maanantai 24. kesäkuuta 2019

Prideviikon lukuhaaste 2019: Kolme on parillinen luku

Kolme on parillinen luku: Nic Stone. Suomentanut Peikko Pitkänen. WSOY 2019

Englanninkielinen alkuteos: Odd one out. Kansi: Riikka Turkulainen (iStockphoto)

"Rakkaudessa, vetovoimassa ja suhteissa mikään ei ole yksinkertaista.

Kolme on parillinen luku on kuin raikas tilannekomedia, joka uhkaa kääntyä hehkuvaksi kolmiodraamaksi, kun kaikki haluavat jotakuta toista jonkun toisen ohitse.

Courtney "Coop" Cooper on koristähti, joka on rakastunut parhaaseen ystäväänsä Jupiteriin. Siksi hänen seurustelusuhteensa eivät kestä, ja kaikki tietävät sen - paitsi Jupiter. Mutta Jup tarjoaa maailman parasta lohtua, ja siksi Coop eroaa usein. Rae Evelyn Chin on uusi oppilas, joka lumoutuu sekä Jupiterista että Coopista. Ja se hämmentää Raeta. Jupiter Charity-Sanchez on koulun - kaupungin - universumin seksikkäin tyttö ja yhteiskunta-aktivisti, joka on pienestä asti tiennyt rakastavansa naisia. Hän on kärsivällisesti odottanut "sitä oikeaa": voisiko se olla Rae? Vai... Yksi tarina. Tarinassa kolme kertojaa. Ei helppoja ratkaisuja. Kun kyse on rakkaudesta, vetovoimasta ja suhteista, mikään ei ole yksinkertaista." (WSOY)

Oma arvio:

Osallistun nyt kolmatta vuotta peräkkäin Pride-viikon lukuhaasteeseen, jota pitää tuttuun tapaansa Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Kolme on parillinen luku on ensimmäinen haasteeseen lukemani kirja. 

En oikeastaan tiennyt yhtään, mitä odottaa tältä kirjalta, vaikka olen sitä odotellutkin ilmestyväksi jo viime vuoden lopusta asti. Kirjan takakansiteksti (joka on siis eri, kuin yllä oleva kustantajan sivuilla oleva teksti) on hyvin sekavan oloinen. Kansi antaa pientä vihiä, että kolmiodraamaa saattaisi olla luvassa. Noh, sitä ainakin piisaa, voin luvata.

"Tekee pahaa katsella, kun noin komea ja lahjakas kundi on jämähtänyt muijaan, jota se ei voi koskaan saada." (s. 25)

Kirjassa on kolmen eri henkilön näkökulmat tapahtumiin. Ensimmäiseksi lukijalle esittäytyy Courtney Cooper, tuttavallisemmin Coop, joka harrastaa koulunsa joukkueessa Cheerleadingiä ja on tavattoman rakastunut parhaaseen ystäväänsä Jupeen. Niin rakastunut, ettei voi olla tuijottamatta tämän uhkeita muotoja ja saamatta armotonta jöpötystä siitä. Asiassa on vain parikin ongelmaa: ensiksikin, Jupe on lesbo, ja toiseksikin, Coop ei saa koskaan rohkeutta tunnustaa tunteitaan Jupea kohtaan, toisin kuin kamuilleen Gollylle ja Britainille. Nämä puistelevat päätään kaverinsa epätoivolle. Jupe ja Coop nukkuvat usein sylikkäin (he ovat naapuruksia) ja ovat muutenkin hyvin fyysisesti läheisiä. Ystävyksille on tullut tavaksi, että aina kun Coopin seurustelusuhde johonkin tyttöön päättyy (ja näin käy usein), he pitävät jamit yhdessä ja sitten Jupe lohduttaa Coop-ressukkaa sylissään. Tämä kaikki on pojasta oikein ihanaa, mutta toisaalta kamalaa. Koska jöpötys.

"Sä olet mun tuki ja turva." (s. 63)

Toisessa osassa ääneen pääsee Rae, koulun uusi upea tyttö, joka on heti alusta alkaen lyöttäytynyt ystäväksi Jupen kanssa. Rae on tosi ihastunut uhkeaan Jupeen, mutta sitten myös tummasilmäinen Coop aiheuttaa tytölle kummia tuntemuksia. Coop ja Rae jakavat yhteisen muiston, mikä liittyy Coopin isän kuolemaan ja aiemmin kiertävää tivolia pyörittäneeseen Karuselli-Carliin, joka mystisesti katosi samoihin aikoihin. Rae on myös ilmiömäisen taitava cheerleadingissa ja pääsee tietenkin samaan joukkueeseen Coopin, Britainin ja Gollyn kanssa. Raen erikoisuus on sanat: hän rakastaa opetella erilaisia sanoja ja niiden merkityksiä. Tämä näkyy hänen näkökulmaosiossaan hauskoina otsikoina, joissa esitellään erilaisia sanoja merkityksineen.

"Kiitti, kun sä olet niin rento ja mutkaton", Jupiter sanoo. "Vähemmän heteroiden tyttöjen kanssa tällainen ei välttämättä onnistuisi." (s. 158)

Kolmannessa osassa kertojana toimii Jupiter Charity-Sanchez, joka rakastaa Freddie Mercurya, vapaaehtoistyötä ja parasta ystäväänsä Coopia (vain platonisesti?) Hän on ystävystynyt itseään vanhemman Breannan kanssa, joka johdattaa Jupen lesbouden maailmaan ja hienoihin bileisiin ja toitottaa, etteivät bi-seksuaalit ole mistään kotoisin. Coop luulee, että Jupe on rakastunut Breannaan.

Jupe ärsyyntyy kovasti, kun heterona itseään pitänyt Rae yllättäen suutelee häntä. Jupiter ei halua olla mikään heteron lesbokokeilu. Hän ei voi kuitenkaan kieltää, etteikö hänellä olisi tunteita Raeta kohtaan. Mutta miksi hän sitten tuntee yllättäin ei-niin-kaverillista vetovoimaa myös Coopia kohtaan? Hänhän on lesbo, ei mikään bi. Vai onko seksuaalinen identiteetti sittenkään niin kovin yksioikoista? Onko pakko määritellä ja tehdä valinta, mihin kuuluu? Tätä joutuu hämmentynyt Jupiter miettimään tosissaan.

Kirjan alku on melkoista kiimailua Coopin jöpötyksineen, mutta tarina paranee, kunhan pahimmista stondiskuvailuista päästään. Ne ovat kyllä minusta hyvin hauskasti kuvattuja, eipä sillä. Hyvin seksijännitteinen kirja on yleisesti ottaenkin, mutta tarjoaa myös muita tasoja nuorille lukijoille. Kaikista eniten esiin nousee nimenomaan seksuaali-identiteetin pohdinta. Seksuaalisuus ei voi tietenkään olla niin mustavalkoisesti rajattua, kuin yleisesti yritetään normittaa. Jupiterin vakaa päättäväisyys määritellä itsensä lesboksi meinaa aiheuttaa hänelle suuren kriisin, kun hän huomaakin tuntevansa vetoa myös miespuoliseen ystäväänsä.

"Olenko mä sekä homo että hetero? Onko mahdollista olla lesbo ja silti demiseksuaali, joka on kallellaan heteroihin? Tekeekö se musta homojoustavan?" Mitä helvettiä mulle on oikein tapahtumassa?! (s. 272)

Kirjailija Nic Stone kertoo loppusanoissaan, että on itsekin pähkäillyt seksuaali-identiteettinsä kanssa ja kirjoittaneensa kirjan juuri siitä syystä. Hän on ollut aviossa miehensä kanssa, kun on viimein tajunnut tuntevansa vetoa myös naisiin.

Vaikka kirja vaikuttaa varmasti selostukseni perusteella sekavalta, pidän tästä kovasti juuri kaiken siinä tapahtuvan sekoilun takia. Juoni etenee kuitenkin tasaisesti eteenpäin kohti vääjäämätöntä loppuratkaisua, joka pistää alkuasetelman ihan uusiksi. Pidän siitä, ettei kirjassa ajatella mustavalkoisesti joko-tai. Onko kaikelle pakko aina olla määritelmät?

Arvosanani 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

En löytänyt vielä muita bloggauksia


Samantyylistä luettavaa:

Mirror, mirror: Cara Delevingne & Rowan Coleman
Välimatkoja: Nina LaCour

Ruksitan YA-haasteesta kohdan:

LGBTQ+ aihe

Popsugar-haaste saa kirjan kohtaan:

18. A book told from multiple character POV’s

Ei kommentteja: