- Tänään kosketin maailmaa (Portti 4/2001)
- Ässä (Spin 3/2005)
- Lumen kevät (Portti 4/2008)
- Kuvat eivät valehtele (Portti 2/2006)
- Kuulen laulun kaukaisen (Portti 2/2011)
Kansainvälisen avaruusaseman miehistö joutuu seuraamaan Maahan syöksyvän meteoriitin aiheuttamaa tuhoa. Jatkosodan lentäjä-ässää seuraa liiankin hyvä onni. Jääplaneetan tutkimusasemalla sattuu mystisiä kuolemantapauksia, eikä planeetta ole ollenkaan niin autio kuin aluksi vaikutti. Puolueen uskollinen pikkuvirkamies saa salaperäisen kirjeen ja päätyy tekemisiin salatun menneisyytensä kanssa. Rakastavaiset pakenevat kielletyn rakkautensa aiheuttamaa tuomiota ja löytävät kaukaiselta planeetalta yllättävän suojelijan.
Petri Laine ja Anne Leinonen ovat aiemmin julkaisseet tahoillaan novelleja niin lehdissä kuin kirjojen kansissa. Kuulen laulun kaukaisen on heidän ensimmäinen yhteinen kokoelmansa. Kokoelman tieteisnovellit vievät lukijansa niin vieraille planeetoille ja Maan kiertoradalle kuin voimansa päivien Neuvostoliiton byrokratiahelvettiin ja toisen maailmansodan ilmataistelujen pyörteisiin."
Oma arvio:
En ole juurikaan lukenut aikuisten scifiä, sillä olen pelännyt sen olevan liiankin tieteellistä makuuni. Pelko oli turha, ainakin tämän novellikokoelman osalta. Kaikki viisi tarinaa olivat osaltaan hyvin erilaisia:
Tänään kosketin maailmaa sijoittuu avaruuteen, ja muun muassa siksi pidin siitä eniten. Tarinasta välittyi avaruusasemalla työskentelevän Veran hiipivä pelko - ja lopulta kauhu - tuntematonta uhkaa kohtaan.
Ässä on tarina jatkosodan lentäjistä, pääasiassa minä-kertojasta ja hänen toveristaan Reinosta. Tässä tarinassa oli oikeastaan aika vähän scifi-elementtejä, mutta oli muuten mukava tarina.
Lumen kevät on kiehtova ja jännittävä tarina, jossa Faya törmää hyisellä tutkimusasemalla kuolleeseen kollegaansa. Tämä dystopian aineksia sisällään pitävä tarina sijoittuu jäiselle planeetalle ja sai selkäpiini karmimaan, sillä tunnelma oli pahaenteinen ja - hyytävän kylmä. Tämä tarina oli toinen suosikkini.
Kuvat eivät valehtele sijoittuu Venäjään ja on sekoitus dystopiaa ja yhteiskunnallista scifiä. Virkamies Vasilin elämä menee totaalisen sekaisin, kun hän löytää omituisen kirjeen. Tämä tarina piti hyvin otteessaan ja sai minulta pään pyörälle, niin yllättäviä asioita tarina tipautteli eteeni.
Kuulen laulun kaukaisen on sekoitus scifiä, fantasiaa ja avaruusoopperaa. Avaruuden asukkaat Kuulas ja Haalea eivät oikein saaneet minua innostumaan rakkaustarinallaan, eikä uuden planeetan jumalhahmo lisännyt innostustani. Tämän tarinan olisin voinut jättää lukematta, sillä se ei vain ollut minua varten.
Oikein viihdyttävä lukupaketti tämä oli, ja sai minut innostumaan novellikokoelmista, joten saatanpa lukea joitain muitakin kokoelmia. Arvosanaksi annan tälle kokoelmalle 4.
Osallistuin tällä kokoelmalla Nettilukutoukkien novellihaasteeseen.
Tämä kirjan lainasin kirjastosta.
2 kommenttia:
Minäkin pidin tästä novellikokoelmasta paljon, kun sen viime kesänä luin. Luen harmittavan vähän novellikokoelmia, vaikka ne sopisivatkin esim. tämän hetkiseen elämääni, koska tällä hetkellä lukemiseen on aikaa liian vähän. Novellien lukeminen ei kuitenkaan kestäisi kauan, eikä harmittaisi niin paljon, että voi lukea vain pienissä pätkissä. Taidanpa siis lainata seuraavalla kerralla kirjastosta muutaman novellikokoelman. :)
Samaa mietin minäkin, että novellikokoelman lukeminen on hyvin palkitsevaa :)
Lähetä kommentti