"Laura täyttää 25 vuotta.
Eikö silloin ole aika muistella mennyttä elämää? Yhteen tavalliseen elämään mahtuu kommelluksia. Niitä sattuu, kun Laura etsii elämäänsä rakkautta. Välillä oikeasti sattuu, mutta niin Laura löytää itsensä – ja Lauralle oikean.
Lauralle oikea on selkoromaani, jossa Laura kertoo ystävyydestä ja ihastumisesta. Kirjaa voi kutsua selkokieliseksi ”chick litiksi”: se kuvaa nuoren naisen elämän iloja ja suruja kevyesti." (Avain)
Oma arvio:
Osallistun tällä juuri ilmestyneellä selkokirjalla Tuijata.kulttuuripohdintoja-blogin Klaaran päivän selkokirjahaasteeseen, joka siis päättyy tänään. Tarkoitukseni oli lukea useampikin selkokirja, mutta - öhöm - tämä tuli vähän äkkiä. Olen kuitenkin lukenut selkokirjoja aiemminkin ja blogannut niistä, joten ensimmäistä kertaa en ole pappia kyydissä.Voit lukea aiemmat selkopostaukseni tästä.
Lauralle oikea kertoo juuri 25 vuotta täyttäneen nuoren naisen elämänkaaren. Laura on introvertti luonteeltaan, eli hänelle ei ole aina niin helppoa löytää oikeaa sanottavaa tilanteissa kuin tilanteissa. Hänellä on myös ollut hieman oppimisvaikeuksia, ilmeisesti lukihäiriön aiheuttamaa. Hänen itsetuntonsa on joutunut koetukselle ensimmäisessä pidemmässä parisuhteessaan Vilin kansa, koska miehellä on ilmiselvästi narsistisia piirteitä. Laura on kuitenkin saanut elämässään tukea lapsuudenystäviltään Tellervolta ja Villeltä, jotka ovat aina olleet todellisia ystäviä.
Se on totta,
että olen ihastunut usein.
Joskus ihastus on kestänyt päivän,
joskus vuosia. (s. 10)
Lauran elämä on mennyt itsetuntoa, omaa osaamistaan ja sitä todellista, ainoaa oikeaa rakkautta etsiessä. Laura ihastuu helposti, ehkä liiankin helposti. Silloin voi helposti kärsiä yksipuolisesta rakkaudesta, varsinkin jos ei ole rohkeutta lähestyä ihastustaan. (Minä samaistun Lauraan, sillä minulla on nuoruudessani paljon samanlaisia yksipuolisia ihastumisia.) Löytyykö Lauralle se ainoa oikea? Kyllä vain, lähempää kuin Laura arvaakaan. Tarina on chicklitimäiseen tyyliin melko ennalta-arvattava, mutta jotenkin niin ihanan hellyttävä. Pidän myös huumorin pilkahduksista tarinan tiimellyksessä.
Kerran Pekan silmistä valuivat kyyneleet.
Ajattelin tyytyväisenä,
että nyt Pekka katuu eroa.
Huomasin sitten,
että hän pilkkoi sipuleita. (s.53)
Tuija Takala on tehnyt selkokirjan hyvin tärkeälle kohderyhmälle, nuorille aikuisille kun ei juuri näitä ole ilmestynyt. Tarina on mukavan kepeä, mutta käsittelee silti myös vakavia aiheita, kuten mainitsemiani oppimisvaikeuksia, itsetunto-ongelmia, yksipuolisen ihastumisen tuskaa, sosiaalisten tilanteiden handlaamista ja rakkauden löytymistä. Minulle jäi tästä oikein hyvä mieli. Pidän kovasti myös kansikuvan tunnelmasta.
Arvosanani 4,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Muissa blogeissa:
2 kommenttia:
On kiva lukea kokemuksestasi, tulin oikein iloiseksi siitä, että huumorinpilkahdukset toimivat ja kirja tuo hyvän mielen.
Tämä oli ilahduttava lukukokemus ja antaa toiveita siitä, että selkokirjojen valikoima viimeinkin laajenisi. Kieli on onnistuttu pitämään yksinkertaisena ja silti tarina tavoittaa vakavatkin sävyt hienosti. Lisää tällaista, toivoo kirjastotäti.
Lähetä kommentti