Kansi: Lasse Rantanen
"Hätkähdyttävä rikosdraama koulumaailmassa: tämän jälkeen kukaan opettajista ja oppilaista ei ole entisellään.
Kirjatraileri
Oma arvio:
Mitä ihmettä siellä oli tapahtunut? Miksi Teemu oli pistänyt insuliinia ylimäärin? Miten Teemun kuolema oli havaittu? Ja mitä sen jälkeen oli tehty? (s. 39)
Poika - murha seitsemännellä luokalla on juuri sitä, mitä kirjan nimikin antaa ymmärtää: koulumaailmaan sijoittuva murhamysteeri, nuorten oma puhdasverinen dekkari, jossa rikosta ratkovat niin muutamat KLYK:in oppilaat kuin ammattilaiset, kuten Olavi Kujala, rikosylikonstaapeli ja päähenkilön Hege Kujalan eno, sekä Marja-Leena Pankakoski, Hegen kummitäti, joka toimii kemistinä oikeuslääketieteen laitoksella.
"---Tyttö vaan tuntuu ottaneen Teemun kuoleman jotenkin omaksi asiakseen. Vähän niinkuin eläisi omaa dekkariaan. En välttämättä tykkää ajatuksesta." (s. 159)
Kirjan päähenkilö, Helkanoora eli Hege Kujala, tuntee olonsa eksyneeksi aloittaessaan yläkoulun uusissa ympyröissä, Helsingin Klassisessa Yhtenäiskoulussa, jossa kaiken lisäksi ollaan kuohuksissa kesällä tapahtuneen oppilaan kuoleman takia. Teemu Valla on saanut kehoonsa liikaa insuliinia perinteisellä opettajien mökkireissulla, ja niin Teemun ystävä Elia kuin Hegekin alkavat epäillä, onko Teemun kuolema ollut vahinko. Erikoisena pidetty, taiteellinen Elia ja outolinnuksi itsensä tunteva, poikien kanssa viihtyvä Hege lyöttäytyvät yhteen ja päättävät onkia tietoja Teemun hypotettisesta murhasta englanninesitelmän varjolla. Kirjan juoni etenee hyvin dekkarimaisesti spekulaatioita, vääriä päätelmiä, johtolankoja ja lopussa tiivistyvää jännitystä tarjoten. Etenkin viimeksimainittu loistaa kirjassa edukseen. Romantiikkaa eikä kovin syvällisiä tunnekuvauksia kirjassa ei juuri ole.
Kuva: Pixabay |
Kirjassa on todella monta näkökulmaa mukana, niin monien KLYK:in opettajien, oppilaiden kuin rikostutkinnassa mukana olevan Olan ja Mallankin. Sen ansioista lukijalle tulee hyvin monipuolinen kuva henkilöistä ja kirjan juonesta. Aikuislukijana nautin siitä, että sekä nuorten että aikuisten näkökulmat pääsevät esille. Toisaalta, koska henkilöitä on niin paljon, moni niistä jää melko ohueksi. Hegen kontrolloivasta äidistä on annettu melko yksipuolinen kuva, ja olisin kaivannut mieluusti myös hänen näkökulmaansa tarinaan. Myös tunnepuolella tarina jättää minut melko kylmäksi, enkä siis koe minkäänlaisia tunnemyrskyjä tätä lukiessani. Ehkä en niitä toisaalta kaivannutkaan, vaan uppouduin murhamysteerin jännittävään imuun.
Hege tuijotti seitsemää opettajan kuvaa tietokoneensa ruudulla.
Yksi heistä oli tappanut Teemun, mutta kuka? (s. 235)
Kirja tarjoaa tasaista, laadukasta jännitystä, ja on hienoa, että nuorillekin tehdään dekkarikirjallisuutta. Kirjailija L.K. Valmu on minulle ennestään tuntematon, mutta nimellä Leena Valmu hän on tehnyt muutamia lastenkirjoja. Hauskaa, olisin voinut vannoa, että nimikirjaimien takana olisi ollut mieskirjailija.
Arvosanani 4-
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Poika - murha seitsemännellä luokalla muissa blogeissa:
Lastenkirjahylly
Samantyylistä luettavaa:
Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta: Jukka-Pekka Palviainen
Arvosanani 4-
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Poika - murha seitsemännellä luokalla muissa blogeissa:
Lastenkirjahylly
Samantyylistä luettavaa:
Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta: Jukka-Pekka Palviainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti