tiistai 20. syyskuuta 2016

Emman salainen toive: Mari Kujanpää

Emman salainen toive: Mari kujanpää. Otava 2016.


"Valoisa tarina kovia kokeneesta tytöstä, joka pääsee uuden elämän alkuun.

”Emma ajatteli, että voisipa luistella aina ja aina. Järven jäällä oli vapaa, poissa koulusta, äidistä ja kaikesta muusta hankalasta. Voisipa säilöä sen tunteen, kun kiitää pitkin jäätä raisuna kuin pohjoistuuli ja on kaikesta irrallaan.”

Emma on muuttanut mummin ja ukin luokse asumaan. Hän ei ole tavannut heitä aiemmin. Naapurissa asuu Emman mielestä täydellinen perhe, äiti, isä ja kaksi tyttöä. Emma toivoisi itselleen samanlaista perhettä – ja samanlaista rohkeaa mieltä kuin naapurin tytöillä, taitavalla viulistilla Saimalla, ja hauskalla raisulla Fredrikalla, jonka kanssa Emma tekee järven jäälle jääkiekkokentän."

Oma arvio:

Nyt Emmasta tuntui, ettei hän koskaan saisi surua ja pelkoa itsestään pois, ei vaikka tapahtuisi miten paljon hyvää tahansa. Suru ja pelko olivat pinttyneet häneen kuin vanha maali. Niitä ei voinut rapsuttaa pois ja niiden päällä oli vaikea saada ilon kerroksia pysymään.

Emma ihailee naapuriin muuttaneita tyttöjä ja heidän perhettään, sillä häneltä itseltään on aina puuttunut oikea perhe. Pikku hiljaa tarinan edetessä Emma raottaa salaisuuksien verhoa, joka koskee hänen rikkonaista, turvatonta lapsuuttaan ja huumeidenkäyttäjä-äitiään. Emma on oppinut olemaan reippaampi kuin hänen lapsena kuuluisi olla: hän siivoaa mielellään, sillä se antaa hänelle tunteen, että hän on hyödyllinen ja aikaansaava. Hän pesee käsiään liian usein, muttei voi lopettaa sitä. Hän yrittää jatkuvasti miellyttää muita, sillä hän ei halua suututtaa ketään.

Välillä tätä kirjaa lukiessa tulee kamalan paha mieli. Mari Kujanpää osaa hyvin onnistuneesti kuvata tarinaa lapsen näkökulmasta niin, että aikuinenkin lukija muuttuu lapseksi jälleen ja eläytyy tämän tunnetiloihin.

Huono omatunto piti häntä hereillä vielä tovin. Oliko hän niin  kuin äiti, piti hauskaa muualla ja unohti huolehtia kanoista? Ei, hän sanoi pontevasti itselleen. Hän oli hellä ja hyvä kanoille, ja mummi hoiti kanoja hänen puolestaan, kun hän ei itse ehtinyt.

Vaikka kirjassa on taustalla rankkoja aiheita, se on silti ihanan lapsenomaisen huoleton ja kepeä lukea. Emma saa ihanasti tukea ja turvaa isovanhemmiltaan, jotka ovat ottaneet tytön hoitaakseen äidin huumevieroituksen ajaksi - ja ehkä pidemmäksikin. Emmaa vaivaa jatkuvasti olo, että hän on isovanhemmilleen vaivaksi, eikä hän oikein kehtaa pyytää heiltä mitään. Siksi hämmästys onkin suuri, kun hänelle maksetaan taitoluistelutunnit, ja kaiken huipuksi isä Harmas hoitaa kuskauksen. Hänestä on outoa, kun aikuiset hoitavat hänen puolestaan asioita, sillä hän on tottunut pitämään itse huolen itsestään.

Saima ei ehkä aina ollut ystävällinen, mutta kyllä Emma sen kesti, että Saima välillä kiukutteli. Ei sillä ollut väliä, millainen ystävä oli, kun vain oli ystävä, Emma ajatteli.

Emma haluaisi naapurin kuudesluokkalaisesta Saimasta ystävän, ja yrittää tehdä kaikkensa, ettei heille  tulisi erimielisyyksiä. Saimi kohtelee Emmaa tylysti ja turhautuu tämän mukailuun, mutta Emma ei osaa suuttua Saimalle. Hän kokee, ettei hänellä ole varaa valita ystäviään. Kun sitten Saima muuttaakin eri paikkakunnalle mentyään musiikkipainotteiseen kouluun, Emma ei meinaa päästä surustaan yli. Onnekseen hän löytääkin Saimin pikkusiskosta Fredriikasta ylimmän ystävän, jota hänen ei tarvitse miellyttää.

Emman salainen toive esittää hienon esimerkin siitä, miten pienen tytön itseluottamus kasvaa pala palalta, kun hän pääsee turvallisten ihmisen ympäröimäksi. Emman mummi ja ukki, Harmaksen perhe naapurissa, Laura-täti lapsineen ja mummolan kanat tuovat tytölle lohtua ja saavat hänet pikku hiljaa luottamaan siihen, että hän on arvokas omana itsenään. Pidän siitä, että lopussa Emma alkaa antaa armoa itselleen ja myös äidilleen.

Vaikka minussa tämä kirja herättää hyvin perinpohjaisia pohdintoja, lapsilukijoille tämä antaa varmasti pintapuolisemman kuvauksen ystävyydestä, surusta, taitoluistelusta ja ylipäänsä sympaattisen Emman elämästä mummolassa. Kirjaa suositellaan yli yhdeksänvuotiaille, ja minä suosittelen tätä myös aikuisille! Tästä jäi niin hyvä mieli, että melkein itkettää ilosta.

Arvosanani 5

Tämä kirja on  arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Emman salainen toive muissa blogeissa:

Värikäs päivä Lastenkirjablogi
Kirjavinkit (Heidi V.) 

Samantyylisiä kirjoja:

Onnentyttö Dunne: Rose Lagercrantz

Ei kommentteja: