"Tyttökirjallisuutta varhaisnuorille! Tytti
Seckelinin elämä ja esikoisteos on kepeä ja kevyt, vaikka mukana on
tunteiden koko skaala – aivan kuten tyttöjen elämässä oikeastikin on.
Seiskaluokkalainen Tytti Seckelin on kuin kuka tahansa,
mitä nyt jännittää asteen verran tavanomaista enemmän. Hän unelmoi, on
epävarma, tykkää, ihastuu, epäilee ja on nolo – ja kuitenkin myös oman
elämänsä sankari, joka tilanteessa.
Tytti haaveilee oman kirjan kirjoittamisesta. Yksityinen
salaisuus tulee koko koulun tietoon, kun oppilaiden aamunavauksessa
luetaan otteita Tytti Seckelinin menestysromaanista – tekstistä, jota ei
pitänyt olla luettavissa vielä missään. Tytin muistitikku on joutunut
vääriin käsiin, ja asian selvittely vaatii some-tilien avaamista, muihin
ihmisiin luottamista ja rohkeutta nousta esiin ja tehdä ennen
näkemättömiä tekoja.
Kuka nöyryyttämisyritysten takana on? Ketkä ovat Tytin
puolella ja ketkä vastaan? Ja ennen kaikkea: onko Koistinen, tuo
kirjallisuuden hurmaava roisto, sittenkään syyllinen Tytin ahdinkoon?
Tytti Seckelinin elämä ja esikoisteos on kevyttä
tyttökirjallisuutta varhaisnuorille. Vakavatkin asiat saavat
kuorrutteekseen Tytti Seckelinin omintakeiset kommentit
huumorikäsittelyllä." (Myllylahti)
Oma arvio:
On mukavaa, että Heidi Silvan on löytänyt oman, tyttökirjamaisen linjansa. Jo hänen ensimmäinen, viime vuonna ilmestynyt John Lennon minussa, toi oman persoonallisen säväyksensä nuortenkirjallisuuteen, ja samaa linjaa jatkaa hän tässä toisessa kirjassaan, jonka nimikin on ihanan vanhahtavan tyttökirjamainen. Karin Niemen kansikuvien väritys on minusta herkullisen pirteä, vaikka olenkin kuullut sen vieraannuttavan nuoria lukijoita.
Kirjan päähenkilö Tytti on introvertti tyttö, joka jännittää liikaa muiden mielestä tavanomaisia asioita (teini-ikäinen minäni samaistuu!), pitää seurasta mutta väsyy helposti ihmisiin (introvertti-minäni samaistuu!), janoaa tietoa tietyistä asioista ja rakastaa kirjoittamista. Kun koulun kiusanhenkipojat, Kossu ja Koistinen, päättävät yllättää koko koulun lukemalla Tytin kirjoittamaa kertomusta, tytön elämästä tulee hankalaa.Tytti kun on onnettomuudekseen hukannut muistitikkunsa, ja tietysti se on joutunut vääriin käsiin. Tytti on vajota maan alle häpeästä, eikä vähään aikaan halua jatkaa koko kertomustaan. Sitten Facebookiin ilmestyy vielä feikki-kirjailijasivut Tytin nimellä. Onko tämä jo kiusaamista?
Saana, joka ei ole huomannut Tyttiä aikoihin, osoittaa kiinnostusta hänen kirjoittamisharrastukseensa ja kehottaa Tyttiä jatkamaan kirjoittamista. Hän jopa haluaa lukea uusia tekstejä. Samaan aikaan naapurinpoika Tomi, jota Tytti on aina ajatellut vain kivana naapurinpoikana, alkaa käyttäytyä omituisesti - ihan kun hän tykkäisi Tytistä. Ja sitten toinen aamunavaustempauksen järjestäneistä pojista, Koistinen, pyytää Tyttiä koulun discoon. Kyseessä ei ole kuitenkaan treffit, vai onko? Ja entäs sitten Tomi, joka pyytää myös Tyttiä kanssaan discoon. Ei ihme, että tytön pää on ihan pyörällä kaikesta.
Tytti Seckelinin elämä ja esikoisteos esittelee erilaisen, ei aina niin sanavalmiin ja nokkelan tyttösankarin. Kirjassa mietitään kiusaamista ja sen rajoja, sitä, kehen voi luottaa ja kehen ei, ihastumisen alkutaipaleita (mutta vain sivuroolissa) ja sitä, ettei kaikki ole ihmisten kanssa aina niin mustavalkoista. Sosiaalinen media on ajanmukaisesti suuressa roolissa. Tytti joutuu opettelemaan somen käyttöä, sillä hän ei ole koskaan oikein tuntenut sitä omakseen, ja saa kuulla siitä esimerkiksi Saanalta. Kirja herätteleekin miettimään somen hyviä ja huonoja puolia.
Pidän kovasti kirjan kepeästä, humoristisesta ja lukijaa huomioivasta tyylistä, vaikka välillä Tytin ajatukset ja sanailut tuntuvat tätimäisen laskelmoiduilta. Henkilöt puhuvat kotoisasti mää-muodossa, mutta kuten aiemmassakin Silvanin kirjassa, murteellisuutta ei ole tungettu liikaa mukaan. Tytin romantiikkakuviot on sopivassa roolissa ja saavat kyllä aikaan lämpöisiä tunteita lukijassa. Kiusaamiseen on suhtauduttu sopivan järkeilevällä tavalla tekemättä kärpäsestä härkästä. Kirjaa suosittelisin 11-14-vuotiaille.
Arvosanani 4+
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa:
Lastenkirjahylly
Samantyylistä luettavaa:
John Lennon minussa: Heidi Silvan
Pese hampaat ennen kuin pussaat: Satu Kivinen
Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
Kirja sijoittuu Popsugar-haasteen kohtaan:
6. A book with a plant on the cover
On mukavaa, että Heidi Silvan on löytänyt oman, tyttökirjamaisen linjansa. Jo hänen ensimmäinen, viime vuonna ilmestynyt John Lennon minussa, toi oman persoonallisen säväyksensä nuortenkirjallisuuteen, ja samaa linjaa jatkaa hän tässä toisessa kirjassaan, jonka nimikin on ihanan vanhahtavan tyttökirjamainen. Karin Niemen kansikuvien väritys on minusta herkullisen pirteä, vaikka olenkin kuullut sen vieraannuttavan nuoria lukijoita.
Äiti on aina iloinen, se on hänen erityiskykynsä, ja hän toivoo, että minäkin olisin. Hän toivoo myös, että muuttuisin taikaiskusta sosiaalisemmaksi ja että saisin yhtäkkiä liudan ystäviä. (s. 17)
Kirjan päähenkilö Tytti on introvertti tyttö, joka jännittää liikaa muiden mielestä tavanomaisia asioita (teini-ikäinen minäni samaistuu!), pitää seurasta mutta väsyy helposti ihmisiin (introvertti-minäni samaistuu!), janoaa tietoa tietyistä asioista ja rakastaa kirjoittamista. Kun koulun kiusanhenkipojat, Kossu ja Koistinen, päättävät yllättää koko koulun lukemalla Tytin kirjoittamaa kertomusta, tytön elämästä tulee hankalaa.Tytti kun on onnettomuudekseen hukannut muistitikkunsa, ja tietysti se on joutunut vääriin käsiin. Tytti on vajota maan alle häpeästä, eikä vähään aikaan halua jatkaa koko kertomustaan. Sitten Facebookiin ilmestyy vielä feikki-kirjailijasivut Tytin nimellä. Onko tämä jo kiusaamista?
Saana, joka ei ole huomannut Tyttiä aikoihin, osoittaa kiinnostusta hänen kirjoittamisharrastukseensa ja kehottaa Tyttiä jatkamaan kirjoittamista. Hän jopa haluaa lukea uusia tekstejä. Samaan aikaan naapurinpoika Tomi, jota Tytti on aina ajatellut vain kivana naapurinpoikana, alkaa käyttäytyä omituisesti - ihan kun hän tykkäisi Tytistä. Ja sitten toinen aamunavaustempauksen järjestäneistä pojista, Koistinen, pyytää Tyttiä koulun discoon. Kyseessä ei ole kuitenkaan treffit, vai onko? Ja entäs sitten Tomi, joka pyytää myös Tyttiä kanssaan discoon. Ei ihme, että tytön pää on ihan pyörällä kaikesta.
Jos olisin poika, tietäisin täsmälleen, kuinka tyttöjä tulee kohdella. Harmi vain, että olen tyttö, enkä tiedä yhtään, kuinka minun tulisi olla. (s. 115)
Tytti Seckelinin elämä ja esikoisteos esittelee erilaisen, ei aina niin sanavalmiin ja nokkelan tyttösankarin. Kirjassa mietitään kiusaamista ja sen rajoja, sitä, kehen voi luottaa ja kehen ei, ihastumisen alkutaipaleita (mutta vain sivuroolissa) ja sitä, ettei kaikki ole ihmisten kanssa aina niin mustavalkoista. Sosiaalinen media on ajanmukaisesti suuressa roolissa. Tytti joutuu opettelemaan somen käyttöä, sillä hän ei ole koskaan oikein tuntenut sitä omakseen, ja saa kuulla siitä esimerkiksi Saanalta. Kirja herätteleekin miettimään somen hyviä ja huonoja puolia.
Pidän kovasti kirjan kepeästä, humoristisesta ja lukijaa huomioivasta tyylistä, vaikka välillä Tytin ajatukset ja sanailut tuntuvat tätimäisen laskelmoiduilta. Henkilöt puhuvat kotoisasti mää-muodossa, mutta kuten aiemmassakin Silvanin kirjassa, murteellisuutta ei ole tungettu liikaa mukaan. Tytin romantiikkakuviot on sopivassa roolissa ja saavat kyllä aikaan lämpöisiä tunteita lukijassa. Kiusaamiseen on suhtauduttu sopivan järkeilevällä tavalla tekemättä kärpäsestä härkästä. Kirjaa suosittelisin 11-14-vuotiaille.
Arvosanani 4+
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa:
Lastenkirjahylly
Samantyylistä luettavaa:
John Lennon minussa: Heidi Silvan
Pese hampaat ennen kuin pussaat: Satu Kivinen
Lisään kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan:
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
Kirja sijoittuu Popsugar-haasteen kohtaan:
6. A book with a plant on the cover
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti