lauantai 2. joulukuuta 2017

Univeljet: Sonja Kinnunen

Univeljet: Sonja Kinnunen. Reuna 2017.

Kansi: Emilia Hämäläinen.

"Lumivyöry tappoi kymmeniä ihmisiä. Kaksi poikaa selvisi onnettomuudesta hengissä, mutta vain yhden tiedetään selvinneen. Päivisin nämä 17-vuotiaat pojat, Alex ja Eli, elävät omaa elämäänsä pystymättä tapaamaan toisiaan, mutta heidän yönsä ovat muuttuneet päälaelleen. Uni ei olekaan enää yksityinen lepohetki vaan toinen ulottuvuus, jossa on vakituinen vierailija.

Alexilla on paljon hyviä kavereita ja hän seurustelee koulun halutuimman tytön kanssa. Normaali arki kuitenkin kärsii, kun ajatukset lipsuvat todentuntuiseksi muuttuneissa unissa esiintyvään poikaan, joka ei suostu puhumaan. Elin surullisen katseen taakse kätkeytyy toinen todellisuus. Pojat jakavat maailman, joka muuttaa heidän elämänsä lopullisesti.

Unien oudot maisemat ja hurjat retket tempaisevat lukijan mukaansa vastustamattomasti. Univeljet kertoo paitsi ystävyydestä, uudesta rakkaudesta, mielenterveysongelmista, kiusaamisesta ja tulehtuneista perhesuhteista, myös itsetunnon tärkeydestä." (Reuna)

Oma arvio:

Sonja Kinnunen johdattaa hyvin kauniilla ja vaihtelevan kuvailevalla kerrontatyylillään lukijansa eräänlaiseen unenkaltaiseen välitilaan, jossa kahden eri ulottuvuuden asukkaat, Alex ja Eli kohtaavat. He eivät vielä tiedä, miksi he ovat tavanneet toisensa jo pitkään unimaailmassa. Alex ei myöskään ymmärrä, miksi Eli on niin murheen murtama, ja miksi tämä ei puhu hänelle. Elillä siihen on syynsä, mutta kauaa hän ei enää voi vaieta. Kerronta etenee vuorotellen molemman pojan näkökulmasta.

"Pelkään, että jos puhun, hän katoaa." (s. 23)

Unitilassa ei kuitenkaan olla kaiken aikaa. Univeljet esittelee kaksi erilaista rinnakkaismaailmaa, Newshade-nimisen kaupungin eri ulottuvuudet, joista toisessa, Alexin ulottuvuudessa käy huumekauppa kovimmillaan. Siellä nuorten paras ajanviettopaikka on saastainen vanha purkkatehdas. Tuota kammottavaa paikkaa hallitsee Alexin Medusaksi nimittämä nainen, joka välittää nuorille huumeita ja piikittää itseäänkin. Alex joutuu pian pyytämään naisen apua saadakseen uutta kohuhuumetta, joka vaivuttaa käyttäjänsä koomankaltaiseen uneen jopa pariksi vuorokaudeksi. Alexilla on omat syynsä päästä pitkäaikaiseen uneen - surumielinen Eli, jota hän ei saa päivisinkään mielestään. Alexin kunnollisen täydellinen tyttöystävä Lisa alkaa jo epäillä jotakin, kun hänen poikaystävänsä tuntuu aina olevan muissa maailmoissa.

Oletko odottamassa minua, kun suljen jälleen silmäni? (s. 29)

Elin ulottuvuudessa menee nuorisolla hiukan paremmin, mutta Elin elämä ei ole kovin auvoisaa. Hänen tiedemies-isänsä viettää kaiken aikansa laboratoriossaan eikä huomaa poikaansa, kun taas mielenterveysongelmista kärsinyt äiti on lähtenyt Elin ollessa pieni. Kaiken kurjuuden huipuksi Eli on joutunut järjestelmällisen koulukiusaamisen uhriksi. Devan joukkoineen eivät harrasta mitään pikkutönimistä, vaan he pelaavat kovaa peliä. Tämä kaikki on Elin surusilmäisyyden syynä. Kunnes hän tapaa pelastajansa, Alexin.

Kuva: Pixabay

Nousen ylös ja juoksen.
Juoksen, koska tunnen lumen jalkapohjissani.
Juoksen, koska kukaan ei jahtaa minua.
Hymyilen, koska kukaan ei näe sitä.(s. 144)

Tämän kirjan idea on erittäin kiehtova, etenkin alun unijaksot ovat ihanan utuisia ja viipyileviä, tosin jossain vaiheessa unien tapahtumat menevät melko sekaviksi. Minulle tulee niistä hiukan mieleen Veronica Rothin Outolintu-trilogian simulaatiojaksot. Unissa olevista ovista minulle taas tulee mieleen Kerstin Gierin Unien kirjat -trilogia, jossa myös seikkaillaan unissa, jotka löytyvät ovien takaa. Univeljissä ovet eivät ole kuitenkaan niin keskeisessä asemassa. Pidän myös kovasti kirjan rinnakkaismaailma-asettelusta, vaikka olisin hiukan enemmän kaivannut Newshaden eri puolten erojen kuvailuja. Nyt ne eivät hirveästi erottuneet minulle.

Yksi katse. Kylmät kasvot ja pään pudistus.
Älä mene. (s.192)

Alexin ynseät ajatukset tyttöystäväänsä kohtaan on melko ilkeää, mutta toisaalta rehellistä: jos ei rakasta toista, ei sitten rakasta. Toisaalta eivät asiat ole niin mustavalkoisia, ja Alex joutuukin painimaan tunteidensa kanssa, sillä tokihan hän välittää Lisasta. Alexin vankkumattomuus Elin suojelijana ja pelastajana on suloista. Poikien rakkaus on kuvattu hyvin tunteikkaasti, joskin välillä hiukan överirajoja hipoen.

Ensimmäinen kerta ikuisuuksiin, kun oikeasti haluan olla hereillä enkä paeta uniin. (s. 320)

Elin surullisuus ja tilanteen ankeus meinaa välillä käydä turhankin ankeuttavaksi lukea, ja muutenkin koko kirjan yleissävy on melko synkkä. Elin äiti on hyvin äärimmäisyyksiin menevä, hullu tiedenainen, josta tulee ihan mieleen hirviön luonut Victor Frankenstein Mary Shelleyn teoksesta. Hiukan sama asetelma tässä kirjassa onkin, vaikka Eli ei mikään hirviö olekaan.

Kirjan juoni on minusta hyvin kekseliäästi rakennettu, vaikka täysin aukoton se ei ole. Myöskin jotkut kömpelöt lauserakenteet häiritsivät minua. Jännitin kovasti, millaiseen loppuratkaisuun tarina päättyy. Sinänsä se ei yllättänyt minua, mutta olisin kuitenkin toivonut erilaista ratkaisua. Suosittelen kirjaa erityisesti yli 15-vuotiaille nuorille, jotka haluavat sukeltaa unien utuiseen maailmaan. Kirja käsittelee myös hienolla tavalla rohkeutta ja uskallusta olla oma itsensä. Se punnitsee taitavalla tavalla ystävyyden ja rakkauden voimaa.

Arvosanani 4-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Univeljet muissa blogeissa: 

En löytänyt vielä muita bloggauksia.

Samantyylistä luettavaa:

Unien kirjat -trilogia: Kerstin Gier (unimaailmat)
Tiimalasi-trilogia: Gena Showalter (rinnakkaistodellisuudet)
Where Futures End: Parker Peevyhouse (rinnakkaistodellisuudet)
Firebird-trilogy: Claudia Gray (rinnakkaistodellisuudet)
Nokkosvallankumous: Siiri Enoranta (poikarakkaus, fantasia)

Ei kommentteja: