The Body Jumper -trilogia: Elena Mady

Vaihdokas: Elena Mady. WSOY 2015 (The Body Jumper #1)

"Rakkaustrilleri kuoleman ja elämän rajamailta

Onko elämä elämisen arvoista, jos kukaan ei näe sinua, et edes sinä itse?

The Body Jumper -sarjan avaus Vaihdokas on tarina ulkokuoren alle haudatusta salaisuudesta. Päähenkilö on nuoren naisen mieli, aave elämästä joka päättyi liian varhain. Hän on vihainen ja pysyy mieluummin kuolleena kuin elää jonkun toisen elämää.

Mutta päädyttyään hohdokkaan Alex Winterin nahkoihin, vaihdokas saa kosketuksen ystävyyteen ja rakkauteen. Voisiko hän jäädä ja silti pitää kiinni itsestään? Pian kaiken sekoittaa murha, ja kuolemaa pakopaikkanaan pitänyt Alex joutuu taistelemaan elämänsä ja rakkaidensa puolesta."

Oma arvio:

Olin innokas nähdessäni tämän uuden trilogian avausosan esittelyn kustantajan sivuilla. Mahtavaa, samanhenkinen tarina toisen tytön ruumiiseen asettuneesta vaihdokkaasta kuin yhdessä suurimmassa lempikirjassani, Stephenie Meyerin Vieraassa. Romantiikkaa ja jännitystäkin kirjassa luvattiin olevan. Pidin heti ensinäkemältä myös kansikuvasta (iStockphoto), joka on selkeä, konstailematon ja tyylikäs. 

Tarina alkaa lupaavasti vaihdokkaan, nuoren tytön haamun hämmästellessä elämäänsä Saran ruumiissa. Heti alkuun Alex (siksi hän haluaa itseään kutsuttavan) tapaa komean Jessen, ja jokainen varmasti arvaa, mihin suuntaan hänen tunteensa lähtevät vaeltelemaan. Juttu ei ole tietenkään niin yksinkertainen, että Alex saisi heti haluamansa, vaan tämä joutuu tuskailemaan ja kärvistelemään tunteidensa kanssa. Lisää tuskaa tuottaa se, että Sara on menettänyt vanhempansa autokolarissa, ja Alex joutuu nyt esittämään surevan tyttären osaa, vaikkei tunnekaan mitään.

Kun murhaepäilykset pääsevät valloilleen, huomaan tylsistyväni. En millään olisi jaksanut lukea Alexin spekulointeja siitä, kuka murhasi hänen vanhempansa ja miksi. Tämän kirjan parasta antia onkin mielestäni Alexin sopeutuminen vieraan tytön elämään ja painiminen tunteidensa kanssa. Lisää soppaa hämmentää myös Jessen kaveri Lukas, joka on rakastunut Alexiin, kun taas Alexin uusi ystävä Kristiina on rakastunut Lukasiin. Huhhuh, mikä soppa. Tarinan romanttinen puoli tekee tästä kirjasta melko kevyttä viihdettä, melkeinpä chick litiä. Eikä se ole mikään paha juttu, sillä viihdyin hyvin kirjan parissa!

Hiukan minulle jää epäselväksi tämä vaihdokas-juttu, sillä kirjassa ei oikein avata kunnolla sitä, miksi tämä tytön aave vaeltelee ruumiista toiseen. Onko hänellä jokin tehtävä? Tähän puoleen olisi ollut mukavampi syventyä enemmän.

Loppu on aika ennalta-arvattava niin murhatutkimuksen kuin romanttisen puolenkin osalta. Olin osannut jo arvata, kuka todellinen murhaaja oli, joten sen puoleen loppu oli, noh,  tylsä. Kaikki päättyi vähän liiankin hyvin, ja mietin, miten tarina pysyy jatkossa mielenkiintoisena, ettei se menisi pelkäksi kevyeksi romanttiseksi viihteeksi. Epilogin viimeiset sanat onneksi täräyttävät ilmoille jotain sellaista, että ehkä vielä jännittäviä ja mielenkiintoisia kuvioita on luvassa.

Laulujen sanat niin lukujen alussa kuin väleissäkin on mukava piriste, vaikka ne vaikuttaa hiukkasen korneilta mahtipontisuudessaan. Elena Madyn kirjoitustyyli on yleisesti ottaen aika kepeää ja puhekielimäistä, mikä välillä häiritsi lukunautintoani.

Arvosanani kirjalle 4-

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle!

Vaihdokas muissa blogeissa:

Yöpöydän kirjat 
Kirjaston kummitus
Ullan luetut kirjat
Katinkan kirjasto

Varjo: Elena Mady. WSOY 2016.(The Body Jumper #2)

"Jos elämä on kuin dekkarin sivuilta, ongelmat eivät pääty yhteen täydelliseen suudelmaan.

Onko sinulla mitään käsitystä siitä, millaista on elää jonkun toisen elämää, joka ikinen päivä?

Jos selviää sarjamurhaajan kynsistä naapurin hakkerikomistuksen syliin, elämän pitäisi olla mallillaan. Vaihdokas Alex saa kuitenkin kokea keinonahoissaan, että mikään ei ole niin kuin toivoisi. Hänen henkeään uhataan, ja jokainen askel kohti omaa identiteettiä tuntuu painajaisen tavoin johtavankin kauemmaksi siitä. Kukaan ei myöskään tunnu haluavan ottaa käyttöön Alexin perimän yhtiön teknologiaa, joka olisi askel eroon fossiilisista polttoaineista.

Kintereillä lymyävä pahuus uhkaa jokaista, jota Alex rakastaa. Onko jäljellä muuta vaihtoehtoa kuin jättää kaikki taakseen?"

Oma arvio:

Alex jatkaa tässä trilogian toisessa osassa elämäänsä Saran ruumiissa, tekee rakastamaansa musiikkia Lukasin kanssa ja seurustelee ihanaakin ihanamman Jessen kanssa. Jesse lähtee opiskelemaan ja Alex joutuu opettelemaan  etäsuhteen kiemuroita. Alexia ei yhtään rauhoita se, että myös rasittava Jenna on lähdössä samaan paikkaan opiskelemaan kuin Jesse. Alex on perinyt kylmäfuusioon keskittyvän yrityksen, jonka saloihin hän yrittää vihkiytyä hänen palkkaamansa Markuksen avulla.

Elämässäni oli arkipäivinä Jessen mentävä aukko, jota ei paikattu esiintymisten, lenkkien, musiikin, Skypen eikä puheluiden avulla. Kun hän tuli viikonlopuksi kotiin, mutta lähti taas sunnuntai-iltana pois, oli kuin sydämeni olisi aina revitty rinnastani uudestaan ja uudestaan - mutta kyyneleet pysyivät poissa. Ja kun painajaiset tulivat, kohtasin ne yksin. (s.95)

Varjo on juoneltaan hyvin dekkarimainen, kun Alex alkaa selvittää muistijälkiensä perusteella omaa alkuperäänsä. Hän huomaa kauhukseen, että hänen kohtalonsa on saattanut olla traagistakin traagisempi, ja hänen isänsä saattaisi olla väkivaltainen nuorten ääri-isänmaallisjärjestön johtaja. Alex tekeytyy viisitoistavuotiaan Pihlan kiipeilykurssin oppilaaksi, jotta tutustuisi mahdolliseen sisareensa. Harmikseen Alex ei tunnu  muistavan siskokandidaattiaan saati isäänsä, mutta Mannermaan talossa hänelle alkaa välähdellä kummallisia muistoja.

Pidän kovasti kirjan juonesta, joka on onnistuneesti rakennettua jännitystä. Alexin tuskaiset muistamisyritykset ja oman identiteetin selvittelyt ovat mielenkiintoisinta luettavaa, mutta jokin kirjan kerronnassa ja tyylissä paikka paikoin tökkii. Henkilöiden dialogit tuntuvat välillä hupsuilta ja epäuskottavilta sekä metaforat ovat välillä töksöjä:("---Mutta kysymykset juuttuivat kurkkuun kuin kala katiskaan, pelkuri kun olin." s.121). Etenkin kirjan alkuvaiheilla, kun Alex opettelee kylmäfuusion perusteita, teksti on hiukan kankeaa eikä mielenkiintoni meinaa pysyä vireillä.

 

Ensimmäinen osa Vaihdokas ei täysin valottanut minulle, mikä hyppääjien merkitys on, eikä ikävä kyllä tämä jatko-osakaan selventänyt asiaa minulle sen paremmin. Jäin miettimään, miksi ihmeessä Alex oli hypännyt juuri Saran ruumiseen? Toivoisin viimein ymmärtäväni, mitä nämä hyppääjät ovat ja kuinka monta heitä on. Kirjan lopussa ainakin yksi Alexin lähipiiristä epäili olevansa myös hyppääjä.

Sillä kodiksi minä sen tunsin - Jessen mumin talon. Koin kodikseni myös Saran. Nämä luut, tämä keho ja nämä kasvot, ne olivat nyt minun. Elämä, jota olin joskus elänyt, sen olin unohtanut. Olin hukannut itseni ja äitini, siskoni ja perheeni oudon matkani aikana.  Silmäni sumenivat ja tunsin jotain kuumaa ja märkää valuvan poskilleni. (s.121)

Markuksen kohtalo jää avoimeksi, ja toivon hänen ilmestyvän kolmannessa osassa Varjelus takaisin, vaikka en erityisemmin kiintynyt häneen. Oikeastaan en saanut kenestäkään henkilöhahmosta kunnollista otetta, ja Alexin ja Jessen suhde jää harmillisen pintapuoliseksi.

Kirjan lopussa paljastuu totuus Alexin perheestä ja hän päättää jättää kaiken taakseen, sillä seuraavassa osassa Alex etsii äitiään Lontoossa. Kirjan  mielenkiintoisen juonirakenteen ansiosta aion jatkaa sarjan lukemisen loppuun ja toivon saavani vastauksia kysymyksiini.

Arvosanani 3

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Varjo muissa blogeissa:

Lukutoukan kulttuuriblogi
Ikuinen lukutoukka
Yöpöydän kirjat

Varjelija: Elena Mady. WSOY 2018 ( The Body Jumper #3)

Kansi: Laura Lyytinen & Riikka Turkulainen (iStockphoto)

"Alex Winter on ottanut kiinni menneisyytensä varjon - nyt hänen on valittava tulevaisuutensa.

Lontoossa koivut ja palmut kasvavat sulassa sovussa, ja vaihdokas, tyttö vieraassa elämässä sulautuu joukkoon siinä missä muutkin kapinalliset.

Tilaisuus aloittaa alusta houkuttelee Alexia. Mutta osaksi saatu rakkaus ja ymmärrys vahvistavat ja velvoittavat. Alex janoaa saada murhaajan vastuuseen teoistaan ja oikeutta Wintereille.

Eikä mikään korvaa Jesseä...
Mystisen rakkaustrillerin kolmas osa vie Alex Winterin jälleen elämän ja kuoleman rajamaille - ja panokset ovat kovemmat kuin koskaan. Ottaako Alex roolinsa varjelijana?" (WSOY)

Oma arvio:

Kotimaisen The Body Jumper -sarjan päätososassa  Saran ruumiissa asuva Alex Winter (joka on siis oikeasti saanut tietää olevansa Lili) on matkalla Lukas-ystävänsä kanssa Lontooseen etsimään oikeaa äitiään - ja samalla pakenemaan hirviöksi paljastunutta Laura tätiä. Alex uskoo voivansa suojella rakastaan Jesseä pakenemalla eri mantereelle, joten asetelma tässä kirjassa on hyvin samantyyppinen kuin Elina Rouhiaisen Väki-sarjan toisessa osassa Aistienvartija. Molemmissa kirjoissa käy myös hyvin selväksi se, ettei ongelmista pääse pakenemalla, eikä rakkaimmista kannata olla erossa heitä suojellakseen.

Olen vaarassa, me kaikki olemme!  Katsoin äitiä ja Ruusua ja haukoin ilmaa keuhkoihini kuin kultakala, mutta tuntui kuin olisin tukehtunut. (s. 95)

Varjelija on hyvin jännityskirjamainen - minusta erittäin hyvä asia. Tarina ei olisi ehkä kantanut näin pitkälle kiinnostavana, jos se olisi keskittynyt pelkästään Alexin (tai Lilin) ruumisvaellukseen, joka on minulle ollut sarjan alusta saakka jotenkin hankala hahmottaa. Tämäkään osa ei täysin avaa sitä, miksi juuri Alexin kohtalona on hyppääminen isäntäruumiista toiseen, ja miksi se on väistämätöntä, jos hän kertoo kohtalostaan jollekin. Viime osan lopussa Alex kuitenkin vältti hyppäämisen tietoisesti, vaikka poikkis Jesse sai tietää, ettei Sara olekaan Sara vaan Alex Saran ruumiissa. Kirjassa pohdiskellaan hiukan sitäkin, että onko hyppääjiä loppujen lopuksi enemmänkin kuin Alex ja Lukas osaavat aavistaa.  - Niin, viime osassa myös Lukas paljastui hyppääjäksi.

Samassa tunsin vanhan tutun, hyppäämistä edeltävän tunteen, jossa minua kiskottiin irti itsestäni, kuin valtava imuri olisi imenyt sisintäni ulos ihosta.Tarrasin kaikella tahdonvoimallani kiinni luihini ja vastustin parhaani mukaan. Oloni oli kuitenkin heikko ja otteeni kummallisen hauras... (s. 98-99)

Tämän kirjan vahvana teemana on omien juurien löytyminen ja oman perheen merkitys, sillä Alex on päättänyt tosissaan löytää oman äitinsä. Näin käykin, ja Alex hankkiutuu perheeseen au pairiksi hoitamaan pikkuista Ruusu-vauvaa. Tietenkään Alex ei voi paljastaa olevansa kuolleeksi luultu Lili-tytär, mutta hän tekee kaikkensa, jotta äiti arvaisi tämän. Hän laulaa tuttuja lauluja, antaa kaiken rakkautensa Ruusulle ja heittelee pieniä vihjeitä. Alexin sydän on välillä pakahtua kaikesta siitä äidin kaipuusta, sillä äiti on niin lähellä, mutta niin kaukana. Tämä kirja onkin hyvin tunteikas, ja Alexin tunteet välittyvät minusta hienosti lukijalle asti.

Entä kuka minä olin sisimmässäni? Olimme kaikki jotain syvemmin ja enemmän kuin mitään muuta.

"Varjelija", kuiskasin, ja se tuntui todelta ja oikealta. (s. 273)

Alex myös yrittää edetä laulajan urallaan yhdessä Lukasin kanssa, mutta huomaa pian viihdemaailman raadollisuuden, eikä tunne ehkä niin suurta paloa menestykseen kuin Lukas.  Alexin kaikki voima menee siihen, että saisi äitinsä takaisin ja siihen, ettei miettisi koko ajan Jesseä. Kaiken huipuksi Laura on yhä vapaalla jalalla, ja Alexin on oltava varppeillaan. Hän ei tiedäkään, että häntä koko ajan tarkkailee psykopaattinen tyyppi, joka saa välillä kirjasta sivun tai pari sairaille höpinöilleen.

Kaikin puolin minusta Varjelija on trilogian onnistunein osa, joka viihdyttää niin jännärimäisillä kuin viihteellisimmillä aineksillaan. Laulujensanat tarinan lomassa syventävät kirjan sanomaa ja Alexin tarina saa ansaitsemansa, tunteikkaan päätöksen.

Arvosanani 4

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Muissa blogeissa:

En löytänyt vielä muita bloggauksia


Samantyylistä luettavaa:

Stephenie Meyer: Vieras
David Levithan: Every day