7 veljestä - 20 vuotta Rähinää: Mikko Aaltonen

7 veljestä - 20 vuotta Rähinää: Mikko Aaltonen. Otava 2018.

Kansi: Jani Tolin

"Rähinä-jengistä hittitehtaaksi.

Elastinen, Iso-H, Asa, Uniikki, Tasis, Andu ja Jussi Valuutta. Kirja Suomen tunnetuimmasta hiphop-jengistä Rähinästä ja sen alkuperäisistä jäsenistä.Kirjassa kerrotaan, kuinka jengin jäsenten yhtyeiden, Fintelligensin ja Kapasiteettiyksikön, avulla vakavasti otettava suomenkielinen räp-musiikki sai alkunsa ja juurtui pysyväksi osaksi suomalaista nuoriso- ja popkulttuuria. Ja kuinka rähinäläisten ponnisteluista syntyi levy-yhtiö Rähinä Records ja sitä myötä suomalaiseen musiikkibisnekseen ennennäkemätön, sissi-henkinen hiphop-yrittäjyys." (Otava)

Oma arvio:

Kerronpas tähän alkuun pienen tarinan kahdentoista vuoden takaa. Olin suomen kielen opiskelija, kolmannen vuosikurssini alussa, ja mietiskelin, mistä aiheesta alkaisin tehdä graduani. Harrastin tuolloin street ja locking & popping -tanssia. Kaikki hiphop-kulttuurissa kiehtoi, vaikka niin sanottu lökäpöksyjen aika alkoi olla jo ohitse, enkä itse koskaan pukeutunut hopparityyliin. Kuuntelin vapaa-ajallani paljon samaa musiikkia mitä tanssitunneilla soi, eli funkia, vanhaa ehtaa soulia ja tietenkin räppiä. Siitä se idea sitten nousi: haluan tehdä opinnäytteeni suomihiphop-lyriikoista! Pääsin perehtymään hiphop-kulttuuriin kunnolla, mikäs sen kiinnostavampaa. Lähdemateriaalia löytyi harmillisen vähän, mutta ei se mitään. Kymmenisen vuotta sitten palautin ylpeänä valmiin graduni:

Kapasiteettiyksikkö oli minulle ennen gradun aloitusta tuntematon kokoonpano, mutta halusin valita sen juuri siitä syystä, että toisesta tuohon aikaan suuresta suomiräp-kokoonpanosta Fintelligensistä oli jo tehty muutama gradu. Ostin kaikki Kapasiteettiyksikön levyt tukemaan graduni tekoa ja tykästyin kovasti heidän musiikkiin. Lisäksi olen seurannut mielenkiinnolla Elastisen soolouraa, käynyt hänen keikoillaan useammankin kerran ja tykännyt hänen biiseistään. Niinpä minun ei tarvinnut harkita kahta kertaa, lukisinko tämän Rähinän synnystä ja vaiheista kertovan kirjan, jonka on vieläpä kirjoittanut Mikko Aaltonen, sama mies, joka on kirjoittanut hyvin repäisevästi muistiin Jare Henrik Tiihosen aka Cheekin tarinan kirjassa JHT - Musta lammas (Otava 2016.)

Kirja on jakautunut kahteen osaan eli näytökseen: ensimmäinen näytös esittelee varsinaiset Seitsemän veljestä eli Elastisen, Iso H:n, Uniikin, Andun, Tasiksen, Avaimen ja Jussi Valuutan. Lukija pääsee selvyyteen siitä, miten kukanenkin on vihkiytynyt hiphop-kulttuuriin, miten he ovat löytäneet toisensa ja mistä koko Seitsemän veljestä -klikki on saanut syntynsä.   Minulle tuntemattomat Avain ja Jussi Valuutta tulevat lukujen myötä  hiukan tutummaksi. Matti Salo eli Avain eli Asa teki jenkkiräppimäistä uhoa tihkuvan esikoislevynsä Punainen Tiili, mutta jättäytyi sitten musiikkibisneksestä etääntyen samalla Rähinä-jengistä. Metsässä viihtyvä, punk-henkinenkin Jussi Valuutta vetäytyi kuvioista myös alkuvuosien jälkeen, koska halusi tietoisesti vältellä julkisuutta. Kaiken lähtökohtana Rähinä-porukan synnylle on ollut hiphopin neljä elementtiä, joista breikkaaminen ja graffittien tekeminen olivat tärkeitä monille näistä miekkosista jo ennen MC- ja/tai DJ-kulttuuria. Colorblind-niminen musikaali tutustutti sattuman oikusta myöhemmin Fintelligens-kokoonpanosta tutut Elastisen ja Iso H:n toisilleen.

Toinen näytös esittelee laajemmin ja perusteellisemmin Rähinän vaiheita väliotsikoituna hauskasti Rähinäjengin biisien nimillä, pompaten kulmakivestä toiseen. Mukana sivuilla vilahtelevat myös muut Rähinässä vaikuttaneet henkilöt, kuten Brädi, Spekti, Timo pieni huijaus ja Joonas Wörlin. Pääosassa loistavat kuitenkin Fintelligensin ja Kapasiteettiyksikön jäsenet Henrik Rosenberg eli Iso H , Kimmo Laiho eli Elastinen, Anders Westerholm eli Andu, Markku Wettenranta eli Tasis ja Dan Tolppanen eli Uniikki, joiden veljeys ja  palo tehdä musiikkia yhdessä suorastaan huokuu kirjan sivuilta.  Kuvaliite löytyy kirjan keskivaiheilta.

Iso H, Elastinen, Uniikki, Andu ja Tasis. Kuva: Simelius & Simelius

Hiphop-kulttuurin sisällä eläminen mahdollisti kenelle tahansa kasvamisen lähtökohtiaan vahvemmaksi. Hiphopissa heikkoudet saattoi kääntää vahvuuksiksi. (s. 42)

Lukija pääsee kurkistelemaan Rähinän kohokohtia toisensa jälkeen, mutta myös suomihiphopparin kuuluisuuden ja keikkaelämän varjopuolia, johon kuuluu niin armotonta bilettämistä, putkareissuja, turpajuhlia, välirikkoja tyttöystävien kanssa, paniikkikohtauksia kuin masennusoireitakin. Siinä vaiheessa kun Kimmo löytää Levin mökin pakastimesta jäädytetyt kakkapökäleet ja oksentaa keittiön lavuaariin ja seuraavana aamuna painii Andun kanssa lasinsirujen peittämällä lattialla, pudistelen hämmennyksen ja epäuskon vallassa päätäni. Poikien sekoilut suorastaan hirvittävät välillä, mutta myös huomaan repeileväni jutuille, niin absurdeja kuin ne ovatkin. Tai juuri siksi. Vaikka tähän sekoilujuttuun nyt takerrunkin, eivät ne ole onneksi kirjassa kuitenkaan pääosassa. Mutta mihinkäs niistä pääsee, keikkaelämällä on kironsa -  ja pojat on poikia.

Pelaamisen seurauksena mökin olohuone ja saunatilat olivat alkaneet näyttää siltä kuin niihin olisi satanut kristallia. Rikkoutuneita pulloja ja juomalaseja oli joka puolella. Olohuoneen lattia oli lasista sepeliä. (s. 191)

Sitten selvitellään Rähinä Recordsin taloussotkuja, kun kukaan ei oikein enää tiedä, mihin kaikki firman rahat ovat huvenneet. Koetaan Fintelligensin tauko, jolloin Elastinen lähtee soolouralleen, Iso H istuu saunareissullaan eli vankilassa totaalikieltäytymisen takia. Fintelligensin palaa myöhemmin taas yhteen, kokee huippunsa, mutta huomaa lopulta aikansa koittaneen. Välillä huomaan etsiväni Youtubesta Fintelligensin ja Kapasiteettiyksikön videoita lukemisen tueksi ja pääsen hyvin fiilikseen, kun Fintelligensin Stockholm-Helsinki soi lukemisen taustalla. Kun katson Fintelligensin läpilyöntibiisin Voittamaton videota, en voi olla ihailematta sitä tekemisen meininkiä, mikä biisistä välittyy. Muistan vielä itsekin, kun kuulin biisin eka kerran, ja kuulostihan se hienolta, ihka ensimmäinen OIKEA suomiräppibiisi.

Kirjassa korostuu kaiken huolettomuuden ja välillä sekavuudenkin tukena hiphop-kulttuurin tärkeys, se veljeys ja toisen kunnioitus, joka hitsaa näitä miehiä yhteen. Kaikista tärkeintä heille on musiikki, oikeat biitit ja riimit. Kukaan ei tule sanomaan näille nuorille miehille, että suomeksi ei voi tehdä räppiä. He haluavat räpätä ylpeänä omalla äidinkielellään esikuvinaan ranskalaiset ja ruotsalaiset räppärit. Tämä lämmittää etenkin tällaisen suomen kielen puolestapuhujan mieltä.

Itse olen sitä sukupolvea, joka on oppinut ajattelemaan, että tärkein ja suurin yhteinen nimittäjä kaikelle tekemiselle on hiphopkulttuuri, ja se jättää varjoonsa kaiken muun,. Silloin kun me aloiteltiin, tämä yhteinen kulttuuri riitti sitomaan yhteen yrittäjät ja anarkistit, porvarit ja vasemmistolaiset. Se oli mahtavaa. On kulttuurin kannalta sääli, jos tulevat sukupolvet eivät enää kulttuurin juurista erkaantuessaan osaa nähdä asiaa samalla tavalla ja polarisoituminen syvenee entisestään. (Elastinen, s. 234)

Kirjaa lukiessani saan tietää yksityiskohtia päähenkilöistä, joita en olisi muuten ehkä tiennyt:  Markku joutui Kapasiteettiyksikön alkuvaiheissa pahaan onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen piti opetella kävelemään uudelleen. Siitä hänen räppinimikin Tasis eli Tasapaino tulee, kun hänellä oli alussa vaikeuksia pysyä pystyssä. Henkan mummo asui Oulun Tuirassa, jossa hän vietti lähes kaikki koulujen lomansa. Andersin isä on matkailuohjelmia tehnyt Folke West, Danin eno taas kansanedustaja Ben Zyskowicz. Kimmo taas tunnettiin ennen Voice of Finland -ohjelmaa vakavailmeisenä miehenä, kun taas TV-julkisuuden myötä hänet alettiin tuntea leveästä hymystään. Kirja paljastaa rehellisesti myös elämän varjopuolet: Henkan päihderiippuvuuden, Danin paniikkikohtaukset ja masennusoireet, Rähinä Recordsin flopit, kun Brandon-artistin levyt eivät myyneetkään ja takkiin tuli reilusti, Cheekin lähdön Warner Recordsille ja sen jättämän aukon (josta kirjassa kerrotaan melko vähän, vaikka JHT- Musta lammas -kirjasta sain käsityksen, että se oli etenkin Kimmolle tosi kova pala.)

7 veljestä - 20 vuotta Rähinää on yhtä lailla tarina veljeydestä sen hyvinä kuin huonoinakin aikoina, se on Rähinä Records - yhtiön tarina ja se on suomihiphopin nousun ja vaiheiden tarina. Jäin vain mietteliääksi, että kun veljeydestä puhutaan, mihin siskot laitetaan? Hiphop-kulttuurilla on melko miehinen, ehkä jopa naista halventava leima, mitä käsittelen myös gradussani lyriikoita analysoidessani. Kirjassa on toki naisia, mutta he tulevat esiin lähinnä miesten tyttöystävinä, äiteinä tai yhden illan juttuina.

Toki yhteistyötä tehdään myös muutaman naisartistin kanssa, kuten menneinä vuosina R´n´B-tähden Jonnan ja Rähinä Recordsin uudehkon suojatin Nelli Matulan kanssa. Rähinän taloussotkujen seurauksena firmaan palkataan toimitusjohtajaksi Essi Kivitie, joka hoitaa hyvin ansiokkaasti Rähinän asioita siihen asti, kunnes irtisanotuu itse muun muassa kommunikaatio-ongelmien takia. Hän saa oman puheenvuoronsa kirjan sivulle, mikä kiteyttää hyvin miesten keskinäisen veljeyden tiiviyden. Tyttöystävä jää paitsioon hektisimpänä äänitysaikana, kun palo tehdä musiikkia on niin suuri. Myöhemmin toki miehet ovat asettuneet aloilleen, perustaneet perheen ja huomanneet, että voivat siltikin toteuttaa itseään musiikillisesti.

Räppääminen on hauskaa ja helppoa niin kauan, kun sä kännissä höpötät jonkun toisen keksimiä sanoja. Vaikeaksi puuha muuttuu silloin, kun sä alat laittaa niitä sanoja järjestykseen ihan itse. Varsinkin, kun sun pitäisi olla aina parempia kuin ne muut. Räppiin on sisäänrakennettuna kilpailuasetelma, se on sanallista urheilua. (Iso H, s. 70)

Suosittelen tätä kirjaa kaikille niille, jotka haluavat tietää, mitä on suomi-hiphop. Jotka haluavat tietää, mitä oli ennen Vain elämää -ohjelmasta tuttua Elastista, Ennen Cheekin jäähallikeikkoja ja Youtubessa räppääviä jonneja. Aaltonen on koonnut erittäin kattavan ja mukaansatempaavan opastuksen yhden Suomen merkityksellisimmän hiphop-porukan kehitysvaiheista. Huom: Ei tosikoille.

Arvosanani 4+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa/verkkojulkaisuissa:

HS (Juuso Määttänen)
Kirjojen keskellä
Klangi
Rumba (Jukka Hätinen)

Suosittelen lukemaan myös: 

Riimi riimistä - suomalaisen hiphopmusiikin nousu ja uho: Jani Mikkonen
Turpa auki - raplyriikkaa: Plan Suomi säätiö
JHT - Musta lammas: Mikko Aaltonen
Himmee: Mikael Gabriel, Janita Autio


*****************************

Onko niin, että hiphop-klikit ovat vain miesten juttu? Eipä olekaan. Into kustannus nimittäin julkaisee todisteeksi ensi kevään alussa (2019) kirjan  Hyvä verse – Suomiräpin naiset (Heini Strand). Lisäksi Johnny Knigalta tulee kirja Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään (Venla Pystynen). Odotan kovasti naisnäkökulmaa tähän niin kovin miehistä uhoa uhkuvaan kulttuuriin.

Lisään tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:

20. Taiteilijaelämäkerta