perjantai 21. huhtikuuta 2017

NE - Kuukautiskirja: Rosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo

NE - Kuukautiskirja: Rosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo. Karisto 2017.

Kansi: Jutta Kivilompolo

"Kaikki mitä olet halunnut tietää NIISTÄ, mutta et ole kehdannut kysyä

Tiedätkö, mikä on kuukautismaja, Vagina Kung Fu tai miten vastata naurettaviin ennakkoluuloihin kuukautisista? Kuukautisiin liittyy yhä yllättävän paljon harhoja, häpeää ja vaikenemista, vaikka ne ovat osa naisen ja hänen lähipiirinsä arkipäivää. NE on imukykyinen, keskikokoinen ja verenpunainen kirja nuorille ja aikuisille, naisille ja miehille. Kirjassa käydään läpi kuukautismyyttejä, kuukautishäpeää, kuukautisiin suhtautumista eri aikoina ja eri kulttuureissa, parhaita kuukautistarinoita, muistoja ja kommelluksia. Kirjan tarinoissa kuukautiset otetaan haltuun excelin avulla, opitaan kuukupin käyttö kädestä pitäen ja käydään läpi koko kuukautisten elämänkaari: ennen, aikana ja jälkeen. NE on tulvillaan kokemuksia, avautumista ja rohkeaa huumoria, mutta myös tärkeää tietoa ja tabujen purkamista. NE toimii paitsi tietokirjana myös keskustelun avaajana ja viihteenä.

Ensimmäinen kotimainen tietokirja kuukautisista pyrkii riisumaan kaiken mystiikan aiheen ympäriltä. Kirjassa on runsaasti kuvitusta, kyselyitä ja visailuja, jaettavia some-materiaaleja sekä linkkejä sosiaaliseen mediaan. Perinteikkäiden kuukautissuojafirmojen vanhat mainokset antavat perspektiiviä asenteiden muuttumiseen, ja suomalaisen Lunette-kuukuppifirman perustaja kertoo kuukautissuojien uusista tuulista. Tarinoitaan kuukautisista jakavat mm. Jenni Pääskysaari, Vilja-Tuulia Huotarinen ja Sara Melleri. Entä mitä miehet tietävät kuukautisista ja miten NE heille näyttäytyvät? Sekin selviää kirjasta. Rosa Meriläinen ja Sanna Seiko Salo käsittelevät aihetta kaikilta mahdollisilta kanteilta – ja panevat peliin täysillä myös itsensä." (Karisto)

Oma arvio:

Kerran kuussa on sellainen aika, jolloin minun pitäisi saada oma, muista ihmisistä eristetty pehmoinen tila, jossa saisin lötkötellä, lukea romanttissävytteisiä kirjoja ja katsoa pari ihanaa leffaa, kuten Dirty Dancing tai Bridget Jones. Nälkäni tyydyttäisin hiilaripitoisella pastalla, suussa sulavalla suklaalla, viilentävällä kermajäätelöllä ja suolaisilla sipseillä. Pukeutuisin pehmoisiin, löysiin  vaatteisiin. Vessan pitäisi olla lähellä! Tuona aikana minulla pitäisi olla myös ehdoton somekielto, sillä saatan hairahtua usein laittamaan Facebookiin tavallista pisteliäämpiä ja provosoivampia kommentteja kuin normaalisti. Mieheni ja lapseni on parempi pysyä minusta hiukan etäällä. Tuo on se aika, jolloin äitini ja siskoni tunnistaa puhelimessa jo äänensävystäni, onko minulle "NE" tulossa; jolloin en saisi tehdä tärkeitä päätöksiä, koska minussa asuu riivaaja; jolloin elämä tuntuu toivottomalta; jolloin opiskeluhommat eivät kiinnosta yhtään; jolloin voisin nukkua viidet päikkärit; jolloin kaikki lika kodissamme hyppää verkkokalvoilleni; jolloin en voi ajaa pyörällä, ainakaan kovin pitkiä matkoja;  jolloin aamulla herään märkään tunteeseen kuin olisin laskenut alleni; jolloin vatsani näyttää siltä kuin siellä olisi kaksoset; jolloin kimpaannun mieheni leikinlaskusta, vääristä sanavalinnoista ja äänensävyistä. PMS ja menkat, tuo naisihmisen elämän suola ja pippuri (suoraan silmään!). 

Ennen vanhaan sanottiin, että kyllä se pitää kerran kuussa mies haukkua ja kaapit siivota. (s. 49)

Mikä ihana ajatus siis, että kuukautiset ovat saaneet oman kirjan! Sanna Seiko Salo ja Rosa Meriläinen ovat koostaneet täydellisen monipuolisen, kevytmielisen tietokirjan, joka sopii minusta niin nuorille kuin aikuisillekin. Kirja on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, sillä eihän kuukautiset ole mikään haudanvakava asia, vaan se kirvoittaa monetkin naurut. Jokaisella naisella on varmasti jaettavanaan jokin hauska menkkatarina, joka voi liittyä menkkojen alkuun, vuodon määrään, ohivuotoihin ja kuukautissuojiin. Minä nautin erityisesti lukea muiden ihmisten tarinoita ja sattumuksia, niin julkisuuden henkilöiden kuin ihan tavistenkin. Hihittelin ääneen monille jutuille, sillä niihin voi samaistua täydellisesti.

Toki kaikille menkat eivät ole iloinen asia: jotkut kärsivät niin kovista kivuista, että ei paljon naurata. Joillakin jää menkat pois esimerkiksi sairauden takia, jollakin ne ovat niin runsaat, ettei normaalielämästä tule niiden aikana mitään. Joku itkee alkavia menkkoja, koska on toivonut tulevansa raskaaksi, ja joku harmittelee niiden alkamista juuri väärään aikaan. Minäkin olen monesti jännittänyt, ajoittuuko menkat juuri lomareissun ajaksi. Olen jo tässä iässä tottunut ajatukseen, että menkat tuppaavat tulemaan aina juhlapyhien ja reissujen aikaan, eikä sille voi mitään, jos ei halua käyttää hormonivalmisteita niiden siirtämiseen.

Kuukautissiteet, tamponit ja kuukupit sekä muut suojat on esitelty (mistä erikoisena silmiini osui kannabistamponi. Aivan tosi!) monipuolisesti ja etenkin kuukuppi saa kirjan sivulla erityishuomiota, kuten seikkaperäisen harjoitteluraportin ensikertalaiselta käyttäjältä.

Joissakin kirjan asioissa minun asenteeni, tietämykseni tai mielipiteeni sotii vielä himpun verran vastaan. Esimerkiksi kirjassa kehotetaan kertomaan ihan pienille lapsillekin totuus kuukautisista. Minusta taas on ihan ok sanoa alle kouluikäiselle lapselle, että "saat tietää hiukan isompana näistä jutuista tarkemmin." Tarviiko lapsen vielä ihan kaikkea tietää, kun hän ei vielä välttämättä pysty kaikkea mielessään käsittelemään? Toinen asia on kuukautisveritaide. EI! Se ei ole kaunista, verellä ei maalata. Piste! Enkä nyt ajattele, että veri olisi jotenkin saastaista, vaan minusta tämä nyt vaan ei käy.

s. 109
Kolmas asia, joka kirjassa minua mietityttää, on menkkaseksi, jota hehkutetaan ja suorastaan ylistetään. Siitä ei kerrota kirjassa juuri mitään negatiivista. Minulle on kuitenkin nuoruudessani 2000-luvun alussa) lääkäri pitänyt luennon siitä, miten menkkojen aikaan ei missään nimessä saisi harrastaa seksiä, sillä silloin on suurempi riski päästä kohtuun pöpöjä. Minulle syöpyi mieleeni lääkärin  mantra "kun on trafiikkia toiseen suuntaan (tarkoitti siis veren vuotamista), sitä on myös toiseen suuntaan (pöpöt pääsee kohtuun samaa reittiä). En ole päivittänyt tätä tietoa koskaan, joten olisipa mielenkiintoista tietää, mikä on lääkärien kanta nykyään asiaan.

Neljäs asia, josta en pidä, on omista menkoista toitottaminen muulle maailmalle. En pidä kovin tyylikkäänä kertoa omista menkoistaan kuin lähimmille ihmisille  ja sopivassa asiayhteydessä, eli muille se ei minusta kuulu, onko menkat menossa vai ei. Ehkä nämä tietyt kirjan jutut on tosiaankin tehty huumorimielellä, sillä kuka nyt lähtisi töissä vessaan tamponi korvan takana tai pyöritellen sitä narunsa ympärillä? Vai lähtisikö joku? Riippuu tietenkin työyhteisöstä. Ehkä on siis ihan ok piilotella sitä rättiä tai tamponia hihassaan, taskussaan tai milloin missäkin, kun on menossa vessaan.

Kuukautisaktivismista ja tyttöjen vessapolitiikasta kertovat luvut ovat tosi tärkeitä, sillä todellakin koulujen vessoissa on oltava roskikset ja käsisuihkut. Kuukautisista pitää voida puhua sopivien ihmisten kanssa ja niitä ei tarvitsisi kenenkään hävetä, mutta silti mielestäni kohtuus tulee säilyttää näissäkin asioissa, ettei mene överiksi.

s. 84
Kirjassa on käytetty todella kiitettävästi nettilähteitä, esimerkiksi viime vuoden Twitter-keskustelun (hashtagilla #kaameimmatmenkat) satoa on koottu lukijoiden riemuksi ja kauhuksi:

#kaameimmatmenkat yöllä vessaan, housut alas vetäessä roiskahtaa veri otsaan. Ei naurattanu silloin, nyt toki naurattaa.

"Se suihkukohtaus alkuperäisessä Carrie-elokuvassa on osoittautunut hyvinkin realistiseksi." (s. 44)


Kirjan sivuja pääsee myös itse täydentämään, kuten kuukautisystäväkirjaa täyttämällä, menkkamokia ruksaamalla tai vaikka lisäämällä oman nimityksensä kuukautisille. Kirjan sivuilla on myös kysymyksiä, jotka herättelevät miettimään omia kuukautisiansa ja suhtautumistansa niihin, kuukautiskeskustelunaloitusvinkkejä ja ohjeistusta oman menkkaexcelin laatimiseen. Kirjan sivuja koristaa Jutta Kivilompolon hilpeät, raikkaat kuvitukset.

s. 112



Kuukautisten erilaisia nimiä:

Draculapäivät
Haarakiri
Kannen tiiviste vuotaa
Kotkan veripäivät
Kuukkikset
Lammas vuotaa
Loskakelit
Hilloviikot
Holoholot
Marjatat
Meillä soditaan
Monsuunit
NE
Mörköpäivät
Verenluovutus
Ämpäripäivät (s. 61-63)

Hirveää hupia minulle antoi kuukautisten nimilista, jossa on siis paljon enemmän hassuja nimityksiä kuin tuossa yllä. Minun itseni käyttämiä nimityksiä on menkat, NE, holovaus ja puolukkapäivät.

Kirja tarjoaa siis toki hupailun lisäksi paljon faktatietoa kuukautisista. Itselleni esimerkiksi oli ihan uutta se, miten vähän kuukautisvuotoa oikeasti tulee, ja miten pieni osuus siitä vuodosta on ylipäänsä verta. Opin myös enemmän endometrioosista sekä kuukautiskupin käytöstä. Vielä en tiedä, uskaltaudunko sitä itse kokeilemaan.

Arvosanani 4,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

NE - Kuukautiskirja muissa blogeissa:

Evarian kirjahylly 
Sivutiellä
Kirjahilla

Oma kuukautistarinani:

Ensimmäisen kerran muistan puhuneeni kuukautisista ekaluokkalaisena kaverin kanssa koulumatkalla. Silloin luulimme, että "pyllystä vuotaa verta." Äitini ja siskoni taisivat kertoa minulle tarkemmin kuukautisista ennen koulun oppituntia viidennellä. Muutamalla luokkakaverillani alkoivat menkat jo kuudennella luokalla, ja suurella osalla seiskalla. Minun menkkani alkoi 14-vuotiaana, seiskan ja kasin välisenä kesänä. Juoksin heti vessasta kertomaan äidilleni ja isosiskolleni. Sitä ihmeteltiin, miten minulla niin aikaisin alkoi menkat, kun äidilläni ja siskollani ne alkoivat verrattain aika myöhään. Oli melko ylpeä olo. Äiti neuvoi, miten froteepyyhkeellä voi suojata sängyn kuukautisten ajan. Olinkin pienempänä ihmetellyt, miksi äiti ja sisko laittaa pyyhkeen sänkyyn. Illalla kuulin, kun äiti kertoi isälleni mun menkkojen alkaneen. Vähän harmitti, että miksi se meni iskälle kertoon. Kaiken huipuksi äiti kertoi puhelimessa mummulle ja siskoilleen, niin että koko suku sitten tiesi. Nyt mua huvittaa, mutta teininä se oli toisaalta ärsyttävää ja noloa, toisaalta ylpeyttä herättävää.

Eräs hauska tapaus sattui, kun minulle sattui menkat juuri pääsiäislomaksi. Olimme suunnitelleet viettävämme koko pääsiäisen heppatalleilla poikapuolisen ystäväni kanssa, mutta minä jouduin jäämään kotiin, sillä tallille oli kotoani neljä kilometriä, eikä tallilla ollut vessaa. Kaverini tivasi, miksi en voi tulla tallille, ja minä hoin, että en vaan voi! Lopulta sanoin, että kun mulla on menkat. Hän ei oikein ymmärtänyt, mikä siinä estää, mutta minua jotenkin tympi ajatus olla samassa siteessä monta tuntia ilman mahdollisuutta päästä vaihtamaan sitä.

Pahin menkkamokani on varmaankin se, kun lähdin pyöräilemään tanssitunnille juuri sinä päivänä, kun menkkani oli runsaimmillaan. Fiksuna otin mukaani vain mustat treenihousut, jotka olivat siis jalassani. Puolessa välissä matkaa side petti, minkä johdosta pyöräni penkki ja housuni olivat ihan veressä. Kun pääsin tanssikoululle, menin vessaan viruttelemaan enimpiä veriä housuistani, sillä nehän olisi sotkeneet koko tanssisalin. Tuntui, että sitä verta vain riitti ja riitti, ja tanssituntikin oli jo alkanut. Sit oli vain pieni ongelma: housujen takamus oli ihan litimärkä lahkeisiin saakka. Ajattelin, että kun on mustat löysät housut, ei kukaan huomaa kun vedän paitaa päälle ja menen takariviin tanssimaan. Tanssikurssi oli siis breikin alkeiskurssi, ja juuri silloin harjoiteltiin päälläseisontaa. Opettaja tuli tietenkin auttamaan jalkojani pystyyn, eikä varmasti voinut olla huomaamatta litimärkää housuntakamustani. Ne näytti just siltä, kuin oisin laskenut alleni. Ja tämä kaikki siis tapahtui ihan aikuisiällä. Hävetti ihan suunnattomasti!

Nuorena ihmettelin, miksi jotkut puhuvat jostain menkkakivuista, sillä minulle ei ole ollut sellaisia koskaan. Luulin, että ne ovat vain tekosyy olla osallistumatta liikuntatunnille.

2 kommenttia:

Emmy kirjoitti...

Tää meni kyllä lukulistalle! Täytyy myös jakaa ystäväni kanssa keksitty nimitys: tulivuoritoiminta ;)

Heidi P kirjoitti...

Joo, kannattaa lukea :) Hauska nimitys tuo Tulivuoritoiminta :D