa, että tyttö on se avuton ja suojeltava yksilö, jonka yliluonnollinen olento ottaa suojelukseensa, vaan nyt Aleksi on se, jota viedään.

Aleksi kertoo kirjassa tarinaansa menneessä muodossa. Tarina alkaa Aleksin hätääntyneellä nauhoitteella, jossa hän kertoo ystävänsä Noran kadonneen. Nauhoitepätkät rytmittävät tekstiä loppuun saakka.

Mitä sä tekisit tilanteessa, jossa sun on valittava
kahden huonon vaihtoehdon välillä?
Millä perusteella valitset sen, minkä valitset? (s.120)

Aleksi tapaa Noran sattumoisin jäätelöbaarissa, kun hän hakee lohtua pilalle menneen pelisession jälkeen. Tytön erikoiset silmät, olemus ja päällekäyvä tyyli saavat epävarman pojan hämilleen, etenkin kun tämä lyöttäytyy saman tien pojan seuraan. Aleksi ei osaa olla varuillaan, kun tyttö jo vie tätä teollisuusalueelle ja johonkin hämyiseen bunkkeriin, jossa meinaa purra tätä. Jokin kuitenkin keskeyttää tilanteen, nimittäin Noran rasittava, psykopaattinen vampyyriveli Kaspar, joka haluaa pilailla siskonsa kustannuksella.

"Eli jos mä opetan sua pelaan, sä et tapa mua?" (s.55)

Aleksin yrittäessä toipua järkytyksestä hän jatkaa pelaamista ystävänsä Roopen kanssa ja kohtaaminen tuon viehkeän vampyyritytön kanssa alkaa tuntua jo harhalta. Sitten eräänä iltana Roopen ulkoiluttaessa Hertta-koiraansa, puussa istuskelee tuttu tyttö. Nora oli yllättävän kiinnostunut Aleksista ja kyselee tämän peliharrastuksesta.  Hän vaatii päästä näkemään, kun Aleksi pelaa. Vampyyrien tapaan Nina osaa hurmata, aistii toisen elintoiminnot ja tuoksut tarkasti, ja on vanhempi kuin miltä näyttää. Tämä käy välillä ilmi vanhahtavista sanoista hänen puheessaan. Hauskaa on se, että raa'at pelit eivät tyttöä kiinnosta vaan The Sims on lopulta se, johon Nina koukuttuu niin, että Aleksin on laitettava vanha peliläppäri kuntoon yllärivierastaan varten, joka alkaa ilmaantua pojan huoneeseen säännöllisesti. Norasta ja Aleksista tulee ystäviä. 

Nyt kun tulin ajatelleeksi, oli aika mukavaa, että Nora oli musta huolissaan. Se tarkoitti, että se välitti. Mun rintaan sytty lämpö, joka laajeni ja hehkui. (s.102)

Tilanne alkaa kuitenkin eskaloitua nopeasti. Alkuun Nora hermostuu, kun Aleksi kyselee Kasparista ja tämän äidistään, joka on kuollut, eikä tyttöä näy viikkoihin pojan huoneessa. Aleksi huomaa kaipaavansa tuota hassua tyttöä. Yhtäkkiä Aleksi huomaa olevansa suuressa vaarassa, eikä hänen ystävänsäkään ole välttämättä enää turvassa.

Tämä kirja saa hyvin mahdutettua sisäänsä napakan, jännittävän urbaanifantasiatarinan, jossa säilyy koko ajan oma hyytävä ja pahaenteinen tunnelmansa. Vaikka kirjan asetelma tuo kieltämättä vahvasti mieleen sen tunnetuimman YA-vampyyrissaagan eli Twilightin, ei se kuitenkaan ole täysin sen kopio. Vaikka Aleksi onkin tarinan pelastettava, ei hän ole Twilightin Bellan tapaan ihan niin vietävissä oleva ja täysin lumoutunut uudesta tuttavuudestaan. Myöskään rakkaustarina ei mene niin imelyyksiin, vaan Noran ja Aleksin ystävyys on vahvemmassa osassa.

Olen hiukan paksumpien kirjojen kuin tämä ystävä syystäkin; kun sivuja on reilut sata, ei kirjan maailmaan ja hahmoihin ja juoneen pääse samalla lailla uppoutumaan ja kiintymään, kun kirja onkin jo hujauksessa luettu. Jäin miettimään, miten mahtava tämä olisikaan ollut paisutettuna vaikkapa 300-400-sivuiseksi romaaniksi. Mutta ymmärrän, miksi tämä on näin kevyt kooltaan. Näitä ohuempiakin fantasiatarinoita tarvitaan kipeästi nuorten lukutaidon heiketessä. Toisaalta, lyhyt mutta näinkin taitavasti rakennettu tarina jättää lukijan vielä hetkeksi kirjan maailmaan ja saa miettimään, mitä kaikkea vielä voisikaan tapahtua.

Arvosanani 4+

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Muissa blogeissa:


Samantyylistä luettavaa:


Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan: 
23. Pieni kirja

Booklist Queen -haaste saa ruksin kohtaan:
Catchy title

Seinäjoen lukuhaasteessa merkitsen kirjan kohtaan:
18. Kirjassa ollaan kotona

Popsugar-haaste saa merkin kohtaan:
A Book you can read in one sitting

YA-spefihaaste saa kirjan kohtaan:
Kotimainen kirja

1 kommentti:

Anki kirjoitti...

Kyllä, näitä ohukaisiakin tarvitaan! Tosi monet nuortenkirjat ovat varsin paksuja, mikä tuskin ainakaan houkuttelee lukutaidoltaan heikompaa nuorta.