"Colin Singletonin naistyyppi? Katherine!
Voiko matemaattinen kaava korjata särkyneen sydämen? John Greenillä on kysymykseen kirjanpituinen vastaus. Colin Singleton on entinen lapsinero, joka suhtautuu intohimoisesti anagrammeihin ja seurustelee vain Katherine-nimisten tyttöjen kanssa. Yhdeksästoista Katherine on juuri jättänyt hänet.
Sydän säpäleinä Colin lähtee parhaan (ja ainoan) ystävänsä Hassanin kanssa roadtripille keskilänteen. Matkan ytimeksi muodostuu arkkiherttua Frans Ferdinandin hauta, rakkaussuhteiden ennustettavuutta tutkivan matemaattisen kaavan kehittely - sekä tyttö, jonka nimi ei ole Katherine."
Oma arvio:
Olen aiemmin lukenut vain yhden John Greenin romaanin, Tähtiin kirjoitetun virheen, ja pidin siinä erittäin paljon henkilöiden nerokkaista ja hauskoista dialogeista. Samalla linjalla mennään tässä Greenin järjestyksessään toisessa romaanissa, joka on suomennettu nyt vasta, kymmenen vuotta alkuperäisteoksen jälkeen.
Tämä kirja ihan kuin soljuu eteenpäin, niin mukavaa ja vaivatonta on lukea Colinin, Hassanin ja muiden hulvattomien henkilöiden elämästä. Colin on varmasti yksi friikeimmistä päähenkilöistä, joihin olen kirjassa törmännyt viime aikoina: se, että hän kehittelee matemaattista kaavaa siitä, kumpi suhteessa on jättäjä ja kumpi jätetty on pientä verrattuna hänen Katherine-pakkomielteeseen.
Surkuhupaisaa, että hänen ensimmäinen ja samalla myös viimeisin, järjestyksessään yhdeksästoista Katherine saa hänet epätoivoisen sydänsurun vallassa lähtemään road tripille omalaatuisen ystävänsä Hassanin kanssa. Heidän matkansa tyssää Gutshot-nimiseen kyläpahaseen, jossa he tulevat pestatuiksi haastattelemaan tamponinnaruja valmistavan tehtaan työntekijöitä.
"Hassan Harbish. Sunnimuslimi. En ole terroristi."
"Lindsey Lee Wells. Metodisti. Enkä minäkään ole terroristi." Tyttö hymyili taas. Colin ei ajatellut muuta kuin itseään, viimeisintä Katherinea ja kadonnutta palaansa, mutta tytön hymyä ei voinut sivuuttaa. Se oli hymy joka voisi lopettaa sodat ja parantaa syövän.
Kirjan rakenne on hauska, sillä tekstin oheen on sijoiteltu alaviitteitä, joista saa ihan oikeita tiedonmurusia milloin mistäkin, tai sitten niissä on vain jokin purevan hauska kommentti. Kirjan lopussa on oikean matemaatikon laatima, kammottavan monimutkainen liite, jossa on selitetty Colinin matemaattista kaavaa jättäjän ja jätetyn suhteesta. Sitä tuskin on kenenkään asiaan vihkiytymättömän tarve lukea kokonaan, mutta on hauska lisä kirjalle. Parasta on myös Colinin anagrammit, sillä hän on ollut haka niissä pienestä pitäen, ja latelee niitä tuon tuostakin.
Colinin ja Hassanin ystävyys on mielenkiintoista. He ovat mainio parivaljakko, rastatukkainen juutalainen ja ylipainoinen muslimi, joiden ystävyys perustuu purevaan mutta leikittelevään piikittelyyn, joka kasvaa välillä mahdottomiin mittasuhteisiin.
"Voisin olla homo, jos paras kaverini olisi paremman näköinen", Hassan sanoi.
"Ja minä voisin olla homo, jos löytäisin peniksesi noiden läskimakkaroiden alta."
"Skitso, voisin lihoa sata kiloa, ja näkisit silti pikkukaverin roikkuvan polvissani."
Teoria Katherinesta on oivaltava, viihdyttävä ja kepeä kirja älykkäästä pojasta, hänen sarkastisesta ystävästään ja kipakasta Lindseystä (joka rikkoo ennalta-arvattavasti Colinin Katherine-pakkomielteen. )Jotenkin minä näkisin tämän kirjan elokuvana, ja ihmettelen kovasti, miksei tätä ole filmatisoitu. Tästä kirjasta sain kimmokkeen lukea myös muut suomennetut John Greenin kirjat, sillä pidän oikein kovasti hänen tyylistään!
Arvosanani 4,5
Tämän kirjan lainasin kirjastosta.
Teoria Katherinesta muissa blogeissa:
Lukutoukan kulttuuriblogi
Kirjan vuoksi
Mustetta paperilla
Lillin kirjataivas
Kirjasähkökäyrä
Ihminen välissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti