perjantai 9. kesäkuuta 2017

Night school -sarja: C. J. Daugherty

Night School - Yön valitut: C. J. Daugherty. Suomentanut Kirsi Ohrankämmen. Otava 2013.

Englanninkielinen alkuteos (2012): Night School. 

"Alliella on vahva tunne, että Cimmeria ei ole aivan tavallinen sisäoppilaitos…

Kehen voi luottaa, kun kaikki valehtelevat? Todenmakuisen jännitys trilogian tummatunnelmaisessa avausosassa paha ulottaa lonkeronsa eristäytyneeseen sisäoppilaitokseen. 


Allie vihaa koulua. Isoveli on karannut kotoa, ja Allie on joutunut vaikeuksiin. Vanhemmat lähettävät tytön eristäytyneeseen Cimmerian sisäoppilaitokseen.Yllätyksekseen Allie viihtyy Cimmeriassa ja saa pian ystäviä. Hän ihastuu komeaan Sylvainiin, mutta tuntee välitöntä yhteyttä sulkeutuneeseen Carteriin.

Allielle selviää, ettei Cimmeria ole tavallinen sisäoppilaitos. Jotkut koulun oppilaista ja opettajista piilottelevat salaisuutta. Mikä oikein on yökoulu, josta kukaan ei saa puhua?

Pian Cimmeria alkaa tuntua todella vaaralliselta paikalta… (Otava)


Oma arvio:

Olen monesti silmäillyt tätä sarjaa kirjastossa, ja nyt kesän kunniaksi päätin tempaista tämän Night School -sarjan avausosan luettavakseni. 

Kirjan alku ei vielä vakuuttanut minua, sillä tihutöistä kiinnijäänyt Allie ja hänen lapsellinen kiukuttelu vanhemmilleen vaikutti  minusta rasittavalta.  Tarina kuitenkin tempaisi minut mukaansa siitä hetkestä lähtien, kun Allie viedään vasten hänen tahtoaan kesäksi goottihenkiseen Cimmerian sisäoppilaitokseen. Siellä hän tutustuu melko pian erikoislaatuiseen Johon, hänen poikaystäväänsä Gabeen ja hurmurimaisen komeaan Sylvainiin, joka meinaa viedä heti jalat Allien alta. Hiukan minua huvittaa tytön nopea hullaantuminen ranskalaispojan imeliin lepertelyihin. 


Allie yritti muistella jotain tapahtumaa, joka olisi saanut hänet epäilemään Sylvainia. Poika oli aina ollut paikalla, kun Allien oli joutunut pulaan. Hän oli suojellut Allieta Zelaznylta. No, olihan hän lipevä, ja ilmeisesti myös upporikas, mutta hän ei käyttäytynyt kuin snobi. Hän vaikutti kiltiltä. Carter puolestaan oli ollut hankala, päällekäyvä, tuomitseva ja uhkaava.
Oli ilmiselvää, kehen Allie saattoi luottaa.
En vain ymmärrä, miksi Carter on niin kiinnostunut. (s.196)

Jos haluaa lukea kliseisen kolmiodraaman, tämä se juuri on. Vaikka Sylvain  vaikuttaa langenneen täysin Allien pauloihin (vaikka tietenkään kukaan muu koulun tyttö ei ole onnistunut häntä nappaamaan), myös toinen koulun komistus kiertää punatukkaista tyttöä kuin kissa kuumaa puuroa.  Carter on ihan kuin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin Darcy, sulkeutunut ja tökerö, joka kuitenkin jostain syystä ilmestyy aina Allien polulle. Allien ei tietenkään millään huomaa, että Carter olisi ihastunut häneen, vaikka pöllömpikin sen tajuaa. 

Tarinan edetessä melko pian tulee esille Allien paniikkikohtaukset, joita hän yrittää ehkäistä laskemalla askeliaan ja sekunteja.  Allien elämä on luisunut sen jälkeen raiteiltaa, kun hänen isoveljensä on karannut kotoa. Tätä hänen veljensä tapausta ei taustoiteta kovin tarkasti, mutta uskoisin sen tulevan esiin seuraavissa jaksoissa. Alliella on hankaluuksia vanhempiensa kanssa, sillä hän on kokenut, etteivät hänen vanhempansa huomaa häntä. Koska he vielä lähettivät hänet Cimmeriaan väkipakolla, hän ei halua olla enää missään tekemisissä heidän kanssaan.


Kuva. Pixabay

Romanttisen kolmiodraaman lisäksi kirjassa on jännittävä juoni, sillä Cimmeriassa vaikuttaa olevan paljon omituista tekeillä. Allie alkaa epäillä jokaista, myös opettajiaan, ja palaisi halusta tietää mystisestä Yökoulusta, josta ei kuitenkaan saa kysellä koulun vanhojen sääntöjen velvoittamana. Olen hiukan yllättynyt, miten aluksi tämän niin viattomalta tuntuvan kirjan juonen käänteisiin kuuluu melko raakojakin tapahtumia, kun tarina etenee loppuaan. Pidän kovasti kirjan tunnelmasta ja goottivivahteista, vaikka olisin kaivannut niitä hiukan lisää. Ahmaisin tämän kirjan muutamassa päivässä ja kliseistä huolimatta koin ihastuttavia hetkiä Allien ja Carterin kohtaamisissa. Jatko-osa odotteleekin jo minua kirjaston  varaushyllyssä.

Arvosanani 4+

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

Olipa kerran kirjablogi

Night School 2 - Yön perintö: C. J. Daugherty. Suomentanut Kirsi Ohrankämmen. Otava 2014

 Englanninkielinen alkuteos (2013): Night School Legacy

"Allien elämä sisäoppilaitoksessa käy vaaralliseksi. Suojellako perhettään vai luottaako uusiin ystäviin?

16-vuotias kapinallinen Allie on löytänyt Cimmerian sisäoppilaitoksesta toisen kotinsa. Koulu on tuonut hänen elämäänsä myös Carter Westin, unelmien poikaystävän.

Cimmeriassa toimii Yökouluksi kutsuttu salaseura. Se paljastuu vaikutusvaltaiseksi salaiseksi organisaatioksi, jonka jäsenet ulottavat valtansa paljon koulua pidemmälle. Yökoululla on myös vihollisia, näiden joukossa Allien kadonnut veli. Pian selviää, että Allie ja kaikki muutkin koulun oppilaat ovat suuressa vaarassa."(Otava)

Oma arvio: 

Hän ei usko minuun. Hän ei koskaan usko minuun. (s. 345)

Tämä Night School -sarjan toinen osa lähtee räväkästi käyntiin, kun kotonaan Lontoossa lomaileva Allie joutuu taas yhtäkkisesti jännittävien tapahtumien keskelle. Oudot pukumiehet yrittävät ottaa hänet kiinni, mutta Rachelin isä Raj Patel pelastaa hänet ja vie turvaan kotiinsa. Kyseinen mies tulee esiintymään tiiviisti tapahtumien mukana läpi koko kirjan, sillä hän vetää Yökoulun harjoituksia Cimmerian syyslukukaudella ja vastaa joukkoineen koulun turvallisuudesta. Allie saa aloittaa nyt Yökoulu-harjoitukset, kuten Isabelle lupasi hänelle kesälukukauden päätteeksi.

Kun Allie lopetti, Sylvain katsoi häntä avoimen uteliaasti. Hopeinen kynä välkkyi pojan sormissa. "Allie, jota kuvailet, ei kuulosta Allielta, joka istuu edessäni. En tunnista sitä tyttöä." (s. 217)

Allien ja Carterin rakkaus alkaa rakoilla hyvin pian, sillä Sylvain ja hänen siniset silmänsä saavat Allien tuntemaan ristiriitaisia tuntemuksia. Allie ei myöskään voi unohtaa sitä, kuinka Sylvain pelasti hänet Cimmeriassa sattuneessa tulipalossa. Sattumat johdattavat Sylvainin ja Allien jatkuvasti yhteen, ja Allie on siitä sekä hyvillään että hämillään. Carter alkaa vaistota, että heidän suhteensa saattaa olla uhattuna ja käyttäytyy kuin kiukutteleva kakara. Minä aloin jo toivoa, että Allie unohtaisi koko sällin ja lankeaisi Sylvainin käsivarsille. Taustalla vaivaa kuitenkin kesän tanssiaiset ja ikävä tapahtuma, jossa Sylvain kävi hiukan liian innokkaasti Allien iholle. Pystyykö hän luottamaan Sylvainiin ja antamaan anteeksi tuon virheen?

"Minä olisin", Carter puhui yhteen puristettujen hampaidensa välistä, "tehnyt puolestasi mitä tahansa." (s. 272)

Yön perintö ei ollut alkuun niin kiinnostava kuin ensimmäinen osa, mutta parani loppua kohti. Kolmiodraamailu tuo lisää pontta tarinaan, Sylvain saa sydämeni läpättämään ja lopun jännittävät tapahtumat taas tiivistävät tunnelman. Myös menetyksiä on taas edessä. Sarjaa on ihan pakko jatkaa vielä, sillä monikaan asia ei vieläkään auennut. Allien veljen, Christopherin tilanteeseen sain hiukan lisävaloa, mutta Allien suvun menneisyys jäi vielä arvoitukseksi, sekä se, miksi juuri Allie on suuressa vaarassa.

Hän tiesi varsin hyvin, että se oli aivan tavallinen ovi, jonka takana oli aivan tavallinen kirjasto. Mutta hän oli melkein kuollut siinä kirjastossa. (s. 38)

Ikävä kyllä viisiosaisen Night School -sarjan suomentaminen jätettiin tähän toiseen osaan, joten kolme seuraavaa osaa, Fracture, Resistance ja Endgame, täytyy minun lukea englanniksi.

Arvosanani 4-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

Hurja Hassu Lukija
Kirjakaapissa
Aamusta yöhön
Kirjahovi
Lukunurkka
Mustemaailmani
Kirjus


Samantyylistä luettavaa:  

Langennut-sarja: Lauren Kate
 (goottihenkisyys, kolmiodraama)
(paniikkikohtaukset)
(paniikkikohtaukset)

Osallistun näillä kansilla Sivutiellä-blogin Keväisen kesäiseen kansikuvahaasteeseen, johon teen postauksen elokuun lopussa.

Ei kommentteja: