Kirjabloggaajien joulukalenteri 2021: Luukku 23

Lukeminen harrastuksena ja elämäntapana – kuinka rakasta lukuharrastusta voi syventää?

Oikein hyvää jouluaatonaattoa sinulle! Olen mukana Kirjabloggaajien joulukalenterissa, ja minun vuoroni on paljastaa blogissani 23. luukku. Edellisen luukun nro 22 löydät  Kirjakko ruispellossa -blogista ja huomenna, jouluaattona avautuu 24. luukku Amman lukuhetki -blogissa. Koko kalenterin näet Kirjamies-blogissa.

Kuva: Niina Tolonen / Yöpöydän kirjat

Ajattelin höpötellä teille aiheesta lukeminen harrastuksena ja elämäntapana. Tämä kattaa hyvin paljon asioita allensa, mutta yritän pysyä kohtuudessa, ettei kirjoituksestani tule romaanin mittainen sepustus.

Mikä tekee sinusta lukijan? Voiko lukemista pitää harrastuksena, vai onko se enemmänkin olemisen tapa? Mitä kaikkea lukuharrastuksen ympärille voi kietoutua? Voiko liiasta lukemisesta olla haittaa?

Kirjapöllön huhuiluja -blogini täyttää parin kuukauden päästä jo kahdeksan vuotta, ja monenmoista on tapahtunut Dysphoria-nimellä aloittaneen blogini historiassa. Olen ylpeä siitä, että yhä edelleen blogini olemassaoloni perustuu rakkauteeni kirjoihin, etenkin nuorten aikuisten sellaisiin. Blogini pääpaino onkin edelleen YA-kirjallisuusarvioissa. Olen ollut mukana monissa tempauksissa, lukuhaasteissa, vetänyt sellaisia itsekin, ja käynyt erilaisissa kirjallisuustapahtumissa. Pian onkin taas aika tehdä kooste tämän vuoden lukuhaasteista, joissa olen ollut mukana, ja alkaa listata uusia ensi vuodelle.

Lukuhaasteet houkuttavat kokeilemaan erilaista

Lukuhaasteet ovat mainioita, jos kaipaa lukuharrastukseensa monipuolisuutta. Erilaisia lukuhaasteita voi löytää esimerkiksi kirjastojen nettisivuilta, Instagramin kirjayhteisöstä ja muutenkin netin syövereistä googlaamalla. Tunnetuin kirjaston lukuhaaste on Helsingin kirjastojen 50-kohtainen Helmet-lukuhaaste, jossa olen ollut mukana jo ties kuinka monta vuotta. Uusi, ensi vuoden haaste julkistetaan 29.12, joten jännitys tiivistyy. Jotta pelaisin myös kotiinpäin, OUTI-kirjastoilla on myös omansa, Pohjoinen lukuhaaste, joka on Helmetiä hieman lempeämpi versio, sillä siinä on vain 25 haastekohtaa. (En ole varma, tuleeko tänä vuonna uutta lukuhaastetta.) Meillä on myös uutta luettavaa etsiville Kirjametro (joka uudistuu ensi vuonna), Sarjakuvametro ja Nuorten kirjametro. Kannattaa tutkailla jokaisen, etenkin isompien kirjastojen nettisivuja haasteita etsiessä. 

Olen myös osallistunut ulkomaisiin lukuhaasteisiin, joita pitää erilaiset verkkojulkaisut ja -yhteisöt. Popsugar Reading Challenge on hauska lukuhaaste, jossa on 40 + 10 haastekohtaa. Viime vuonna kokeilin myös Booklist Queen -lukuhaastetta, joka oli hieman haastavampi, 52-kohtainen lukuhaaste. Lisää bloggaajien omia lukuhaasteita voit löytää Haastavaa lukemista -blogista sekä Kirjagramista etsimällä #lukuhaaste -hashtagilla.

Mitä jos 25-50 kirjan lukeminen vuodessa tuntuu kohtuuttomalta, lukemisessasi on ehkä haasteita (lukivaikeutta tms.) tai kaipaisit jotain kevyempää kannustetta lukemiseen kuin nämä, jotka ovat suunnattu yleensä enemmän lukeville? Jokaiseen lukuhaasteeseen voit toki osallistua omalla tavallasi: voit lukea haastekohtiin selkokirjoja, sarjakuvia, novelleja tai vaikka lasten kuvakirjoja, voit merkitä yhden kirjan useampaan haastekohtaan tai voit suorittaa haasteen kuuntelemalla äänikirjoja. Helmet-lukuhaasteperheeseen kuuluvat myös elokuvahaaste niin lapsille kuin aikuisille, pieni Helmet-lukuhaaste (lapsille) ja pelihaaste. Tarvittaisiinko mielestäsi kuitenkin lisää helppoja lukuhaasteita?

Lukupiireistä yhteisöllisyyttä

Lukupiiri on myös mainio lisä lukuharrastuksen ympärille. Lukupiirejä järjestetään kautta maan useimmissa kirjastoissa, joten niistä saat parhaiten tietoa oman kirjastosi kautta. Lukupiiriin voi liittyä, vaikkei olisi lukenut kirjaa ollenkaan. On kiintoisaa kuunnella muiden kokemuksia kirjoista ja sen teemoista, ja kiinnostus lukea kirja voi tulla myös sitä kautta. Lukupiirin voi myös perustaa itse. Paras opas tähän on tänä syksynä 2021 ilmestynyt teos Lukupiiri – Kirjoista keskustelemisen elämää mullistava taika, jonka on kirjoittanut Kirsin Book Clubin perustajajäsen Kirsi Ranin. Myös verkkolukupiiri voi olla hyvä vaihtoehto, varsinkin tällaisena aikana, kun liikoja kontakteja tulisi välttää. Esimerksi Oulun kaupunginkirjaston verkkolukupiiri kokoontuu Teamsissa kerran kuussa. Itse en ole koskaan ollut lukupiirissä saati vetänyt sellaista, sillä en ole kokenut tarvetta kirjakeskusteluun porukalla. Saan kaiken tarvitsemani keskustelun somessa. Lukupiirit sopivat sellaisille, jotka haluavat lukuharrastuksensa mausteeksi lukukokemusten jakamista muiden ihmisten kanssa kasvokkain tai haluavat vain kuunnella muiden kokemuksia kirjasta.

Pitäisitkö omaa kirjablogia, vai olisiko lukupäiväkirja sinua varten?

Minulla kirjabloggaaminen ja -sometus on tullut jäädäkseen lukuharrastukseni syventäjänä ja rikastuttajana. Suosittelen sitä sydämellisesti kaikille, jotka pitävät kirjoittamisesta ja oman lukukokemuksen avaamisesta kirjoitetussa muodossa. Aloitin bloggaamisen vuonna 2014, hieman sen jälkeen, kun olin löytänyt YA-kirjat, ja halusin heti erottua nimenomaan nuortenkirjallisuusblogina. Bloggaamisen myötä olen päässyt mukaan suureen, ystävällishenkiseen someyhteisöön, joka koostuu perinteisistä bloggaajista, kirjagrammaajista, vloggaajista ja näiden yhdistelmistä. Todella monet bloggaajana aloittaneet ovat pikkuhiljaa siirtyneet yhä enemmän Instan ja Youtuben puolelle, mutta meitä muutamia jääräpäisiä sinnikkäitä vielä on, jotka uskovat perinteiseen blogiin. Toki minäkin toimin myös muissa somekanavissa ja ymmärrän niiden suosion ja tehokkuuden, mutta haluan silti ylläpitää tätä niin rakasta blogiani, jonne on kertynyt arkistoa kaikista kahdeksan vuoden aikana lukemistani (ja kuuntelemistani) kirjoista, katsomistani leffoista, lukuhaasteista, joissa olen ollut mukana tai emännöimässä ja kaikesta muusta pöhinästä kirjojen ja lukemisen ympärillä. 

 

Jotkut pitävät myös ihan perinteistä lukupäiväkirjaa, joko vaatimattomampaan vihkotyyliin, tai sitten bullet journal eli bujotyyliin tyyliteltynä ja koristeltuna, lähes taiteen omaisena lukupäiväkirjana. Kirjakaupoissa myydään myön valmiita lukupäiväkirjoja, jos oman sellaisen aloittaminen tuntuu hankalalta. 

Somen lisäksi mainio tapa pitää lukua omasta lukemisestaan ja jakaa kokemuksiaan ja arvioitaan, on lukijoiden oma naamakirja eli Goodreads. Suosittelen liittymään sinne, jos haluat esimerkiksi asettaa itsellesi vuositavoitteen lukemiesi kirjojen määrästä, etsiä uutta luettavaa, merkitä muistiin kirjoja, joita haluat lukea tai lähettää kysymyksiä yhteisön parviälylle jostain kirjasta. Saat myös vuoden lopussa vuosikoosteen lukemistasi kirjoista, sivumääristä ja muista mielenkiintoisista yksityiskohdista. Spekulatiivisen fiktion ystäville suosittelen myös Risingshadow-nettisivustoa, jonne ilmestyvät kaikki vuoden aikana suomennetut spefikirjat ja jonne myös jäsenet saavat kirjoittaa omia arvioita.

Kirjallisuustapahtumia moneen lähtöön

Kun edes kerran elämässään pääsee kirjamessuille, olo on kuin Liisalla Ihmemaassa. Kirjoja, kirjoja, kaikkialla kirjoja. Lempikirjailijani puhuu tuolla, ja tuolla nurkassa on huikea kirja-ale, josta voin raahata kassikaupalla kotiin lisää luettavaa!

Kuva: Heidi Petrov
 

Erilaiset kirjallisuustapahtumat ovat lukuharrastuksen suola ja sokeri. Helsingin, Turun ja Jyväskylän kirjamessut lienee ne tunnetuimmat ja suurimmat, mutta nyt myös tänä vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa Tampereen kirjafestarit. Myös pienempiä kirjatapahtumia ja -messuja on ympäri Suomea, esimerkiksi Uusi kirjallisuusfestivaali Oulussa. Kirjastojen tapahtumakalentereita kannattaakin katsoa sillä silmällä, sillä isommissa kirjastoissa tapaa käydä kirjailijavierailijoita pitkin vuotta sekä  voit lisäksi löytää erilaisia tapahtumia. Kirjallisuuspalkintojenjakotilaisuuksissa kannattaa myös käydä, jos haluaa olla siellä missä on kirjapöhinää. Science fictionin ystäville erilaiset conit ovat täydellisiä tapahtumia kohdata samoista asioista kiinnostuneita. Suomen suurin tapahtuma Finncon kerää vuosittain isot joukot scifin ystäviä saman katon alle. Meillä Oulussa on oma vuotuinen Kummacon, jossa on edustettuna kirjallisuus, cosplay, länsimainen ja japanilainen sarjakuva, science fiction sekä pelit. Jännityskirjallisuuden ystäville on omat Dekkarifestivaalinsa. Koronavuosina yhä useammat festarit ja messut ovat tarjonneet mahdollisuuden osallistua virtuaalisti, joten kauempaakin on helppo osallistua.

Lukeminen on kaikkea

Mikä on parasta lukemisessa: Onko se eskapismia vai tiedonjanoa, mielikuvituksen ja tiedonjanon tyydyttämistä, kokemuksien kartuttamista, tunteiden herättämistä vai jotain muuta? Ehkä se on vähän kaikkea, riippuen tilanteesta. Joskus haluan olla mielikuvituksissani jossain ihan muualla, mutta aina lukeminen ei ole todellisuuspakoa, vaan erilaisten elämysten janoa. Lukeminen on niin helppo, halpa ja vaivaton tapa matkustaa eri paikkoihin, tutustua erilaisiin ihmisiin, rikkoa todellisuuden rajoja, pelätä hirviöitä, joita ei oikeasti ole, nähdä monenlaisia todellisuuksia ja maailmoja ja kokea erilaisia tunteita – kotisohvallaan. 

Meidän perheemme ei juurikaan matkustele emmekä muutenkaan vietä sosiaalista elämää vapaa-ajallamme, joten kirjat täyttävät minulle monenlaisia tarpeita. Mikään ei ole ihanampaa kuin se, että tietää pöydällä minua odottelevan kirjan, joka on juuri jäänyt kesken jännittävään, ihanaan tai karmeaan kohtaan. Kun saan avata sen ja jatkaa siitä mihin jäin, minut täyttää hetkeksi suuri onni. Kirja ei karkaa mihinkään! Hyvän kirjan loppuminen saattaa myös aiheuttaa hetkellisen surun ja ahdistuksen tunteen: löydänkö enää koskaan yhtä mahtavaa lukukokemusta. Aina olen kuitenkin löytänyt!

Liika on liikaa, myös lukemisessa

Kysyin aiemmin, voiko liika lukeminen olla haitallista? Kaikissa asioissahan voi mennä liiallisuuksiin, myös lukemisessa. Olen itse soimannut välillä itseäni siitä, että olen lukenut koko päivän sohvalla niin, että olen saanut migreenin ja niskajumin. Toisaalta ei sellaisia päiviä usein ole, lähinnä loma-aikoina tai viikonloppuisin, joten ehkä sellaisetkin sallitaan. Jos lukeminen ei ole liikunnan harrastamisen ja muiden ihmisten huomioimisen tiellä (kröhm, joskus kyllä voi minulla olla), ei siitä ole kenelläkään nokan koputtamista. Kaikkea kohtuudella ja sopivasti. Voihan vaikka välillä laittaa korvanapit korville, äänikirjan soimaan ja lähteä kävelylle. Myös siivoaminen on hyvä hyödyntää äänikirjoja kuuntelemalla. Itse olen ainakin huomannut, että teen paljon siistimpää jälkeä, jos minulla on hyvä äänikirja kuuntelussa. Tai kävelen hitusta pidemmän lenkin. Ja joskus on ihan hyvä vain olla, tuijottaa tyhjyyteen tai laittaa silmät hetkeksi kiinni, antaa silmien ja ajatusten levätä ja olla siinä hetkessä.

Lukutottumukset vaihtelevat elämäntilanteen mukaan

Vaikka rakastan lukemista, en ole (nykyään) sellainen ihminen, että minulla olisi ihan joka paikassa kirja mukana. En lue hammaslääkärin odotushuoneessa, kylässä, bussissa (matkapahoinvoinnin takia) enkä ottanut tässä vasta työmatkalle kirjaa ollenkaan mukaan. Osasyynä voi olla sekin, että en nykyään osaa oikein keskittyä lukemiseen missään yleisissä tiloissa, vaan vaadin rauhallisen tilan lukemiseen. Joskus jopa musiikki taustalla voi häiritä keskittymistäni. 

 

En ole myöskään aina ollut viimeisen päälle lukutoukka. Esimerkiksi nuorena aikuisena luin hyvin vähän, sillä minulla oli kaikkea muuta: kirjoitin itse tarinoita, maalasin, katsoin TV-sarjoja ja leffoja, kirjoitin sydäntä raastavaa päiväkirjaa, olin kavereiden kanssa ja kuuntelin ja lauloin biisejä. Siinä mielessä tavallaan ymmärrän sitä, miksei nuoria (aikuisia) välttämättä kiinnosta lukeminen kaiken muun ohella, koska olen itsekin ollut siinä tilanteessa. Löysin lapsuudessa syntyneen lukuvimmani vasta myöhemmin, opiskelujeni jälkeen, vakiinnuttuani ja saatuani kaksi lasta. Uskonkin, että jos lapsuudessa saa lukukipinän, se voi hyvin syttyä jossain vaiheessa uudelleen.

Täytyy siis hyväksyä myös se, että erilaisissa elämän vaiheissa lukeminen voi muuttaa muotoaan. Lukujumi voi alkaa vaivata, tai joku sairaus voi vaikeuttaa lukemisen intoa. Silloin täytyy olla armollinen itselleen ja olla toiveikas, että lukuinto vielä jostain palailee, kunhan aika on sopiva. Monilukutaidon aikana voi myös muistaa sen, että kirjassa tärkeintä on tarina, ja tarinoitahan on meillä kaikkialla muuallakin, kuin kirjoissa: elokuvissa, peleissä, ihmisten puheissa, taiteessa.

Tämän pohdinnan myötä haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa joulua ja toiveikasta uutta vuotta 2022! Muistakaa kurkata vielä huominen Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku täältä.

Luen mielelläni kommenteissa sinun ajatuksiasi lukemisesta ja lukuharrastuksesta yleensä. Mitä lieveilmiöitä sinulla on syntynyt lukemisen ympärille? Mitä lukeminen sinulle merkitsee? Onko sinulla ollut aikoja, jolloin lukeminen ei maistunut, ja miten pääsit sen yli? Onko lukeminen sinulle vaikeaa? Onko sinulla vinkata minulle ja muille kiintoisaa lukuhaastetta, josta voisin olla kiinnostunut?