tiistai 18. joulukuuta 2018

Ole minun: Josie Silver

Ole minun: Josie Silver. Suomentanut Satu Leveelahti. Otava 2018.

Englanninkielinen alkuteos (2017): One Day in December.

"Yksi katse muutti kaiken. Täydellisen vastustamaton rakkaustarina on talven sydämenlämmittäjä.

Laurie ei usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Kunnes eräänä joulukuisena päivänä hän näkee bussinikkunasta miehen, jonka silmistä hän ei pysty irrottamaan katsettaan. Laurie ei voi tunteilleen mitään, vaikka hän tietää, ettei ehkä koskaan näkisi miestä uudelleen. Vuotta myöhemmin hänen ystävänsä esittelee joulupirskeissä uuden rakkaansa: saman miehen, jota Laurie ei ole vieläkään saanut mielestään." (Otava)

Oma arvio:

Esittelin tämän kirjan Kirjakultti-Youtube-kanavan vinkkausvideollani joulukirjana, ja joulukirja tämä nimenomaan onkin. Englanninkielisen painoksen kannessa se tulee vielä paremmin ilmi kannen alkuperäisestä fraasista: "Two people. Ten Christmases. One unforgettable love story." Kirjassa edetään vuoden sykleissä, joissa joululla on usein suuri merkitys. Romantiikka sopiikin mielestäni jouluun paremmin kuin mihinkään muuhun juhlapäivään.

Parikymppiset ystävykset Laurie ja Sarah asuvat kimppakämpässä Lontoon keskustassa, etsiskelevät itseään opintojen jo päätyttyä ja yrittävät toteuttaa unelmiaan journalistiikan alalla. Laurie työskentelee kuitenkin vastoin tahtoaan hotellin vastaanotossa, sillä oman alan töitä ei ole vielä ilmaantunut. Kirjan tapahtumat ovat selvästi saaneet inspiraatiota Helen Fieldingin Bridget Jones -kirjoista, ja siihen on jopa suoranaisia viittauksia, kuten että ystävysten kimppakämppä muistuttaa juuri Bridgetin asuntoa. Lisäksi vuoden alussa Laurie listaa aina omat uudenvuodenlupauksensa, jotka liittyy niin omaan uraan, parisuhteisiin ja sosiaaliseen elämään. Juhlimiseen ja painontarkkailuun ne eivät kuitenkaan onneksi keskity.

Ole kiltti ja nouse bussiin. Hän havahtuu, tekee nopean päätöksen, paiskaa kirjansa kiinni ja työntää sen jalkojensa välissä olevaan reppuun. Hän lähtee kävelemään, ja minä pidätän hengitystäni ja painan kämmeneni ikkunalasia vasten, kehotan mielessäni häntä pitämään kiirettä, kun jo kuulen ovien sihisevän inhottavasti kiinni ja käsijarrun kirskahduksen, kun se vapautetaan. (s. 13)

Tarina alkaa bussikohtauksella, joka määrittelee oikeastaan koko kirjan tarkoituksen. Kun nuoren Laurien ja Jackin katseet kohtaavat tuona kohtalokkaana päivänä, heidän kohtalonsa ikään kuin sinetöityvät yhteen. Vuoden verran Laurie etsii tuota bussikatoksen alla istunutta miestä, kunnes tämä tupsahtaa hänen eteensä hankalassa yhteydessä - Sarah esittelee Jackin Laurielle uutena poikaystävänään. Eihän siinä mitään, jos Jack ei olisi tosissaan Sarahin kanssa, mutta kun hänkin vaikuttaa hyvin rakastuneelta räiskyvään Sarahiin. Tarinassa tulee onneksi esille vuorostaan myös Jackin näkökulma, joka on ihan yhtä hämillään nähtyään bussissa vuosi sitten istuneen tytön, jonka luo hän yritti mennä, mutta bussi ehti lähteä liikkeelle. Jack yrittää varovasti kysellä Laurielta tilaisuuden tullen, muistaako tämä tuota hetkeä, mutta itseään suojellakseen Laurie esittää Jackille täysin tietämätöntä. Sisällään hän riutuu, sillä hän huomaa olevansa rakastunut Jackiin, joka osoittautuu erittäin miellyttäväksi mieheksi. 

Sinänsä tarina vaikuttaa ensiajatukselta epäuskottavalta ja naiivilta: kuka jaksaisi etsiä vuoden ajan jotain miestä, jonka kanssa on pelkästään saanut pikaisen katsekontaktin? Toisaalta, Laurie oli jo hiukan luopunutkin jo ajatuksesta löytää "bussipojan", ennen kuin hän sitten Jackin kohtasi ystävänsä esittelemänä. Ihastuminen syntyi sitten tutustumisen pohjalta. Uskottavammaksi tarinan tekee kuitenkin se, että Laurie kuitenkin elää elämäänsä eteenpäin, kohtaa ihanan miehen Oscarin Thaimaan reissullaan ja on onnellinen tämän kanssa.

"Tärkeintä ovat valinnat, jotka teemme, kun meitä koetellaan. Avioliitto ei ole pelkkä laillisesti sitova sopimus, se on valinta. Se tarkoittaa sitä, että olen valinnut sinut. Joka ikinen päivä herään ja valitsen sinut. Minä valitsen sinut, Oscar." (s. 360)

Myös Jack ja Sarah rakastavat aidosti toisiaan, mutta toki Jackin takaraivossa jyskyttää varastettu, tunnepitoinen suudelma Laurien kanssa. Molemmat kuitenkin osoittavat aikuisuutta pitämällä asian omallatunnollaan, jatkamalla eteenpäin omaa elämäänsä ja olemalla kuitenkin ystäviä. Jack on jopa myöhemmin Laurien ja Oscarin häissä, vaikka ei oikein tule toimeen varakkaan suvun vesan kanssa. Mutta missä Sarah on? Niin, Lauriella ja Sarahilla on hyvin ikävä välikohtaus juuri ennen hääseremoniaa, jonka vuoksi Sarah lähtee lätkimään. Salaisuudet alkavat paljastua.

Me istumme ulkona vielä hetken yhteen painautuneina ja katsomme, kun ensimmäiset lumihiutaleet putoavat keskiyön taivaalta. Meillä ei ole sormuksia, joita antaa takaisin,  ei omaisuutta, josta riidellä, ei lapsia, jotka otamme omaan autoomme myrskyisellä parkkipaikalla. Olemme vain kaksi ihmistä, jotka ovat lähtemässä eri suuntaan. (s. 238)

Kirjan lukijaa tietenkin jännittää, saavatko Jack ja Laurie koskaan toisiaan. Toisaalta, tapahtumien edetessä alan kyseenalaistaa sitä, tarvitseeko heidän saadakaan. Onko heillä liikaa painolastia takanaan, ja riittäisikö heille vain muistot muutamasta varastetusta hetkestä. Ovatko he edes "ansainneet" toisiaan?

Ehkä meidän olisi aika oppia seisomaan omilla jaloillamme eikä enää nojautua toisiimme. (s. 246)

Ole minun on täydellistä luettavaa joulun alla tai joulunpyhien aikaan, ja minusta tämä sopii myös nuorille lukijoille (16+). Tarina vie helposti mennessään ja on viihdyttävää luettavaa. Suosittelen vaikkapa pukinkonttiin sellaiselle, jonka tietää pitävän esimerkiksi Bridget Jonesista tai Rakkautta vain (Love Actually) -elokuvasta.

Arvosanani 4

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

Rautalinnun räpiköönnit

1 kommentti:

Rautalintu kirjoitti...

Hei, olipas hauskaa löytää täältä linkki omille sivuille.

Oikein hyvää joulun aikaa ja mukavia lukuhetkiä!