Luetaanko tämä? -blogissa on ollut käynnissä jo helmikuun alusta Lapsuuteni kirjasuosikit -lukuhaaste, jossa nimensä mukaisesti luetaan oman lapsuusajan lempikirjoja. Nyt minunkin on viimein aika tarttua tähän kiehtovaan haasteeseen. Haaste jatkuu elokuun loppuun, joten vielä ehtii mukaan!
Pikkuponi Tuisku: Marie Louise Rudolfsson. Kuvittanut Conny Åsberg. Suomentanut Anne Seppälä. Lastenkertomus. 94 sivua. Karisto 1988.
Ruotsinkielinen alkuteos (1980): Vimos det lilla russet. Kansi Eino Tepponen.
"Eräänä kesäpäivänä
syntyi Lojstan metsikön villiponien joukossa pikkuinen, kullanhohtoinen
ponipoika, joka sai nimen Tuisku. Vanha Maija, iäkkäin ja viisain
poniäideistä, ennusti että Tuiskusta oli joskus tuleva kaikkien maailman
ponien kuningas. Muut ponit pitivät moista ennustusta suurena pilana,
mutta Tuisku itse oli aivan varma, että mahtava tulevaisuus odotti
häntä!
Toistaiseksi päivät olivat kuitenkin täynnä leikkejä ja jännittäviä seikkailuja, joista pikkuinen Tuisku nautti täysin siemauksin parhaimman ystävänsä Nopsan sekä oravanpoikasten Niken ja Naken kanssa."
Tuisku-sarja:
Pikkuponi Tuisku
Tuisku ja Nopsa
Tuisku ja Tähti
Tuisku oppii hyppäämään.
Tuiskun uusi ystävä
Tuisku saa mitalin
Tuiskun talvipuuhia
Tuisku ja Salama-Santtu
Tuisku yrittää lentää
Tuisku heittää kuperkeikkaa
Oma arvio:
Luimme tämän kirjan yhdessä 9-vuotiaan tyttäreni kanssa.
Kun mietin, mikä lapsuuteni kirjasarja on jäänyt vahvimpana mieleen, muistin heti Tuiskun! Olin ekaluokkalainen lukutoukka, joka ahmi Tuisku-kirjan toisensa perään. Muistan yhä jopa kirjastoni lastenpuolelta sen hyllyn, missä Tuisku-kirjat olivat.
Onhan Tuisku hellyyttävä pieni poni. Hän syntyy hiukan erivärisenä kuin muut Gotlantilaiset russ-ponit, kellertävänsävyisenä, ja siitäkö muut ponivarsat ja jopa -äidit saavat aihetta ivailuun. Vaikka muut ponit kiusaavat Tuiskua, hänen äitinsä patistaa ponipoikaa yhä uudelleen muiden joukkoon, kunnes eräänä päivänä Tuisku näyttää muille oman päättäväisyytensä ja kiusaaminen loppuu siihen. Pian Tuisku ystävystyykin ponivarsojen johtajan, Nopsan kanssa.
Tuiskussa on jotain tavattoman samaistuttavaa: vaikka hän on herkkä, ja ottaa itseensä muiden ponien haukut, hän on silti tajuttoman jääräpäinen, päättäväinen ja utelias. Ponin uteliaisuus ajaa hänet moniin vaaroihin ja vaikeuksiin. Tuisku myös todistaa kaikille, ettei talliin joutuminen ole niin kamalaa kuin luullaan. Tuisku ihailee omaa isäänsä ja rakastaa omaa, lämpöistä ja turvallista äitiään yli kaiken, mutta unohtaa välillä äidin säännöt. Tuiskuun ei voi olla ihastumatta!
Tyttäreni mielestä Pikkuponi Tuisku on hauska, hupsu ja kiinnostava kirja, jossa olisi kuitenkin saanut olla enemmän kuvia. Kirjan mustavalkokuvia hän luonnehtii hauskoiksi, kiinnostaviksi mutta toisaalta synkiksi. Mieluisin kirjan hahmo on tietenkin Tuisku, koska se joutuu aina hassuihin tilanteisiin. Mukavinta kirjassa on, kun Tuisku ja Nopsa ystävystyvät. Tympeintä taas on se, kun kaikki alussa haukkuvat Tuiskua. Tarina loppuu mieluisasti. Tyttäreni suosittelee kirjaa 6-12-vuotiaille tytöille, koska tytöt kuulemma pitää enemmän poneista kuin pojat. Jatko-osat hän haluaa lukea ehdottomasti.
Tyttäreni arvosana 4,5
minun arvosanani 4
Yhteensä arvosanamme on siis 4+
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Samantyylistä luettavaa:
Liian pieni Putti: Ingrid Flygare (ponit, kiusaaminen)
Lisään tämän myös Yöpöydän kirjat -blogin Uudelleen luettua -haasteeseen.
3 kommenttia:
Mukavaa, että löysit näistä kirjoista mielenkiintoista luettavaa :) Minulla oli lapsena sellainen vaihe, että yritin tykästyä hevoskirjoihin. Lueskelin hevoskirjoja monta peräkkäin, mutta jouduin toteamaan, että ne eivät ole minun juttuni.
Nämä olivat kyllä minunkin suosikkejani! Minulla on myös muisto oman lähikirjastoni hyllyjärjestyksestä ja siitä, missä nämä siellä sijaitsivat. Erityisesti tämän aloitusosan lisäksi muistan tuon Tuisku ja Tähti -kirjan - eikä ollut niin, että Tähti oli kauris tms., ei poni?
Katriina: Minä taas luin heppakirjoja heppakirjojen perään, koska harrastin muutenkin heppatalleilla pyörimistä lähes koko ala-ja yläkouluikäni. Tuisku-kirjoja en ehkä varsinaisesti mielle heppakirjoiksi, vaan siinä ponin tilalla olisi voinut yhtä hyvin olla mikä elukka vaan :)
Hanna: Ei ole kyllä kovin tarkkaa muistikuvaa, kuka oli Tähti, mutta se varmaan selvinnee tässä, kun jatkamme tytön kanssa sarjaa eteenpäin :)
Lähetä kommentti