"Toistuvien tulvien piinaamalla saarella nuori kutoja Eliana löytää Seittien Talon pihasta vieraan nuoren naisen, jolta on leikattu kieli. Puhekyvyttömän naisen ihoon on kuitenkin kirjoitettu nimi. Elianan nimi. Tulvien pahetessa myös aiemmin tuntematon sairaus on alkanut vaivata niin kasveja, eläimiä kuin ihmisiäkin.
Saarta hallitseva neuvosto ei suostu tekemään mitään asian korjaamiseksi, mutta Eliana alkaa ymmärtää, että mykän naisen kutoma seinävaate kertoo tarinaa siitä, mitä tälle on tapahtunut ja kuinka Eliana liittyy koko saaren kohtaloon. Eliana joutuu toimimaan äärimmäisen varovaisesti, sillä hän kantaa mukanaan salaisuutta, jonka paljastuminen veisi hänet vääjäämättä Merkittyjen Taloon, josta ei ole paluuta: hän näkee unia."
Oma arvio:
Emmi Itäranta ei pettänyt odotuksiani, sillä Kudottujen kujien kaupunki pitää sisällään aivan yhtä hienosti eteenpäin soljuvaa kieltä ja kerrontaa kuin hänen esikoisteoksensa Teemestarin kirja. Pidin tästä jopa himpun verran enemmän, jos mahdollista, sillä tässä on mielestäni monisäikeisempi tarina, joka tarjoaa myös jännitystä loppua kohden.
Näiden kansien väliin kätkeytyy uskomattoman paljon: koskettava rakkaustarina, jota ei ole sen kummemmin jalustalle nostettu, ihmeellinen saarimiljöö, jonka voi tuntea ja kokea joka aistillaan, rohkea päähenkilö Eliana sekä uniin ja unennäkemiseen liittyvä mysteeri, jota saarella varjellaan.
Tarinan lomassa tutustutaan lähemmin lähinnä saaren kutojiin, jotka asuttavat Seittien taloa, mutta myös Tahrattujen taloon, jonne unennäkijät vangitaan, julmiin kaupunginvartijoihin sekä Mustekortteleiden väkeen. Kaupunkin väestön jaottelu muistuttaa hiukan lukemiani dystopioita.
Erityismaininta Jussi Kaakisen suunnittelemalle kannelle, joka kuvastaa aivan täydellisesti tarinan saarta.
Arvosanani 5-
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti