Edes hetken elossa: Emma Sofianna Söderholm

Edes hetken elossa: Emma Sofianna Söderholm. Otava 2020

Kansi: Päivi Puustinen/ Deviney Designs/ stock.adobe.com

"Elsi tahtoo pelastaa huumeriippuvaisen isoveljen ja kursia perheen kokoon. Huumeet vievät abityttöä mennessään. Riipaiseva esikoisromaani.

Isoveli Topias majailee ties missä eikä suostu tulemaan kotiin. Äiti on lähtenyt rapakon taakse elämään omaa elämäänsä, ja isä on pelkkä zombie. Elsi haluaisi korjata kaiken ennalleen.
Elsin juttusille ilmestyy Kalle, joka vaikuttaa tuntevan Topiaksen. Kalle polttaa jointtia kuin röökiä. Olisiko se niin paha, jos Elsikin kokeilisi? Auttaisiko se ymmärtämään veljeä?

Yo-kirjoitukset ja kaikki muukin menettävät merkityksensä, kun Elsi imee hatsin. Kaikki on tässä ja nyt, ja lopulta painajaista."(Otava)

Oma arvio: 

Nuorille aikuisille tehtyä kirjaa, jossa huumeiden käytöstä kerrottaisiin ilman saarnausta, en löytänyt pikaisella hakemisella yhtäkään. Siispä tämä Söderholmin esikoisteos Edes hetken elossa tuo hieman uutta näkökulmaa kotimaiseen YA-genreen. Lukija pääsee kokemaan henkilöhahmojen kautta sen, miten huumeiden aiheuttama euforinen ja kaikkivoipa tunne auttaa pakenemaan hetkeksi kaikkea sitä, mikä tuntuu liian suurelta ja hallitsemattomalta nuoren elämässä. Samalla nähdään myös se toinen näkökulma, miten läheiset alkavat huomata jotain outoa nuoren käytöksessä, mutta eivät silti voi aavistaakaan, mistä on kyse. Kukaan ei haluaisi uskoa ja hyväksyä sitä, että oma rakas ystävä tai tytär käyttää. Kirja kertoo myös itsetuhoisuudesta ja sisarussuhteen voimasta.

Kaikki tuttu on kadonnut. Jäljellä on vain mustat silmänaluset. Harmahtava iho, joka on täynnä haavaumia. Ja katse, jota en tunnista. (s. 23)

Elsi vaikuttaa ihan tavalliselta, viimeistä lukiovuottaan opiskelevalta tytöltä, mutta hänen sisällään kuohuu. Suurin huoli hänellä on veljestään Topiaksesta, jonka huumeet on vieneet mennessään, ja jota ei enää juuri kotona näy. Toinen huoli on masennuksesta kärsivästä isästä, joka on kuin varjo itsestään. Äiti on löytänyt uuden onnen ja muuttanut ulkomaille, eikä tunnu välittävän siitä, millaista Elsin kotona on. Kaiken lisäksi maailman ärsyttävin tyyppi, isän kaveri ja vertaistuki Tatte, tunkee jatkuvasti heille kylään ja yrittää puuttua heidän elämäänsä. Onneksi Elsillä on ihana ystävä Salla, jonka kanssa Elsi voi pöljäillä ja tanssia Britneyn biisien tahtiin. Ahdistuksen iskiessä Elsi viiltää käsivarttaan, jotta tuntisi edes jotain.

Millaista olisi ottaa viime henkäys. Antaa sydämen lakata lyömästä. Nukahtaa heräämättä koskaan. (s. 69)

Eräänä päivänä koulun pihalle ilmestyy eräs Kalle, joka lupaa viedä Elsin Topiaksen luo. Käy ilmi, että Topias on majaillut jo jonkin aikaa Kallen vanhempien omistamassa omakotitalossa, josta näkee heti, että siellä eletään päihteidenhuuruista elämää. Topias ei ole kovin iloinen Elsin ilmestymisestä, eikä siitä, miten tämä katsoo Kallea. Pian Elsi uskaltautuu vetämään savut jointista, eikä mene kauaakaan, kun tämä snorttaa ensimmäisen kerran. Tunne on uskomaton, vapauttava ja silmät avaava. Elsi ei tämän jälkeen osaa ajatella muuta kuin uutta annosta ja Kallea. Elsi uskottelee, että käy Kallella vain Topiaksen takia, mutta syynä alkaa olla yhä enemmän joku muu. 

Pienen hetken mietin. En tarpeeksi kauan. Nyt kun on tilaisuus, olisi typerää jättää se käyttämättä.

Snorttaan. Jauhe kirvelee nenässä. Irvistän.

Muutama minuutti ja pään sisässä räjähtää.

Pum. Pum. Pum. Sydän hakkaa nopeammin. Käännän kasvoni kattoon. Suljen silmäni. Hengitän. Hengittäminen tuntuu kevyeltä, vaivattomalta. Hymyilen.

Kaikki on terävää, selkeää. Ei ahdistusta, ei mitään pahaa. Ei huolia, ei epäröintiä. On vain onni. Vapaus. --- (s. 58)

Kirjassa kuvataan hyvin uskottavan oloisesti nuoren ahdistusta, pelkoja ja epävarmuutta. Elsi on  vihainen isälleen, joka ei tunnu saavan itseensä potkua, mutta isä kuitenkin välittää ja huolehtii Elsistä. Tatte ärsyttää tunkeutumalla Elsin elämään, mutta lopulta Elsi joutuu antamaan vähän periksi tuolle oudolle hippimäiselle miehelle, joka haluaa kuitenkin vain auttaa. Hänellä itselläänkin on joskus ollut vaikeaa. Minulle jäi hiukan epäselväksi koko Tatte, että oliko hän Elsin isän virallinen tukihenkilö vai miten hän oli niin tiivis osa heidän elämäänsä.

"Miks kaikki luulee tietävänsä, mikä mulle ei tee hyvää!" (s. 117)

Edes hetken elossa näyttää myös sen, miten huumeet vievät helposti mennessään, jos elämä on muuten kadoksissa. Elsi ei enää jaksa kiinnostua ylioppilaskirjoituksista ja hän huomaa, ettei voi oikein keskittyä enää mihinkään. Salla yrittää sinnikkäästi pitää Elsistä kiinni, joka kuitenkin alkaa vältellä ystäväänsä ja viihtyä Kallen kanssa. Kun Kalle torjuu Elsin, tämän täytyy löytää joku muu, jolta voi saada hatsit, oli se vaikka koulussa Piri-Peteksi haukuttu tyyppi, jota Elsi on aina inhonnut. Elsi tulee kuitenkin huomaamaan, että huumeidenkäyttäjien piireissä naiset usein maksavat annoksistaan seksillä, ja miehet eivät ole kovin uskollisimmasta päästä. Kaikille tärkeintä on vain saada huumeita, muu on toissijaista.

Tahtoisin sanoa jotain. Kertoa jollekulle. Kertoa, miltä minusta tuntuu. Pyytää apua. Anella sitä, roikkua kaksin käsin jonkun hihassa. Jonkun, joka voisi varmasti muuttaa asioita. 

Mutta minulla ei ole yhtäkään sanaa, jolla kertoa se, mitä toivoisin. (s. 188)

Söderholm kirjoittaa hyvin kauniilla tyylillä ja käyttää tehokeinona paljon lyhyitä, yhden tai muutaman sanan lauseita. Kirjaa on tosi miellyttävä lukea rankasta aiheesta huolimatta. Huomaa, että hän on tehnyt mielenterveystyötä, sillä hän tuntuu olevan perillä kirjoittamistaan asioista. Toivottavasti hän jatkaa kirjoittamista, sillä Edes hetken elossa on vaikuttava esikoisteos. Päähenkilö Elsi on rasittava, mutta häntä on helppo ymmärtää.

Arvosanani 4

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa/vlogeissa:

Kirjafile
Lastenkirjahylly


Samantyylistä luettavaa: 

Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus