lauantai 1. huhtikuuta 2017

The Cruelty -sarja: Scott Bergstrom

The Cruelty - Nyt olet yksin: Scott Bergstrom. Suomentanut Inka Parpola. Otava 2017.

Englanninkielinen alkuteos (2017): The Cruelty. Kansi: Päivi Puustinen/ Able Images/ Nordic Photos, Shutterstock

"Kuumottavan jännittävä, timanttinen toimintatrilleri James Bondin ja Jason Bournen hengessä. Gwen Bloom on kickass -sankari!

New York, Pariisi, Berliini, Praha: kadonnutta diplomaatti-isäänsä jäljittäessään 17-vuotias Gwen joutuu jahdatuksi ja silmäkkäin Euroopan pelätyimpien rikollisliigojen kanssa. Jäljet vievät hänet Pariisin rähjäisistä lähiöistä Berliinin klubeille ja Prahan pelätyimmän rikollisperheen kannoille. Kaikki mihin hän uskoo on koetuksella – eikä hän tiedä, keneen voi luottaa." (Otava)

Oma arvio:

The Cruelty - Nyt olet yksin voidaan määritellä moraalisesti arveluttavaksi (morally complicated) nuorten aikuisten kirjaksi. Tämä on minulle ihan uusi alalaji, ja yllätyksekseni myös Victoria Aveyardin Punainen kuningatar lokeroidaan tähän kategoriaan. Esimerkiksi Buzzfeed on listannut joitakin moraalisesti arveluttavia kirjoja. Scott Bergstrom on aiheuttanut paljon kohua  esikoisteoksellaan sekä  haastatteluissaan antamilla kommenteilla, joissa hän on arvostellut yleisesti nuorten aikuisten kirjallisuutta. Hänen tarkoituksenaan on puhaltaa uutta tuulta YA-kirjallisuuteen, mutta monet soimaavat hänen kompastuneen omaan nokkeluuteensa. Ainakin hänen teoksensa on saanut paljon huomiota osakseen, sen voi todeta pikaisella googlettelulla.

En yleensä lue kirjasta arvioita, ennen kuin olen tehnyt omani, sillä haluan muodostaa täysin omat mielipiteeni kirjasta. Tällä kertaa minun oli ihan pakko käydä vilkaisemassa kirjan ja kirjailijan aiheuttamaa kohua, josta sain vihiä jo ennen kuin olin kirjaa aloittanut. Minusta näyttää siltä, että monet ovat loukkaantuneet kirjan kohtauksesta, jossa päähenkilö Gwendolyn lukee metrossa nuorten aikuisten dystopiaa. Gwenin mielipiteiden takaa väistämättä tuntuu puskevan esiin kirjailijan oma mielipide kyseisen genren kirjoista, sillä hän on haastatteluissa antanut viitteitä samanmoisista ajatuksista. YA-fanit vaikuttavat hyvin loukkaantuneilta tuosta kohdasta, johon on viitattu  useissa blogeissa, enkä ihmettele.

Kaivan kirjan repusta ja nojaan oveen, kun juna syöksyy läpi joenalisen tunnelin kohti Queensia. Valintani on dystooppiseen tulevaisuuteen sijoittuva romaani, jossa on nuori sankaritar. Kirjalla itsellään ei ole varsinaisesti väliä, koska ne kaikki ovat samanlaisia. Sankaritarparka, jonka täytyy marssia sotaan, vaikka oikeasti hänen tekisi vain mieli karata sen kauniin pojan kanssa ja elää villimarjoista ja rakkauden voimasta. Paperimaailmoja, joissa sankarit ovat todellisia. (s.20)

(Yritän tehdä objektiivisen arvion kirjasta, vaikka olenkin lukenut sitä koskevia kirjoituksia. Suurin osa ajatuksistani on kuitenkin virinnyt kirjaa lukiessa, ennen kuin olen ollut tietoinen muiden mielipiteistä tai itse kirjaan liittymättömistä seikoista.)

Kun aloin lukea kirjaa, olin hyvin innostunut: mahtavaa, toimintahenkinen nuorten aikuisten kirja.  Päähenkilönä nuori nainen, jossa on mukavasti potkua. Hiukan romantiikkaa, mukava isäsuhde. Erikoinen, maailmaa nähneen nuoren elämä isän diplomaatti-ammatin takia. Matkailua: Pariisin kautta Berliiniin ja sieltä Prahaan. Kirjan alkumetreillä viihdyn kovasti tarinan parissa ja odotukseni ovat korkealla.

Mutta.  Sivu sivulta teemat muuttuvat raadollisimmaksi ja synkemmiksi, ja Gwen alkaa muuttua  oudon nopeasti hapuilevasta diplomaatin tyttärestä kylmäpäiseksi taistelijaksi, joka pyörii rikollispiireissä kuin kotonaan. Mietin, miten tämä eroaa esimerkiksi Nälkäpelin Katnissin tai Outolinnun Trisin teoista ja valinnoista, jotka nekin ovat useassa kohtaa moraalisesti arveluttavia? Onko se, että tämän kirjan tapahtumat on sijoitettu reaalimaailmaa vastaavaan ympäristöön, jotenkin vähemmän hyväksyttävää kuin dystopiseen maailmaan sijoitetut tapahtumat? Pitihän Sally Greenin Puoliksi paha -trilogian kirjatkin sisällään todella raakaa väkivaltaa, mutta sen tapahtumat sijoittuivat osin fantasiamaailmaan.

Olen varma, että isäni on täällä. Pystyn yhä haistamaan hänet, tai uskon pystyväni, tai kuvittelen pystyväni. Hajuun on sekoittunut kauhua ja kärsimystä, ja vannon isäni elämän ja äitini muiston kautta, että päästän tästä vastuussa olevan henkilön päiviltä. (s. 226)

Gwen joutuu sellaiseen maailmaan, mihin nuoren naisenalun ei kuuluisi joutua.  Hän joutuu tekemään kammottavia tekoja pelastaakseen siepatun isänsä. Siinä vaiheessa, kun mukaan tulee ihmiskauppaa, ajattelen ahdistuneena, että joko tämä kirja loppuisi. Jos Gwenin pään sisälle olisi päässyt paremmin, kirjan tapahtumat olisi voinut sulattaa helpommin. Hänestä ei vain tunnu saavan mitään irti, vaikka jotain pieniä hetkittäisiä, inhimillisiä katumuksen ja surun tunteenpilkahduksia hänellä on. Odotin jossain  vaiheessa totaalista romahdusta, mutta ei. Jotenkin lukiessa sen hyväksyy, että Gwenin on tehtävä moraalisesti hyvinkin arveluttavia ratkaisuja isänsä pelastamiseksi, mutta... jokin mättää. Kirjan sivuhenkilöinä on tunnekylmiä rikollispiireihin kuuluvia tyyppejä ja ilotyttöjä,  joten olo alkaa sivu sivulta turraantua.

Yelin ääni kajahtaa jälleen: "Tee se."
Ja minä teen. (s. 150)

Kirjan juoni on sinänsä vetävä eikä tylsiä hetkiä juuri koeta. On mielenkiintoista seurata, miten Gwen löytää aina tiensä kohti ratkaisua ja keksii keinot, niinkin kamalia kuin ne ovatkin. Kirjan loppu on onnistunut, se antaa hiukan toivoa mutta jättää paljon kysymyksiä vastausta vaille - jatko-osissa Gwen jatkaa uudella identiteetillään. Minä tuskin luen sarjaa pidemmälle, tämä ei vain ollut minun sydämen asiani. Väkivaltaisuus ja raadolliset aiheet eivät ole siihen pääasiallisia syitä, vaan se, että kirjasta puuttuu nuorten aikuisten kirjalle ominaista tunnetta ja toiveikkuutta.

Arvosanani 2

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!

The Cruelty - Nyt olet yksin muissa blogeissa:

En löytänyt vielä muita bloggauksia

Samantyylistä luettavaa:

Kemisti: Stephenie Meyer 
Puoliksi paha -trilogia: Sally Green


2 kommenttia:

T-T kirjoitti...

Hei :)

Tällaisia kirjoja saisi olla enemmän. Nämä ovat vaan niin vaikuttavia. Viis siitä, että onko tarina juoneltaan realistinen. Itse en kaipaa realisimia vaan nimenomaan sellaisia tarinoita, jotka ovat kaukana mahdollisuudesta olla totta. Siksi juuri luenkin kirjoja. Viihtyäkseni.

Tarina on sujuva, mutta toisaalta kyllähän Gwen helpontuntuisesti saa vihjeitä jatkaakseen, kun tuntuu, että seinä tulee vastaan.
Mutta. Hyvä niin. Moraaliset valinnat toiminnassa ovat tarinan juonen kannalta tarvittavia muutoinhan koko juttu olisi tyssännyt siihen.
Siksi ajoittainen raakuus on perusteltua tai ainakin kirjailija sen hyvin Gwen avulla tarjoilee. Toisaalta olisin myös kaivannut hieman enemmän Gwen ajatusten virtaa, mutta olisiko se sitten saattanut haitata tarinan vauhdikkuutta, kun kuitenkaan ei ollut kyse mistään action kirjasta.

Jatko-osa! WAU :P Se tieto oli karttanut minua, joten kiitos siitä Kirjapöllö :D

T:T-T

Heidi P kirjoitti...

Hei T-T, ja kiitos kommentistasi :)

Tosiaankin, The Cruelty -sarjan toinen osa The Creed näyttäisi ilmestyvän ensi vuoden helmikuussa enkuksi, mutta suomennoksesta ei ole hajua. Ehkäpä ensi syksynä?

Kiva, että löysit tästä kirjasta omasi. Minä en niin kovasti innostunut, mutta voi olla, että uteliaana luen kuitenkin jatko-osan. Ehkäpä se uppoaisi minuun paremmin...