"Avaruudessa yksikin virhe on kohtalokas. Äärimmäiset etäisyydet ja tähtien neuloma tyhjyys ovat ihmismielelle liikaa. Vain houkat, uhkarohkeat ja konemielet suuntaavat sinne oman henkensä uhalla. Tähtiviima on kokoelma tieteisnovelleja, joissa ihminen on pieni ja avaruus valtava. Silti kaikki ei ole lohdutonta – joskus joku rohkea jää eloon ja saattaa muuttaa maailmaa piirun verran paremmaksi paikaksi."
Sisältää novellit:
Janus
Calypson perillinen
Purret
Chudakovin aarteet
Avaruustrippi
Steelen ruukki
Tähtivaeltajat
Sharan henkäys
Oma arvio:
Shimo Suntilan avaruusaiheiset scifinovellit ovat sopivan kevyitä luettaviksi, vaikka niissä välillä onkin melko hätkähdyttäviä käänteitä. Tarinoiden taustalta on aistittavissa huumoria, joka ei kuitenkaan hypi silmille luettaessa. Arren Zherbinin taiteilema kansi sopii hyvin kirjan teemaan.
Vaikka novellit sijoittuvat avaruuteen, niissä pääpaino on ihmisten välisissä suhteissa ja vehkeilyissä. Tuntuu, ettei keneenkään voi luottaa Suntilan luomissa tulevaisuuden siirtokunnissa, joissa häikäilemättömyys on enemmän sääntö kuin poikkeus. Huomasin, että vaikka novellit ovat erillisiä tarinoita, monia niitä yhdisti jokin punainen lanka.
Omaksi suosikikseni nousi Steelen ruukki, jonka tunnelmasta minulle tulee mieleen Hugh Howeyn Siilon saaga. Tarinassa Aleksei ja hänen raskaana oleva vaimonsa saapuvat asteroidille paremman elämän toivossa. Aleksei huomaa, ettei työ asteroidin sulattamossa ole kevyimmästä päästä, ja miehiä kuolee tuon tuostakin vaarallisessa työssä. Pian hänelle selviää, ettei mitään kannata pitää itsestäänselvyytenä: kun Alekseilla ei ole heti varaa maksaa lääkärille, tämä ei voi tehdä mitään auttaakseen synnytykseksen jälkeisestä verenvuodosta kärsivää vaimoaan. Aleksei huomaa olevansa keskellä salaliittoa, jonka tavoitteet ovat hiukan epämääräiset.
Huumorisävytteisessä Avaruustrippi-novellissa päähenkilö saa huomata, ettei pummilla maasta kuuhun matkustaminen kannata. Hän joutuu rangaistukseen tähtienväliseksi avaruuspilotiksi, joka hoitaa lennot jatkuvassa huumepöllyssä.
"En minä osaa ohjata avaruusalusta"---Pilotti hekottaa hampaattomalla suullaan. "Ei kukaan osaa. Eikä tarvitse. Riittää, että on riittävän aineissa. Pilotti uneksii aluksen perille. Kama auttaa luovimaan sellaisia matkoja, joiden ajattelu muuten sulattaisi aivomme."
Avaruus oli täynnä hehkuvaa ja hohkaavaa materiaa, niin että tähdet peittyivät. Hetken olin oman alkuräjähdykseni sisällä, katselin henkilökohtaisen maailmankaikkeuteni hidasta laajentumista.
Tähtiviima tarjoaa tasalaatuisia, viihdyttäviä ja osin hauskojakin scifitarinoita.
Arvosanani 3,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Samantyylisiä kirjoja:
Muissa blogeissa:
Eniten minua kiinnostaa tie
Ja kaikkea muuta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti