Kuva. Niina Tolonen, Yöpöydän kirjat -blogi |
Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Mistä tuntee joulun? Onko se lumivalkoinen hanki ja hiljalleen satava höytyvälumi, onko se kauniit joululaulut, onko se pakettivuori kuusen alla, onko se lasten jännitys ja aito riemu, onko se ruuan tuoksu, yhdessä syöty ateria, herkullinen kuivakakku mummolassa, joulukirkon harras tunnelma, punanuttuinen joulupukki, paketista löytyvät villasukat?
Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!
Joulua on hankala määritellä, sillä se on paljon enemmän kuin mihin sanat riittävät. Joulun voi tuntea sydämessään, vaikkei ostaisi yhtään joululahjaa. Jouluna tulee rakkaat ihmiset entistä läheisimmiksi, ja ne, jotka ovat poisnukkuneet, tulevat mieleen juuri jouluaaton iltahämyssä. Joulua voi viettää, vaikkei uskoisi joulun kristilliseen sanomaan. Joulu on olotila, tunnelma, rauha, tyyneys ja yhdessäolo. Joulu on rakkaus.
Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!
Mitä toivoa joululta? Valkea joulu on monesti vain lauluissa, eikä lumen määrällä ole välttämättä merkitystä. Lahjat kertovat antajastaan ja saajastaan, niistä huokuu ajatus ja välittäminen, mutta ne eivät ole tärkeimpiä joulussa. Maailmanrauhaa ei toivomalla saa, saati poistettua köyhyyttä ja ihmisten eriarvoisuutta. Aina jossain joku suree rakastaan, joka ei tänä jouluna istukaan yhteisessä joulupöydässä. Ei voi toivoa poisnukkuneita takaisin. Mutta yhtä asiaa voisi toivoa. Sitä, että kaikki pysähtyisivät hetkeksi. Istahtaisivat rauhassa ja miettisivät, mikä on lopulta tärkeää ja mistä kannattaa pitää kiinni. Joskus elämä murjoo, ihmiset kaikkoavat, talous romahtaa tai terveys pettää, mutta kaikilla on jotain, mikä kantaa eteenpäin. Mikä on sinun tärkein asiasi?
– En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
(Varpunen jouluaamuna (Sparven om julmorgonen):
Zacharias Topelius 1859. Suomentanut Konrad Alexis Hougberg)
Joulu on ilon ja surun juhla, harras ja riehakas, tyyni ja kuohuva, kirkas ja synkkä, hiljainen ja äänekäs, kaunis ja rujo, pröystäilevä ja vaatimaton.
Kaunista joulua kaikille ja muistakaa lukea paljon!
Kevennyksenä lopuksi minun jouluni suosikit:
Paras jouluelokuva: Rakkautta vain (Love Actually)
Paras jouluanimaatio: Lumiukko (the Snowman)
Paras joulukirja:
Myyrä ja joulu: Hana Doskocilova &
Zdenek Miler
Paras jouluruno: Varpunen jouluaamuna: Zacharias Topelius
Paras joululaulu: (Happy Xmas (War Is Over)): John Lennon ja Yoko Ono
Paras jouluruoka: kinkku
Paras joulujuoma: punaviini
Paras joululeivonnainen: suklaakakku
Paras joulumakeinen: Finlandia marmeladikuulat
Paras jouluperinne: joulusauna ennen ateriaa
Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku 9: Yöpöydän kirjat
Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku 11: Tuulevin lukublogi
Kuva: Pixabay |
Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku 9: Yöpöydän kirjat
Kirjabloggaajien joulukalenterin luukku 11: Tuulevin lukublogi
3 kommenttia:
Kaihoisaa ja pohtivaa tekstiä, joka saa ajattelemaan. Rauhallista joulun aikaa
Hurmaavaa tunnelmointia, jäin haahuilemaan epämääräisessä tajunnanvirrassa tekstisi lukemisen jälkeen. <3 Minulle joulussa tärkeintä on rauhoittuminen villasukat jalassa takkatulen ääressä perheen kanssa. Hyvää joulun odotusta!
Kiitos, Katriina ja Hande. Liekö ennakoin kaihoilullani, sillä sunnuntai-iltana jouduimme hyvästelemään 12-vuotiaan kissamme Adalmiinan. Ihan kuin olisin jo aavistanut tulevaa...
Lähetä kommentti