"älä riko pintaa
älä astu hopeiseen virtaan
Kirkas vedenpinta piilottelee suvun synkkää salaisuutta. Tyttö koettaa irtautua ylisuojelevasta isästään, mutta isä pelkää tytön hukkuvan uniin äitinsä tavoin. Orpopoika huolehtii veljestään, jonka erilaisuutta pieni kyläyhteisö ei hyväksy. Nuori mies rakentaa kaunista seikkailujen laivaa, mutta onko sen köydet sittenkin punottu aaveiden hiuksista?
Katri Alatalon kauhusävyiset fantasianovellit vievät lukijansa pohjoiseen Talvilaaksoon ja kaukaisille Kesäsaarille. Novellit sijoittuvat Mustien ruusujen maa -romaanitrilogiasta tuttuun maailmaan, mutta ne ovat itsenäisiä kertomuksia. Tarinat kertovat perheestä, aikuistumisesta, lähtemisestä ja matkanteosta. Kuolema koskettaa monia tarinoiden henkilöitä, ja jokaisen on valittava oma tapansa suhtautua asiaan: toiset surevat, toiset vastustavat, ja joku odottaa kuolemaa luokseen kuin vanhaa ystävää.
Novelleista viisi on julkaistu aiemmin, mutta kirja tarjoaa lisäksi viisi uutta mukaansatempaavaa tarinaa!
I OSA (KERRON TEILLE TARINAN TALVESTA)
Susiveli
Unien puutarhat
Ei poikasi ole kuollut
Narvaranin linnut
Talviyön tarina
II OSA (SIELLÄ MISSÄ PUUT KASVAVAT JOESTA)
Älä riko pintaa
Kulkija
Tee minulle syksy
Jos seinät voisivat tuntea
Rubiinilaiva"
Oma arvio:
Harvoinpa olen lukenut tällaista novellikokoelmaa, missä jokainen novelli on suosikkini! En ole lukenut Katri Alatalon aiempaa Mustien ruusujen maa -trilogiaa, johon nämä novellit pohjautuvat, mutta uppouduin silti välittömästi Talvilaakson ja Kesäsaarten elämään ja tunnelmaan. Novellien henkilöhahmot ovat uskottavia, miellyttäviä ja miljöön kuvaus uskomattoman kaunista ja elävää. Tarinoissa on minun makuuni fantasiaelementtejä juuri tarpeeksi, ja pieni lisäys kauhua ja myytillisyyttä tekee niistä vielä viihdyttävämpiä lukea. Alatalon tyyli kirjoittaa on korumaisen kaunista, jota luen mielelläni makustellen.
Novellikokoelma on jaettu kahteen osaan: ensimmäisen osan novellit kertovat Talvilaakson myyttien sävyttämästä, hyisestä elämästä ja niiden aiheina ovat perheväkivalta, lykantropia, kuolleista herääminen, Unimaailman petollisuus ja tarinankerronta. Pidin kaikista eniten Narvaranin linnut -novellista, jossa Serene saa kärsiä miehensä Aranin väkivaltaisuudessa. Kun joukko pahaenteisiä mustia lintuja kokoontuu pariskunnan talon ympärille, Serene tekee oudon tilan vallassa jotain peruuttamatonta.
Peräännyin muutaman askeleen ja tuijotin lammen rikkoutunutta pintaa. Tyttö ei noussut enää. Takanani kuului siipien suhahdus, ja vilkaisin olkani yli. Siinä lintu taas oli, istumassa kirveen kahvalla niin kuin aamullakin jo. Lintu katsoi minua kuin olisi tiennyt jotain mitä minä en. Käänsi katseeni takaisin lampeen ja yritin ymmärtää ( Novellista Narvaranin linnut).
Novellikokoelman toisessa osassa kerrotaan vehreistä Kesäsaarista ja niiden myytillisestä syntytarinasta, vanhan merenkulkijan kuolemasta, kirjaston karmivasta salaisuudesta, rakkaustarinasta, noidan kammottavasta lumouksesta ja suvussa kulkevasta kirouksesta, jonka johdosta sulhasehdokkaat kokevat kamalan kohtalon. Oma suosikkini on kirjastomaailmaan sijoittuva novelli Jos seinät voisivat tuntea, jossa nuori Siria haluaa pestautua kirjastonhoitajaksi Homlunin kirjastoon. Sen seiniin kätkeytyy salaisuuksia, jotka utelias ja itseriittoinen Siria tulee paljastaneeksi kohtalokkain seurauksin. Toinen suosikkini, Tee minulle syksy, on tarina rakkaudesta ja sen eteen tehtävistä uhrauksista.
"Mitä sinä haluaisit, että teen sinulle lahjaksi?"Azi kysyi. ---"Hyvä
on. Hyvä on sitten. Jos haluat tehdä minulle jotain, tee minulle syksy.
Voitko tehdä sen? Veistä minulle syksy ja laita se kauniisti rasiaan!
Tee minulle syksy ja vangitse se pieneen suloiseen lehtikoriin, joita
Ode tekee, ja anna se minulle että voin... Voin...(Novellista Tee minulle syksy)"
Arvosanani kokoelmalle 4+
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Samantyylisiä kirjoja/sarjoja:
Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti