Noidan käsikirja - Vampyyreita, aaveita ja outoja voimia: Eric Maple, Eliot Humberstone ja Lynn Myring. Kuvittaneet Derrick Brown, Oliver Frey, Terry Gabbey, Elaine Lee, Seonaid Mackenzie, Rob McCaig, Jenny Thorne, Ken Scott, Pat Thornton. Suomentanut Pirjo Helasti. Tammi 2018 (Näköispainos, alkup. suomennettu painos ilmestynyt 1983)
"Kulttiklassikon odotettu näköispainos!
Kuumeisesti odotettu näköispainos 1980-luvun lapsia ja herkkiä aikuisiakin kauhistuttaneesta kulttiklassikosta. Juuri sellaisena kuin et sitä uskaltanut lukea!
Noidan käsikirja viihdytti ja piinasi kokonaisia sukupolvia viime vuosituhannen lopulla. Noidista, vampyyreista, ihmissusista ja muista oudoista voimista kertova opas kurkistaa pitkälle hämärän tuolle puolen. Miten ihmissudeksi tullaan? Kuinka suojaudutaan vampyyreilta? Miten tunnistaa erilaiset aavelajit? Nämä ja lukuisat muut selkäpiitä karmivat vinkit opastavat taitavaksi noitatutkijaksi.
Noidan käsikirjasta on toivottu kuumeisesti uutta painosta vuodesta toiseen. Teos on noussut kulttiklassikon asemaan ja sille on perustettu jopa oma Facebook-ryhmä. Näköispainoksena ilmestyvä opas tulee viihdyttämään nuorena kirjan parissa jännittäneitä sekä aiheuttamaan teinikauhun väreitä uusissa lukijoissa."(Tammi)
Oma arvio:
Monilla 80-90-luvun nuorilla tuntuu jääneen tästä klassikoksi muodostuneesta Noidan käsikirjasta jos monenlaisia traumoja, mitä olen somessa vallinneista keskusteluista päätellyt. Minä tartuin tähän kirjaan nyt ihan ensimmäistä kertaa, sillä ilmeisesti lapsuuteni kirjastossa on onnistuttu kätkemään tämä kirja minulta. Olin nimittäin lapsena todella kiinnostunut rajatiedosta ja luin kaikki kirjastomme aiheesta kertovat kirjat, mutta tähän en ole koskaan törmännyt. (Epäilen vahvasti kirjastomme syyllistyneen sensuuriin!)
Noidan käsikirja jakautuu kolmeen osaan: ensimmäisessä käsitellään vampyyreihin, ihmissusiin ja paholaisiin liittyviä myyttejä. Kuvitukset ovat tyyliltään hyvin seitkytlukuhenkisiä, mutta yllättävän raakoja. Erittäin kattavasti käydään läpi erilaisia vampyyreihin liittyviä taruja ja uskomuksia ympäri Euroopan. Yllättäen myös Kiinassa on kerrottu useita vampyyritarinoita, joten ne eivät ole pelkästään itäeurooppalaisten myyttejä. Ihmisusimyyteistä käsitellään myös muun muassa ranskalainen ja amerikkalainen versio. Myös erilaiset paholaiset saavat kirjassa osansa. Lopuksi esitellään myös elokuvien hirviöitä ja osion päätteeksi voi testata oman tietämyksensä tietovisassa.
 |
| s. 17 |
Kirjan toinen osa on omistettu kummitustaloille, aaveille ja kummituksille. Siin esitellään kuuluisia kummitustaloja, poltergeisteja, monenmoisia taruja kummituksista, kuten myös eläinaaveista ja kummituslaivoista. Tässä kirjan osiossa on opas aaveiden karkottamiseen, tutkimiseen ja valokuvaamiseen. Myös aaveita ja niihin liittyviä myyttejä esitellään muualtakin kuin Euroopasta, kuten Australiasta ja Kiinasta. Myös oman aavetietämyksensä voi testata lopussa tietovisan avulla.
 |
| s. 81 |
Kolmannessa osassa on keskitytty outoihin voimiin ja selittämättömiin kykyihin. Osiossa käydään läpi hyvin kattavasti hypnoosi, transsitilat, astraalimatkat, kaksoisolennot, levitaatiot, teleportaatiot, henkiparannukset ja kaivonkatsomiset. Lukija voi testa omaa ESP-kykyään, rakentaa oman paperisen pyramidin, opetella kaivonkatsomista taikavarvulla ja testata tuttuun tapaan tietonsa lopun testissä.
 |
| s. 161 |
Kirjan suomennettu nimi on hiukan harhaanjohtava, sillä noituutta kirja ei varsinaisesti käsittele, vaan ylilluonnollisia olentoja ja voimia, mihin paremmin kirjan alkuperäisnimi viittaakin. Kustantajan sivuilla kirjan ikäsuositus on 10+, enkä minäkään tätä nyt lähtisi kätkemään minnekään aikuisten hyllylle, vaikka jo kansikuva on melko kamala pääkallon verisine silmineen. Kirja käsittelee tärkeitä vanhoja kansanuskomuksia, jotka elävät yhä vieläkin kirjallisuudessa ja elokuvissa. Vampyyrit, ihmissudet ja aaveet ovat olleen selityksiä ihmisten tietämättömyydelle tuolloin, jolloin asioihin ei aina saatu järkeviä vastauksia. Tämän voi halutessaan selittää johdannoksi lapselle, joka haluaa lukea tätä kammottavaa kirjaa. Herkimmille tämä ei varmaankaan sovi. Monet tarinoista ovat kuvituksineen selkäpiitä karmivia, mutta lukijan mielikuvitusta ja pelkoja tekstissä kuitenkin hälvennetään välillä selittämällä asioiden järkiperäisyyttä.
Arvosanani 4
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa:
Kirjojen keskellä
Tosivanha
Muistikuvia lapsuudesta
Taikalyhty - elokuvablogi
Lukupino
Kirjavinkit (Paula)
Linkki Noidan käsikirja -facebookryhmään:
https://www.facebook.com/groups/46847868970/
Kirjojen keskellä
Tosivanha
Muistikuvia lapsuudesta
Taikalyhty - elokuvablogi
Lukupino
Kirjavinkit (Paula)
Linkki Noidan käsikirja -facebookryhmään:
https://www.facebook.com/groups/46847868970/
Lisään tämän Yöpöydän kirjat -blogin Halloween lukuhaasteeseen.
4 kommenttia:
Tässä kirjassa on minulle tosi vahva nostalgiakerroin 😊
Itse lukeudun näihin lapsena pahasti traumatisoituneihin. Kirja oli minulla yli 20 vuotta, kunnes tänään revin sen silpuksi ja heitin mäkeen, koska en halua oman lapseni kokevan samaa kuin itse koin. En retrospektiivisesti voi käsittää, miten joku voi antaa tällaisen tieten tahtoen lapselle luettavaksi. Täytyy olla joko pahantahtoinen tai vain äärettömän tyhmä.
Minulle ei ole yksikään kirja aiheuttamut traumoja, mutta katsoin kauhuelokuvia ihan liian lapsena ja niistä monet painajaiset näin.
Minä kuulun varmaankin sitten joko pahantahtoisiin tai tyhmiin, koska en ole piilottanut tätä työssäni kirjastossa lapsilta ja antanut tämän oman kappaleeni pojalleni luettavaksi, joka ei kokenut kirjaa pelottavaksi, vaan kiinnostavaksi. Ehkä jotkut on vain herkempiä? Ehkä näitä voisi ajatella tapauskohtaisesti?
Kaikella kunnioituksella, näitä voisi ajatella myös omalla järjellä eikä luottaa sokeasti luokituksiin. Tämän kirjan sisältö, erityisesti visuaalinen puoli, ei missään nimessä ole lapsille sopiva, ja on käsittämätöntä, että kirja on suunnattu lapsille. En edes ollut tiennyt tästä ennen kuin nyt. Jotkut eivät traumatisoidu mistään, mutta silti esim. elokuvissa ja peleissä on ikärajat. Ei kannata myöskään luottaa siihen, että juuri se oma lapsi on immuuni traumatisoitumiselle, jos hän ei välittömästi osoita mitään ilmeisiä merkkejä päinvastaisesta, tai väittää ettei koe jotain pelottavana. Sain tämän opuksen nimenomaan omilta vanhemmiltani, jotka eivät varmaan vieläkään käsitä miten se on lapseen vaikuttanut. Kuten et sinäkään, koska olet nähnyt sen ensimmäistä kertaa aikuisiällä. Vakuutan, että se on eksponentiaalisesti pahempi lapselle. Mutta en halunnut myöskään luopua siitä - koska kyllä, se oli myös todella kiinnostava silloin.
Lähetä kommentti