"Ihastuksen kipinät sinkoilevat K-popin kulisseissa. Hurmaava romanttinen komedia rakkauden riskeistä ja itsensä etsimisestä.
Lucky on K-popin kuumin tähti. Hän on juuri valloittanut Hongkongin
Heartbeat-hitillään, ja seuraavaksi vuorossa on koko maailma. Mutta nyt,
luksushotellin huoneessa ennen maailmanvalloitusta ja kauneusunia, hän
haluaa epätoivoisesti hampurilaisen.
Samaan aikaan nuori ja koppava paparazzi Jack livahtaa
luksushotelliin nuuskimaan. Matkalla hän törmää tyttöön, jolla on pelkät
tohvelit jalassa ja hampurilainen mielessä. Hän näyttää tutulta. Ja
aika söpöltä. Jackia alkaa ehkä vähän kiinnostaa.
Sen jälkeen mikään ei ole kuin ennen.(Otava)"
Oma arvio:
Sopivasti kesän alkuun ilmestyi Maurene Goon kirjoittama, romanttinen K-popin maailmaan sijoittuva YA-kirja Tämä biisi on sinulle. Oma arvostelukappaleeni on taas hukkunut ilmeisesti jonnekin postin syövereihin, joten nappasin tämän kirjastosta mukaani, koska kaipasin kevyttä hömppää lomalukemiseksi.
Kirjan päähenkilönä on Luckyksi kutsuttu K-pop-tähti, joka huomaa esiintymisen ja laulamisen palon hänessä sammahtaneen. Lucky on kaikin puolin täydellinen, osaa koreografiat, laulaa nuotilleen, on kaunis pakkaus, mutta hän tuntee, että jotain puuttuu. Jopa hänen ruokavalionsa on tarkoin säädelty, ja kun erään Hong Kongin keikan jälkeen Luckylla alkaa tehdä mieli kunnon hampurilaista, hän päättää harhauttaa henkivartijaansa ja ottaa hatkat uni- ja mielialalääketokkuroissaan ja hotellin tohvelit jaloissaan.
Toinen näkökulmahenkilöistä on Jack, joka on pakotettuna isän lakifirman harjoittelija. Jack haluaisi tehdä jotain luovempaa, ja on aina haaveillut valokuvaajan urasta. Hän ottaakin isältään salaa paparazzikuvia juorulehdelle, ja sattuu olemaan juuri kuvauskeikalla samassa hotellissa, josta Lucky lähtee metsästämään hampurilaista. Kuvan napattuaan Jack törmää ulkona hoippuvaan nättiin tyttöön, jota ei tunnista supertähdeksi, vaan luulee tämän olevan vain joku humalainen tyttö. Vastuuntuntoinen Jack haluaa huolehtia, ettei tytölle käy mitenkään, ja kaikkien sattumusten kautta tyttö päätyy nukkumaan tokkuransa Jackin asunnolle. Vasta silloin poika saa tietää, kuka tyttö on, ja hänelle viriää ajatus - hän ottaa tytöstä kuvia ja myy ne juorulehdelle.
Lucky ei siis tiedä, että Jack tietää, kuka hän on. Lucky väittää pojalle olevansa kuoromatkalla, kun taas Jack valehtelee kuvaavansa häitä. Aamuisesta alkusäikähdyksestään selvittyään Lucky, tai oikeastaan Fern, antaa Jackille luvan järjestää hänelle ikimuistoisen päivän Hong Kongissa. Lucky on erityisen perso herkuille ja ruualle, ja niinpä he pysähtelevät tuon tuostakin maistelemaan Hong Kongin herkkuja. Minulle tulee kova nälkä kirjaa lukiessa.
Mukavan päivän aikana Lucky saa hetken elää tavallisen nuoren elämää söpön ja kohteliaan pojan seurassa, kun taas Jack painiskelee omantuntonsa kanssa. Voiko hän tosiaankin myydä päivän aikana ottamansa kuvat lehdelle, kun hän on alkanut tuntea jotain Ferniä kohtaan? Voiko Lucky palata takaisin samaan pyöritykseen, vai voisiko hän muuttaa asioita ja alkaa taas nauttia siitä, että hänellä on laulun ja esiintymisen lahja? Kuinka tärkeää on täyttää muiden odotukset, vai pitäisikö sittenkin kuunnella omaa itseään? Seikkailun ja hulvattomien sattumusten lomassa nämä nuoret joutuvat pohtimaan sitä, mitä he elämältään haluavat ja kenen toiveita he toteuttavat, vanhempiensa/managerinsa vai omiansa.
Rakastan romanttisia YA-kirjoja, mutta mikä tahansa ei minulle kelpaa. Jos en pääse henkilöhahmoista jyvälle, jos heidän vuoropuhelunsa tuntuu tönköiltä ja jos en tunne kipinää hahmojen välillä, se on siinä. Näin vähän taisi käydä tämän kirjan kanssa. Tämä kirja on ihan kiva ja viihdyttävä, hauskakin, mutta mahtavuuteen asti se ei yllä pääosin alkupuolen tönkköyden takia. En oikein osaa selittää, mikä kirjan alussa hiertää. Ehkä se on päähenkilöiden repliikit ja vuorovaikutus, koko asetelma tai sitten kirjoitustyyli. Luckysta on yritetty tehdä hiukan hupsua erilaisine hassuine sana- ja sanontavalintoineen. Jackin hauskuus taas perustuu suorasukaisuuteen. Välillä tämä toimii, mutta välillä ei. Jotenkin minua myös häiritsee se, miten jälleen kerran kirjan pääpari hipoo ulkoisilta olemuksiltaan täydellisyyttä. Okei, luulisi minun jo tottuneen tähän, mutta nyt minusta jotenkin ärsyttää jo se, miten söpönä ja timminä Lucky/Fern Jackia alvariinsa pitää ja miten söpö ja kaunis ja taitava Lucky/Fern Jackin mielestä on. Blääh! Loppua kohti viihdyin kuitenkin hiukan paremmin Luckyn alias Fernin ja Jackin matkassa.
Arvosanani 3+
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Sopivasti kesän alkuun ilmestyi Maurene Goon kirjoittama, romanttinen K-popin maailmaan sijoittuva YA-kirja Tämä biisi on sinulle. Oma arvostelukappaleeni on taas hukkunut ilmeisesti jonnekin postin syövereihin, joten nappasin tämän kirjastosta mukaani, koska kaipasin kevyttä hömppää lomalukemiseksi.
Kundi ei tuntunut tietävän, kuka olin, ja se oli ihan täydellistä. Saisin hengailla pojan kanssa niin kuin kuka tahansa tavallinen teini-ikäinen tyttö. Sain ideasta virtaa, vaikka olinkin turtana lääkkeistä. (s. 49)
Kirjan päähenkilönä on Luckyksi kutsuttu K-pop-tähti, joka huomaa esiintymisen ja laulamisen palon hänessä sammahtaneen. Lucky on kaikin puolin täydellinen, osaa koreografiat, laulaa nuotilleen, on kaunis pakkaus, mutta hän tuntee, että jotain puuttuu. Jopa hänen ruokavalionsa on tarkoin säädelty, ja kun erään Hong Kongin keikan jälkeen Luckylla alkaa tehdä mieli kunnon hampurilaista, hän päättää harhauttaa henkivartijaansa ja ottaa hatkat uni- ja mielialalääketokkuroissaan ja hotellin tohvelit jaloissaan.
Toinen näkökulmahenkilöistä on Jack, joka on pakotettuna isän lakifirman harjoittelija. Jack haluaisi tehdä jotain luovempaa, ja on aina haaveillut valokuvaajan urasta. Hän ottaakin isältään salaa paparazzikuvia juorulehdelle, ja sattuu olemaan juuri kuvauskeikalla samassa hotellissa, josta Lucky lähtee metsästämään hampurilaista. Kuvan napattuaan Jack törmää ulkona hoippuvaan nättiin tyttöön, jota ei tunnista supertähdeksi, vaan luulee tämän olevan vain joku humalainen tyttö. Vastuuntuntoinen Jack haluaa huolehtia, ettei tytölle käy mitenkään, ja kaikkien sattumusten kautta tyttö päätyy nukkumaan tokkuransa Jackin asunnolle. Vasta silloin poika saa tietää, kuka tyttö on, ja hänelle viriää ajatus - hän ottaa tytöstä kuvia ja myy ne juorulehdelle.
Lucky ei siis tiedä, että Jack tietää, kuka hän on. Lucky väittää pojalle olevansa kuoromatkalla, kun taas Jack valehtelee kuvaavansa häitä. Aamuisesta alkusäikähdyksestään selvittyään Lucky, tai oikeastaan Fern, antaa Jackille luvan järjestää hänelle ikimuistoisen päivän Hong Kongissa. Lucky on erityisen perso herkuille ja ruualle, ja niinpä he pysähtelevät tuon tuostakin maistelemaan Hong Kongin herkkuja. Minulle tulee kova nälkä kirjaa lukiessa.
Jossakin välissä jokin oli muuttunut. Ehkä, kun katsoin sitä videota hotellihuoneessani? Olin silloin tajunnut, että jotain puuttui. En vain tiennyt, mitä. Ja tämä ilta tämän pojan kanssa auttoi minua välttelemään koko asiaa. Unohtamaan, etteivät toteutuneet unelmat enää riittäneet. (s. 67)
Mukavan päivän aikana Lucky saa hetken elää tavallisen nuoren elämää söpön ja kohteliaan pojan seurassa, kun taas Jack painiskelee omantuntonsa kanssa. Voiko hän tosiaankin myydä päivän aikana ottamansa kuvat lehdelle, kun hän on alkanut tuntea jotain Ferniä kohtaan? Voiko Lucky palata takaisin samaan pyöritykseen, vai voisiko hän muuttaa asioita ja alkaa taas nauttia siitä, että hänellä on laulun ja esiintymisen lahja? Kuinka tärkeää on täyttää muiden odotukset, vai pitäisikö sittenkin kuunnella omaa itseään? Seikkailun ja hulvattomien sattumusten lomassa nämä nuoret joutuvat pohtimaan sitä, mitä he elämältään haluavat ja kenen toiveita he toteuttavat, vanhempiensa/managerinsa vai omiansa.
"Elämässäni ei ole ylettömästi ihmisiä, joiden kanssa voisin puhua englantia. OLen saattanut poimia muutamia ilmauksia historiallisista rakkausromaaneista." (s. 109)
Rakastan romanttisia YA-kirjoja, mutta mikä tahansa ei minulle kelpaa. Jos en pääse henkilöhahmoista jyvälle, jos heidän vuoropuhelunsa tuntuu tönköiltä ja jos en tunne kipinää hahmojen välillä, se on siinä. Näin vähän taisi käydä tämän kirjan kanssa. Tämä kirja on ihan kiva ja viihdyttävä, hauskakin, mutta mahtavuuteen asti se ei yllä pääosin alkupuolen tönkköyden takia. En oikein osaa selittää, mikä kirjan alussa hiertää. Ehkä se on päähenkilöiden repliikit ja vuorovaikutus, koko asetelma tai sitten kirjoitustyyli. Luckysta on yritetty tehdä hiukan hupsua erilaisine hassuine sana- ja sanontavalintoineen. Jackin hauskuus taas perustuu suorasukaisuuteen. Välillä tämä toimii, mutta välillä ei. Jotenkin minua myös häiritsee se, miten jälleen kerran kirjan pääpari hipoo ulkoisilta olemuksiltaan täydellisyyttä. Okei, luulisi minun jo tottuneen tähän, mutta nyt minusta jotenkin ärsyttää jo se, miten söpönä ja timminä Lucky/Fern Jackia alvariinsa pitää ja miten söpö ja kaunis ja taitava Lucky/Fern Jackin mielestä on. Blääh! Loppua kohti viihdyin kuitenkin hiukan paremmin Luckyn alias Fernin ja Jackin matkassa.
Arvosanani 3+
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Muissa blogeissa ja vlogeissa:
Samantyylistä luettavaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti