"Their new reality begins in just a matter of days.
On Day 56 of the Blustar Pandemic, sixteen-year-old Nadia’s mother dies, leaving Nadia to fend for herself and her younger brother, Rabbit. Both have been immunized against the virus, but they can’t be protected from what comes next. Their father taught them to “be the cockroach”—to adapt to and survive whatever comes their way. And that’s their mission.
Facing a lawless world of destruction and deprivation, Nadia and Rabbit drive from Seattle to their grandfather’s compound in West Virginia. The illness, fatigue, and hunger they endure along the way will all be worth it once they reach the compound.
Unless no one is waiting for them . . ."
Oma arvio:
A Matter of Days on postapokalyptinen road trip, jossa sisarukset, kuusitoistavuotias Nadia ja yksitoistavuotias Rabbit suunnistavat Blu Star -viruksen tappamassa maailmassa kohti heidän Bean-enonsa tukikohtaa. Tarinan alussa he joutuvat jättämään kotinsa, jossa heidän äitinsä on juuri vetänyt viimeiset henkosensa virustartunnan takia. Nadia ja Rabbit ovat turvassa taudilta, kiitos heidän enonsa, joka rokotutti heidät tappavaa tautia vastaan ennen pandemian alkua. Pikku hiljaa tarinan edetessä paljastuu, lähinnä enon Nadialle jättämän kirjeen kautta, mistä koko viruksessa on kyse ja mitä näiden lasten tulee seuraavaksi tehdä.
"What'd you call him?" I asked, kneeling down next to my brother.
"Teotwawki." He shrugged.---" 'The end of the worl as we know it.' Teotwawki. I'll probably shorten it eventually."
Nuoret pelastavat suuren, jalkansa loukanneen koiran, jolle Rabbit antaa nimeksi Teotwawki, tuttavallisemmin Twawki. He käyttävät paljon aikaa ja vaivaa koiran hyväksi, vaikka heillä olisi toki suurempiakin murheita. Nadia pelkää, että jos koira kuolee, Rabbit menettää kaiken toivonsa, ja siksi hän tekee kaikkensa, että koira paranisi. Ymmärrettävää kyllä. Myöhemmin heidän joukkoonsa liittyy myös papukaija.
Kirjan juoni muistuttaa hämmästyttävän paljon viime keväänä ilmestyneen suomalaiskirjailijan K. K. Alongin Kevätuhrit-kirjaa, jossa myös lähes kaikki ihmiset ovat kuolleet ja ne, jotka ovat elossa, ovat alkaneet käyttäytyä järjettömän väkivaltaisesti. Myös Nadia ja Rabbit huomaavat, ettei kaikkiin eloonjääneisiin voi turvata, ja he joutuvat muutamiin vaarallisiin tilanteisiin. Onnekseen he löytävät hylätystä kaupungista kuitenkin tatuoidun nuoren miehen nimeltä Zack, joka on elänyt ennen pandemiaa kaduilla. Pari vuotta Nadiaa vanhempi Zack lyöttäytyy heidän matkaansa ja on tukena ja turvana näille sisaruksille.
Along the horizon, a glorious burst of pinks and oranges and reds and purples painted the clouds as cotton-candy ribbons. "It shouldn't be colorful. Not anymore. Nothing should be beautiful," I whispered.
"The world should be gray?"
"Or black. Anything good seems rude and disrespectful."
Minulle tämä kirja tuotti hienoisen pettymyksen. Alkuasetelma on otollinen kunnon scifitoimintaseikkailulle, mutta juoni osoittautuu ponnettomaksi. Tarina ei tarjonnut juuri mitään suuria yllätyksiä matkan varrella, vaikka toisaalta olen siitä ainakin iloinen, ettei tähän ole tuupattu mukaan zombeja (joita Rabbit koko ajan pelkäsi jostain ilmaantuvan.) Romanssia tästä tarinasta on turha etsiskellä, vaikka ehkä pienen pientä kipinää on tarjolla, mutta melko pian tajusin harmikseni Zackin ja Nadian suhteen jäävän isoveli-pikkusisko-tyyliseksi. Olisi nyt ollut edes jotain!
My heart leapt into my throat. Love? I'd never been in love. Might never be in love. Might never meet another teenager. Might be the last girl on earth.
Arvosanani 3,5
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
A Matter of Days muissa blogeissa:
The Hiding Spot
Imaginary Reads
Bookish Lifestyle
The Book Blog
Samantyylisiä kirjoja/sarjoja:
Kevätuhrit: K. K. Alongi
Persephone-trilogia: Michelle Gagnon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti