torstai 16. tammikuuta 2020

Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää: Raili Mikkanen

Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää: Raili Mikkanen. Tammi 2019.

Kansi: Laura Lyytinen

"Millaista on olla Minna Canthin tytär?

Ei ole helppoa olla tytär, jonka äiti on tulinen tasa-arvon puolesta taistelija, maan ensimmäinen naistoimittaja ja voimakkaita tunteita herättävä näytelmäkirjailija. Aikansa paheksuttu julkkis. Finland-palkittu kirjailija Raili Mikkanen tarttuu uuteen näkökulmaan: kertojana on Elli, yksi Canthin seitsemästä lapsesta. Teos osoittaa, että Minna Canth oli niin edellä aikaansa, että hänen käsittelemänsä teemat ovat edelleen polttavan ajankohtaisia.

On vuosi 1880. Elli on 12-vuotias ja perhe on muuttamassa Jyväskylästä Kuopioon isän äkillisen kuoleman johdosta. Minna Canthista on tullut seitsemän lapsen yksinhuoltaja. Kuopio tuntuu Ellistä aluksi tyrmistyttävän erilaiselta kuin Jyväskylä, murretta myöten. Ja kun äiti on Minna Canth, luvassa ei ole tasaista elämää!

Jos nykyisin vihapuhetta on paljon, niin sitä on myös Ellin nuoruudessa. Kuumimillaan yhteisön paine ja tunteet ilmenevät ikävillä, jopa vaarallisilla tavoilla. Kaiken muun ohella Minna pitää vuoden verran kotonaan nuorille Oras-seuraa, jossa keskustellaan kaikesta maan ja taivaan alla - ja joutuu kuopiolaisten silmätikuksi, herättäen monissa jopa raivoa mielipiteidensä takia. Toisaalta äidin ansiosta lähes kaikki suomenmieliset kulttuuri-ihmiset ja ulkomaalaisetkin kirjailijat ovat Ellin kotona kesäisiä vakiovieraita."(Tammi)

Oma arvio:

Hassua, että tämä Raili Mikkasen kirjoittama nuortenkirja Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää on kuin tahtomattaan (vai liekö tarkoituksella) kuin ilmetty jatko-osa Minna Rytisalon kirjoittamalle Rouva C:lle. Nyt tosin Minna Canthin sijaan pääosassa on Minnan  12-vuotias Elli-tytär, joka kirjan aikana varttuu esiteinistä nuoreksi naiseksi. Vaikka tytön ajatukset ja tekemiset ovat pääosassa, äiti-Minna saa aika paljon tilaa tarinassa, joka kuitenkin ikään kuin kulkee Minnan tekemisten ehdoilla.

Tulin ajatelleeksi, että varmaan äidin salaisuus oli juuri tuo uskallus heittäytyä välillä lapseksi. Leikkiä, nauraa, unohtaa olevansa minkään tietyn ikäinen, heittää pois kaikki arvokkuus. Teeskentelyähän arvokkuus suurimmaksi osaksi on ja varsin usein vielä aika epäonnistunutta. Äiti varmaan tunsi olevansa juuri se mikä oli, hänen ei tarvinnut esittää. Siinä taas yksi asia, johon elämässä pitäisi pyrkiä. (s. 115)

Minulla ei jäänyt hirveästi tästä kirjasta mitään erikoisia tuntemuksia. Kirja on hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu, tapahtumat soljuvat kepeästi eteenpäin, mutta huomaan ettei tarina eikä kerronta missään vaiheessa tempaa minua kovinkaan voimakkaasti  imuunsa. Tuntuu, kuin lukisin jotain tarinamuotoon väritettyä historiankertomusta aikamme suurimmasta naiskirjailijasta ja hänen perheestään. On jotenkin hankala innostua ja tuntea Ellin mukana.

Äidistä oli tehty hirviö, vaikka hän ei ollut liioitellut yhdenkään näytelmänsä tai kirjansa ihmistyypeissä ja kohtaloissa. Ihmiset eivät kestä katsoa totuutta silmiin. (s. 218)

Ellin itsensä elämää kiinnostavammaksi kirjassa käyvät Minna Canthin aloittelevan näytelmäkirjailijan vaiheet ja vastoinkäymiset. Nuorten tyttärien romanssikiemurat tuntuvat jotenkin väkinäisiltä ja mitäänsanomattomilta niiden rinnalla. Elli miettii omaa tulevaisuuttaan, johon ei hänen unelmissaan kuulu välttämättä suurta lapsikatrasta. Minna-äiti tukee mieluusti tyttärensä haaveita ja järjestää tälle lopuksi oikein unelmamahdollisuuden oppia mieluisaan ammattiin. Siitä kirjan nimikin kumpuaa: tuo Minna Canthin yksi kuuluisimmista lausahduksista kiteyttää myös Elli-tyttären elämänasenteen.

Kuka voisi sitten nauttia kirjasta minua enemmän? On kauhean hankala miettiä, minkä ikäisille vinkkaisin tätä kirjaa. Kustanjan mukaan kirja on yli 12-vuotiaille suunnattu. Itse voisin ottaa kirjan 7-luokkalaisten vinkkaukseen ja suositella nimenomaan historiallisista tarinoista kiinnostuneille lukijoille. Aikuisillekin tätä voin mieluusti suositella, etenkin jos Rouva C:n jälkeen jäi mietityttämään, millaista oli leski-Minnan elämä uudessa kaupungissa aloittelevana näytelmäkirjailijana.

Erityinen kiitos Laura Lyytiselle kauniista kannesta!

Arvosana 3,5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Tuijata.Kulttuuripohdintoja
Kirjasähkökäyrä
Kirjahilla

Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö

Pohjoinen lukuhaaste saa kirjan kohtaan:

 6.   Kirja, joka kertoo kirjailijasta

Popsugar-haasteesta ruksin kohdan:

A book with a bird on the cover


Ei kommentteja: