" Mä yksin tän talon herrana. Kun ovi kolahti ja takavalot vilahti, mä huusin niin ku joku Herkules.
Aksu ottaa ja mokaa pahemman kerran. Porukat poissa, koko talo käytössä, vähän juomaa, hyvää seuraa. Maria – the beibe – ei ikinä antaisi anteeksi.
Rento romaani nuoruudesta."
Oma arvio:
Tämä on lupaustensa mukaan rennolla otteella kirjoitettu nuortenkirja. Uskaltaisin väittää, että tämä olisi räätälöity yläasteikäsille pojille, sillä tämä tarina voisi tavoittaa heidät mainiosti. K18-kirjassa ei suoranaisesti valisteta mistään, mutta jonkinlainen opetus tässä tulee tarinan myötä. Sen saa kuitenkin lukija itse oivaltaa - tai olla oivaltamatta.
Ja jos mä nyt haluisin olla opettavainen niin ku alussa uhkailin, tää olis se mesta. Mä voisin nostaa sormen pystyyn.
Sit te ehkä venaisitte et mä sanon et varokaa viinaa.
Tai saarnaisin et seksi on kivaa sit kun on sen aika eikä sitä kantsi turhaan kiirehtiä.
Mutta en mä nyt sentään noin opettavaiseks ala.
Aksu on ihan järkevän oloinen lukioikäinen nuorimies, jolla on ihana tyttöystävä, ystäviä, aktiivinen harrastuselämä ja normaali perhe. Hänessä on silti onneksi puutteita - hän myöntää olevansa ujo, eikä sen tähden ole vielä pystynyt toteuttamaan kaikkia unelmiaan. Hän saa jäädä kotiinsa yksin sillä aikaa, kun muu perhe käy reissuillaan, ja saa näin vanhempien luottamuksen. Eräällä kerralla hän sitten innostuu läträämään hiukan liikaa viinan kanssa ja seurauksena siitä on ongelmien vyyhti, jonka takia Aksu on menettää Marian. Onneksi puhumisen ja anteeksiannon voima on suuri ja asiat lutviutuvat.
Maria ei lähettänyt iltapusua Whatsapissa.
Se oli paha merkki.
Mä lähetin viis. Haiskahtiko hei vähä syylliseltä?
En tarkemmin paljasta, mikä Aksun tekemä moka on. Minulla oli melko stereotyyppinen ennakko-olettamus siitä, mikä se olisi, mutta sainkin nenilleni. Olin ehkä hieman pettynyt, sillä moka ei ole minusta niin mittava kuin olin ajatellut. Aksun elämä menee siitä kuitenkin hetkeksi raiteiltaan, joten hänelle se on suuri juttu. Minua häiritsi myös suuresti se, miten tilanteessa toimitaan. Edes hätiin saapuneet aikuiset eivät toimi mielestäni oikealla tavalla.
Kirjassa on lukiolaisen Sylvester Kivelän kuvitus. En ole hirveän innostunut siitä, että kirjassa ikään kuin määrätään kuvien kautta, miltä päähenkilön tulee näyttää. En ole valokuvauksen asiantuntija, mutta minusta mustavalkokuvat sopivat kuitenkin kirjan teemaan erittäin hyvin.
Kirja on kirjoitettu kokonaan puhekielellä ja on nopealukuinen, sillä sivuja kirjassa on vain 103. Aksun tarina on surkuhupaisan todentuntuinen, ja Aksun tajunnunvirtamainen kertojaääni saa virneen lukijan naamalle. Tämä kannattaa myös tyttöjen lukea, niin pääsee hiukan kurkistamaan - ikään kuin salaa - pojan ajatusmaailmaan.
Arvosanani 3,5
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti