keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Sinä ja minä sitten joskus: Jay Asher & Carolyn Mackler

Sinä ja minä sitten joskus: Jay Asher & Carolyn Mackler. Suomentanut Laura Honkasalo. Otava 2012.

Englanninkielinen alkuteos (2011): The Future of Us. Kansi: Anna Wolf/Corbis/SKOY

"Mitä jos voisit nähdä tulevaisuuteen? Jos saisit selville millaista elämäsi on 15 vuoden kuluttua? Ja entä jos et olisikaan se, joksi sinun piti tulla?

On vuosi 1996. Emma saa uuden tietokoneen, jolta löytyy outo ohjelma. Ystävänsä Joshin kanssa hän saa selville, että kyseessä on tulevaisuuden keksintö nimeltä Facebook. Sen avulla ihmiset voivat kirjoittaa internetiin päivityksiä omasta elämästään; urastaan, valinnoistaan, parisuhteestaan.

Emman aikuiselämä näyttää tilapäivitysten valossa masentavalta, Joshin puolestaan lupaavalta. Pian he huomaavat, että heidän vuonna 1996 tekemänsä valinnat vaikuttavat heidän tulevaisuuden Facebook-päivityksiinsä, jotka alkavat vähitellen muuttua. Minkä suunnan Emman ja Joshin elämä ottaa – ovatko he viidentoista vuoden päästä yhä ystäviä? Vai kenties jotakin muuta?"
Oma arvio: 

Näin joulunpyhinä päätin alkaa tuhota hyllynlämmittäjiä, kun kaikki arvostelukappaleet alkaa olla tälle kautta luettuna. Tämän Jay Asherin (Kolmetoista syytä, Otava 2014) ja Carolyn Macklerin (The Earth, My Butt, and Other Big Round Things, Candlewick Press 2005) yhdessä kirjoittama nuortenkirja päätyi minun hyllyyni Ullan luetut kirjat -blogin arvonnasta. Enpä tiennyt, kuinka hauska kirja minun hyllyssäni on piilotellutkaan!

Kuten kirjan takakansitekstissäkin paljastetaan, tarina alkaa siitä, kun lukion viimeistä luokkaa käyvä Emma saa isältään lahjaksi tietokoneen. Eletään vuotta 1996, jolloin vasta alle puolet amerikkalaisista lukiolaisista on käyttänyt Internettiä (tuona vuonna myös 16-vuotias minä sain ensikosketukseni Internettiin koulun Netscape-selaimen kautta ja IRC-kanavalla.) Emma saa naapurin pojalta Joshilta CD-rompun, jolla hän pääsee ruksuttavan modeemin kautta nettiin (kyllä vain, muistan tuon ajan ennen kodin laajakaistayhteyksiä - ystäväni modeemin ruksuttelua ja hitautta en unohda ikinä.)

Kuva: Pixabay

Ihmeekseen Emma löytää sivun nimeltä Facebook, jossa hän törmää itsensä kanssa täysin samannimisen henkilön päivityksiin - ne vain tuntuvat tulevan jostain kaukaa tulevaisuudesta. Pian hän ja Josh huomaavat olevansa riippuvaisia tulevaisuuden Facebook-päivityksistä, jotka alkavat muuttaa myös heidän käytöstään ja tekemisiään nykyhetkessä. Yhteinen salaisuus myös lähentää - ja välillä loitontaa - Joshia ja Emmaa.

Emma Nelson Jones
Haluaako kukaan arvata, missä siippani oli koko viikonlopun?
20 tuntia sitten . Tykkää . Kommentoi (s. 21)

Kirjan tarina on kiehtova: mitä jos itse pääsisin kurkkaamaan omaa tulevaisuuttani ja saisin huomata, miten jokainen päätös nykyhetkessä muuttaisi tulevaisuuteni suuntaa. Tulisiko kiusaus alkaa muokata omaa ja toisten tulevaisuutta? Tarinasta olisi kieltämättä saanut enemmänkin irti kuin tulevan aviopuolison maanisella kyttäilyllä, mitä Josh ja Emma molemmat tekee. Heillä on toki lista myös ystävistään, joiden  tulevaa he haluavat kurkistella, mutta melko yksipuolisesti he tulevaisuuttaan murehtivat. Toisaalta, kun on kyse teineistä, ehkä on ihan uskottavaa, ettei heidän päässään pyöri kuin  tuleva kumppani sen sijaan, että he tarkastelisivat tulevaisuuden uraansa tai maailman tilaa.

Josh kääntyy minua kohti. "En voi uskoa, että hän kirjoittaa tuolla lailla."
"Ei hän", sanon. "Vaan minä."
"Miksi kukaan laittaisi itsestään tuollaista nettiin? Ihan hullua." (s. 35)

Emman johtopäätökset tilapäivityksistä ovat melko naiiveja. Miten hän voisi muutamien lauseiden perusteella päätellä, että hän tulisi elämään onnettomassa avioliitossa? Mutta hei, hetkinen. Sitähän Facebook-päivitykset tekevätkin: johtavat lukijan usein harhaan lyhykäisyydessään. Emma on päähenkilönä muutenkin himppusen ärsyttävä, kun taas Josh on minusta sympaattinen ja fiksu. Emma seurustelee kirjan alussa Grahamin kanssa, vaikka ei välitä tästä juuri yhtään. Hän ei aikomuksistaan huolimatta saa laitettua poikki tämän kanssa, vaan antaa pojan käpälöidä itseään kentän laidalla. Kun naapurin Josh alkaa saada kiinnostusta muilta tytöiltä, etenkin kauniilta Sydney Millsiltä, Emmaa alkaa tietenkin  pänniä. Hän silti vain  haaveilee jalustalle asettamastaan Codysta, joka ei kuitenkaan osoittaudu ihailunsa arvoiseksi. Emmaa harmittaa myös isänsä uusi perhe, jonka vauva-arki tahtoo viedä kaiken huomion, eikä isäpuoli Martinkaan ole Emman mieleen.

Kuva: Pixabay
Kirja on oiva nostalgiamatka 90-luvulle, jolloin hyvin harvalla vielä oli kännykkää tai kotitietokonetta, saati Internet-yhteyttä. Leffateattereissa pyörivät Toy Story ja Wayne's World ja auton kasettisoittimessa soi Alanis Morrissette ja Pearl Jam. Digikameroita ei ollut, joten valokuvat täytyi käydä valokuvaliikkeessä kehityttämässä. Kun halusi soittaa kaverilleen, piti soittaa joko kodin lankapuhelimella perheen yhteiseen puhelimeen tai ostaa kioskilta puhelinkortteja, joilla saattoi soittaa puhelinkopeista. Poikien yleisenä harrastuksena oli skeittailu (kuten myös Joshin) ja tytöt rullaluistelivat mielellään. Hihittelen ääneen kohdalle, jossa Josh kantaa kotinsa johdottoman lankapuhelimen puistoon, juuri riittävän kantaman päähän, kun odottelee puhelua Sydneyltä. Hän myös ryntää puhelinkoppiin soittamaan Sydneyn kännykkään, kun näkee tämän sattumalta ajamassa ohitseen. Hyvin kuvaavaa ajan ankeutta on myös se, kun Emmaa käsketään sulkemaan nettiyhteys, että hänen isäpuolensa pääsee soittamaan - modeemi kun vei alussa käyttöönsä koko lankapuhelinlinjan.

Kirja on viihdyttävä, osittain hauskakin ja idea tulevaisuuteen kurkkaamisesta on mainio. Kirjan romanttiseen osuuteen olisi voinut saada vielä lisää särmää, mutta tarina on silti kliseisyydessäänkin ihana.

Arvosanani 4+

Tämä kirja on omasta kirjahyllystäni.

Muissa blogeissa:

Kirjavinkit (Veera)
Kirjojen keskellä
Lukukeskus
Notko, se lukeva peikko
Tarinoiden taikaa
Kirjavinkit Viljakkalasta
Lukutoukan kulttuuriblogi
Karvakasan alta löytyi kirja


Samantyylistä luettavaa:

Rainbow Rowell: Eleanor & Park


Ei kommentteja: