"Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin – ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun – läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista.
Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo – ja hänen edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katseet kiinnittyvät väistämättä teemestarin taloon...
Emmi Itärannan esikoisromaani Teemestarin kirja on harvinaisen uskottava ja pelottava kuvaus mahdollisesta tulevaisuudestamme. Samalla Itärannan kieli on kuitenkin kuulasta, tarkkaa ja paisuttelematonta. Esikoiskirjailijalta todellinen taidonnäyte!
Teemestarin kirja voitti 2010–2011 järjestetyn Teoksen suuren fantasia- ja scifi-kirjoituskilpailun, johon osallistui yli 350 käsikirjoitusta."
Oma arvio:
Olipas se virkistävää lukea dystopia, joka oli tarinaltaan ihan omaa luokkaansa verrattuna aiemmin lukemiini saman genren kirjoihin. Itärannan kerronnan runollisuutta ovat lähes kaikki kehuneet, eikä suotta. Kirjassa kuvataan karua ympäristöä niin todentuntuisesti, että tunsin itsekin olevani siellä. Tunnelma on koko ajan yhtä aikaa levollinen että hyytävän jännittynyt. Tämä ei ole sellainen toiminnallinen tsädää-kabuum-taisteludystopia, vaan verkkaisesti etenevä tarina, jossa keskitytään enemmän tunnelmaan ja Norian ajatuksiin.
Pidin kovasti päähenkilöstä Noriasta ja hänen isästään. Parasta antia olivat teemestarin erikoiset teenvalmistus- ja tarjoilurituaalit vieraille, jotka tulivat nauttimaan seudun parasta teetä matkojenkin päästä. Minulla oli koko ajan jano tätä lukiessani, vesi kun oli kirjassa niin tärkeässä osassa!
Arvosanani tälle 4,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti