Heidi's bookshelf: read

Heartstopper: Osa 1
Kiss My JUHANNUS
Sydämenmuotoinen kesä
Kiltin tytön murhaopas
Perfect on Paper
Lomalla kaikki on toisin
Kärsimyskukkauuteaddiktio
Stranger Things: The Other Side
Laura Dean Keeps Breaking Up with Me
10 totuutta ja yksi tehtävä
Punapipoinen poika
Kiss Me - Rakkautta Mykonoksella
Counting Down with You
Laakson linnut, aavan laulut


Heidi's favorite books »

tiistai 16. kesäkuuta 2020

Vieraat: Johanna Sinisalo

Vieraat: Johanna Sinisalo. Karisto 2020.

Kansi: Jussi Karjalainen

"Kun kuusivuotias Sissi viiltää itseään päiväkodissa saksilla, hänen vanhempiensa maailma järkkyy. Siirin ja Essin perheessä lähes kaikki on siihen mennessä sujunut mallikkaasti: on kaksi kaunista lasta ja molemmat vanhemmat menestyviä uranaisia. Essillä on suosittu kahvila ja Siirillä kirjanpitoyritys. Lääkärintarkastuksessa selviää, että Sissillä on vanhempiakin haavoja. Suojeleeko lapsi jotakuta, onko perheen sisäpiirissä tuntematon uhka? Vai kostavatko menneisyyden haamut?

Vieraat valittiin Kariston kauhuromaanikilpailun voittajaksi keväällä 2019. Nerokas moderni kauhutarina uppoutuu perheen sisäisiin asioihin, muille näkymättömiin. Kuinka hyvin oikeastaan tunnet läheisesi?"(Karisto)

Oma arvio:

Kauhu kuuluu kesään, sanon minä! Kaiken huipuksi tämä Johanna Sinisalon Vieraat sopii mainiosti Yöpöydän kirjat -blogissa meneillään olevaan Pride lukuhaasteeseen, sillä sarjan keskiössä on sateenkaariperhe.

Kirjan näkökulmahenkilöinä ja minäkertojina vuorottelevat Essi, Siiri ja Sissi. Essi on tullut tunnetuksi yhtenä MasterChef-kisaajista ja on edelleen jonkin tason julkkis, vaikkei voittanutkaan kisaa. Kilpailun jälkeen Essi on perustanut Tampereelle vegaanisen kahvilansa Essin Messi, joka työllistää Essin lisäksi yhden henkilön, Cabdin. Essi on hyvin määrätietoinen, kunnianhimoinen ja raivostuttavan pikkutarkka. Juuri tämän vuoksi hänen kahvilansa on saavuttanut menestystä, mutta muu perhe-elämä tahtoo kärsiä, sillä Essi ei millään uskalla antaa Abdille enempää vastuuta, vaan häärii itsekin kokoajan paikalla.

Siiri on tällä hetkellä kotona, sillä hän haluaa hoitaa yhä kaksivuotiasta Luukasta kotona. Luukkaan puhe ei ole ottanut kehittyäkseen, eikä Siiri halua laittaa tätä päiväkotiin, ennen kuin hän osaa ilmaista itseään sanallisesti. Tämä aiheuttaa hieman närää Essissä. Toisaalta Siiri hoitaa kotia ja hakee heidän Sissi-tyttärensä eskarista ja hoitaa lasten iltatoimet, kun Essillä venyy töissä. Onneksi Siiri voi tehdä kirjapitotöitään kotona lasten- ja kodinhoidon ohessa.

Tiedänhän minä, mitä täällä on tapahtunut ennen muuttoamme. Voisiko siinä olla syy?
Syy siihen, mikä tuota lasta riivaa. Vai kuvittelenko vain? Olenko minä tässä se, jota jokin riivaa? (s. 171)

Sitten on Sissi. Kuusivuotias, ylikehittynyt lapsi, jonka suunnitelmallisuus ja älykkyys suorastaan pelottaa lukijaa. Sanoisinpa, että Sissin ajatusmaailma on vähän liiankin kehittynyt, mikä tekee hänen minäkertojuudestaan jokseenkin epäluotettavan. Sissi tutkii mielellään asioita ja hän käykin tiedepainotteista päiväkotia. Sissi on jokin aika sitten alkanut tuntea omassa kehossaan erikoista hyrinää, jonka hän on päätellyt tapahtuvan hermostossa. Hän ei uskalla puhua hermohyrinästään enää äidille eikä Siirille, koska sitten seuraisi taas lääkärireissuja. Eräänlaista hassua laitetta, vagushermostimulaattoria he kokeilivat, jotta Sissin korvissa kuuluva ääni häipyisi. Sissi ei kerro kenellekään, että laitteen käytön jälkeen hermonpäät ovat hirisseet entistä enemmän. Sissi tulee siihen tulokseen, että hänen mahassaan asuu masukki, joka alkaa keskustella hänen kanssaan yhä enemmän. Pian Flooraksi nimetty masukki päättää, mitä Sissi saa syödä (mahdollisimman terveellisesti).

En voi taaskaan välttää kylmää värähdystä: aivan kuin tytön koko olemuksesta paistaisi minäpä tiedän jotakin mitä sinä et tiedä.
Kuin paljon varttuneemman ihmisen katse. (s. 87)

Sissiä huolettaa pikkuveljen puhumattomuus, mutta pian hän huomaa, että hän ja hänen masukki voisivat auttaa Luukasta - ja myös Luukkaan masukkia, jonka Sissi pystyy myös aistimaan. Sissi on huomannut, että aina kun hän tuntee kipua, myös pikkuveljeen sattuu, mutta sen jälkeen hermohyrinä voimistuu ja olo on hetken tosi hyvä. Siitä alkaa Sissin pelottavat kokeilut milloin leipäveitsellä, päiväkodin saksilla kuin lahjaksi saadulla raastimella. Sissi on kuullut puhuttavan empatiasta, ja on varma, että tämä on sitä. Empatia saa Luukkaan puhumaan, ja sitten Essi ja Siirikin ovat onnellisempia yhdessä.

Siirin ja Essin välejä kaihertaa arjessa melko moni asia. Siiriä ärsyttää Essin huolettomuus kotona, kun tämä on töissä taas pikkutarkka kontrollifriikki.  Essi ei halua uskoa mitään pahaa Sissistä, jonka biologinen äiti tämä on. Lapsilla on yhteinen isä, neuropsykologi Ville, joka on Hisao-kumppaninsa kanssa tiiviisti mukana lasten arjessa. Ville kuitenkin hymistelee Siirin ylihuolehtivaisuudelle, etenkin kun tämä yrittää löytää joka puolelta syitä Luukkaan puhumattomuudelle. Siiri ei ole vain kertonut kellekään pojan oudoista poissaolokohtauksista, samanlaisista, joita Sissilläkin on joskus ollut.

Huomaan ärsyyntyväni hyvin paljon Essin ajatuksista, sillä hänen kontrollifriikkiys ja suoranainen ylenkatse Siiriä kohtaan huokuu voimakkaana. Kun Sissi saadaan kiinni ensimmäistä kertaa saksilla viiltelystä, Essi etsii vikoja muista. Siiri salailee asioita Essiltä ja lopulta lahjoo Sissinkin olemaan hiiskumatta tietyistä asioista äidilleen. Minua häiritsee ihan kamalasti se, miten Essillä ja Siirillä on hyvin vahvasti omat lapset, Siirillä Luukas ja Essillä Sissi. Miten he pitävät omia suosikkejaan. Hankala sanoa omalta kohdalta, kävisikö juuri noin, jos vanhemmista kumpikin olisi biologinen äiti tai isä vain toiselle.

Lapsi ehkä kuulee porraskäytävästä vaimeaa ääntä. Miksi tulin taas ajatelleeksi jotakin tuollaista, kuuloalueen laitamalla häämöttäviä aistimuksia? Miksi aina välillä olen kuulevinani, että jossakin tiedostamattoman laidalla jokin kuiskii?
Täällä. Jossakin lähellä.
Meidän kodissamme. Meidän lähellämme.
Liian lähellä. (s. 170)

Mitä kirjan kauhuelementteihin tulee, ne ovat juurikin psykologisia ja hiljaa mieleen hiipiviä. Varsinaiset kauhuteot tapahtuvat ihan kirjan loppusivuilla, mutta kyllä jo heti kirjan alussa alkaa hiipiä ikäviä tuntemuksia lukijan mieleen lähinnä Sissin ajatusten ja tekojen myötä. Siiri näkee ja kokee Essin lapsuudenasunnossa, jossa koko perhe nyt asuu, jotain selittämätöntä, mutta minulle jää epäselväksi, onko tässä joku yhteys Sissin kokemaan, hermohyrinää aiheuttavaan masukkiin, jonka tämä kuvailee tummaksi, häilyväksi ja karvaiseksi otukseksi. Lopussa myös Essin ajatuksista paljastuu pelottavia asioita, jotka jäävät lähinnä arvauksiksi ilmaan. Kirjan loppu on sopivan inhottava.

Suosittelen kirjaa kauhua kaihtavalle lukijalle. Sen vuoksi, että tässäkin romaanissa on paljon muutakin kuin kauhun tunteella mässäilyä, kuten loistavaa perhesuhteiden kuvausta sateenkaarevassa perheessä. Se, että kirja lokeroidaan kauhugenreen, ei tarkoita, etteikö siitä löytyisi paljon muitakin tasoja ja teemoja kuin pelko ja yliluonnollisuudet.

Arvosanani 4

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Kirjavinkit (Hannu)
Kirjanmerkkinä lentolippu
Kirjat kertovat


Lisään kirjan Helmet-haasteen kohtaan:

22. Kirjassa on epäluotettava kertoja

Popsugar-haaste saa kirjan kohtaan:

A Book with a made-up language


Osallistun kirjalla Yöpöydän kirjat -blogin Pride lukuhaasteeseen.


2 kommenttia:

Jonna / Kirjakaapin kummitus kirjoitti...

Näin televisiossa Sinisalon haastattelun, joka herätti mielenkiintoni, ja sainkin Vieraat jo kirjastosta luettavaksi. Saapa nähdä, ehdinkö kirjan lukea ennen kuin laina-aika päättyy: nyt on niin monenlaista kivaa lukupinossa. Bloggauksesi perusteella kannattaisi ehtiä. :)

Heidi P kirjoitti...

Toivottavasti ehdit lukemaan tämän 🙂