"Henkeäsalpaava nuortenromaani rohkeasta tytöstä ja synkistä salaisuuksista
Murielin pikkuveli Ben on sairas. Koko perhe on muuttanut Ranskaan, jossa Beniä hoidetaan erikoisklinikalla. Murielia hoidot epäilyttävät. Joskus Muriel laskee kätensä Benin päälle ja antaa hänelle voimaa. Silloin Ben rauhoittuu ja äiti saa nukkua koko yön.
Muriel käy koulua professori Duventin yksityisoppilaana. Professorin talo on täynnä salaisuuksia. Yläkerran lipastosta löytyy vanhoja kuvia kuolleista lapsista. Kuka professori on, ja mitä hän tekee kuvilla?
Yhtenä päivänä Muriel kohtaa Lucin. Pojan tumma katse vetää vastustamattomasti puoleensa. Luc on resuinen ja arvoituksellinen. Rakkaus on kutkuttavan ihanaa, mutta myös pelottavaa. Muriel lupaa Lucille, ettei koskaan hylkää tätä. Mutta onko se viisas lupaus? Luc johdattaa Murielin syvälle pimeyteen. Onko siitä ulospääsyä? Kun pikkuveli Ben tarvitsee jälleen Murielin apua, Murielin pitää tehdä päätös. Onko pimeydessä voimia, joilla veljeä voisi auttaa?
Henrika Anderssonin kaunis ja koskettava nuortenromaani tarttuu arkoihin, vaikeasti selitettäviin aiheisiin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Jännittävä kertomus liikkuu fantasian ja realismin rajamailla, mutta hankalillekin asioille on selityksensä."
Oma arvio:
Minulla takkusi tämän lukeminen heti alusta alkaen. Sirpale sielua on aiheeltaan kiinnostava, ja helppolukuinenkin se on, mutta en vain päässyt kunnolla vauhtiin tämän kanssa.
Parasta antia ovat Murielin hetket professori Duventin erikoisilla oppitunneilla. Suhde Luciin on ahdistava, enkä pystynyt mitenkään samaistumaan Murielin tunteisiin. Teki mieli koko ajan huutaa ääneen: "Jätä se hunsvotti, mitä ihmettä näet hänessä!!!" Luc on kuvattu epäsiistinä, ja hänen harjoittamat omituiset rituaalit ovat jokseenkin luotaantyöntäviä.
Pikkuveli Benin sairaus kummittelee koko ajan taustalla, ja hänen ja Murielin yhteys on erikoinen, jopa yliluonnollinen. Murielin ajatuksia veljeään kohtaan on kuvattu realistisen herkästi.
Arvosanaksi annan tälle 3+
Sain tämän kirjan kustantajalta, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti