Maata jalkojen alle: Elizabeth Acevedo

Maata jalkojen alle: Elizabeth Acevedo. Suomentanut Leena Ojalatva. Karisto 2021

Englanninkielinen alkuteos (2020): Clap when you land. Kansi: Bijou Karman (kuvitus), Erin Fitzsimmons (suunnittelu)

"Terävä romaani surusta, anteeksiannon vaikeudesta ja katkeransuloisista ihmissuhteista
 

Camino Rios asuu Dominikaanisessa tasavallassa ja haaveilee lääketieteen opinnoista New Yorkissa. Newyorkilainen Yahaira Rios puolestaan ei ole puhunut isälleen sitten edelliskesän, jolloin hän sai tietää tämän toisesta vaimosta.

Camino ja Yahaira saavat kuulla olevansa sisaruksia, kun heidän isänsä menehtyy lento-onnettomuudessa. Juuri kun he luulevat menettäneensä kaiken isästään, he löytävät toisensa. Isän kuolema paljastaa kipeät totuudet sekä rakkauden, jonka hän jakoi meren kaksin puolin." (Karisto)

Oma arvio:

Elizabeth Acevedo on tällä hetkellä yksi suosikki YA-kirjailijoistani. Hän on onnistunut vakuuttamaan minut aiemmin ilmestyneillä teoksillaan Runoilija X ja Kaikilla mausteilla, jotka molemmat esittelevät täysin erilaisen nuoren naisen arjen ongelmineen, mutta joista molemmista huokuu vahva #metoo-henki sen puskematta kuitenkaan liikaa silmille. 

En tiennyt tämän uusimman säeromaanin juonesta oikeastaan mitään, sillä kirjan takakannessa ei siitä paljasteta paljoakaan (kustantajan sivun kuvauksessa taas juonen pääydin paljastuu.) Olikin mielenkiintoista tehdä itse ne oivallukset juonesta, jotka ovat hyvin keskeisiä tässä romaanissa. Se oli helppoa, mutta kuitenkin palkitsevaa lukukokemukseni kannalta. 

***Huom: Kerron juonesta tässä postauksessa oleellisia asioita, joten jos haluat lukea romaanin yhtä tietämättömänä kuin minä, en suosittele jatkamaan tämän pidemmälle.***

Kirjassa esitellään kaksi 16-vuotiasta nuorta naista, joiden yhteyttä toisiinsa ei heti alussa paljasteta, mutta jonka lukija arvaa melko pian tarinan edetessä. Camino asuu Dominikaanisessa tasavallassa parantaja-tätinsä, Tíansa, kanssa, on menettänyt äitinsä denguekuumeelle,  rakastaa isänsä lailla uimista meressä (hänellä on samanlainen punainen uimapuku kuin Baywatch-sarjassa), haluaa isona lääkäriksi, pelkää parittajaa nimeltä El Cero (jolle Papi maksaa säännöllisesti siitä, että jättäisi hänen tyttärensä rauhaan) ja odottaa New Yorkissa työskentelevää isäänsä, Papia, taas kesäksi kotiin. Aivan kuten joka vuosi. 

Rakastinko shakkia?

Minä pelasin sitä.

 

Mutta rakastinko? Niin kuin rakastan

katsella meikkausvideoita?

 

Rakastinko, niin kuin rakastan

sanoa Drelle jotakin

 

yllättävää, & hänen naurunsa on kuin Vesuvius - 

purkaus, joka järkyttää & järisyttää (s. 93)

Yahaira asuu New Yorkissa äitinsä ja isänsä kanssa. Yahaira on lahjakas shakissa, mutta lopetti sen pelaamisen jokin aika sitten, kun sai tietää isästään ikävän asian. Tämän jälkeen hänen ja Papin välit ovat olleet vaitonaiset, sillä shakki oli suuri yhdistävä tekijä heidän välillään. Yahairan naapurissa asuu tyttö nimeltä Dre, joka aluksi oli vain naapuri ja ystävä, mutta josta tuli jotain paljon enemmän. Yahaira on paennut usein Dren ja tämän isänsä luokse, vaikka se loukkaa hänen äitiään - eikö Mamín ruoka kelpaa? Yahairan isä lähtee taas kotimaahansa Dominikaaniseen koko kesäksi. Aivan kuten joka vuosi.

 

Papi oppi uimaan vedessä, joka tahtoi tappaa.

Ei se toinen valtameri voi tästä erota, ei sen pitäisi erota. 

Jos siihen joku pystyy - sukeltamaan & nousemaan pinnalle elossa - 

niin mies, joka on harjoitellut temppua ikänsä. (s.40)

 

Yahaira siis tietää jo isänsä salaisuuden, mutta Caminolla ei ole aavistustakaan isänsä toisesta perheestä New Yorkissa. Joka vuosi Camino on anellut isäänsä ottamaan hänet mukaansa New Yorkiin, jotta tämä voisi hakea Columbian yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Joka kerta isä on mumissut jotain epämääräistä oleskeluluvista. Mutta nyt isän lentokone ei koskaan laskeudu Dominikaanisen lentokentälle, sillä kyseinen kone on syöksynyt tuhoisasti mereen. Nyt sekä saarella että New Yorkissa on eri tavoin surua ja järkytystä käsittelevät tyttäret, vaimo ja täti. Dominikaanisessa Papia suree koko yhteisö. Caminon turvallisuus saarella on nyt myös uhattuna, sillä kukaan ei enää maksa El Cerolle. Tämä alkaa seurata Caminoa, tuijottaa merkitsevästi ja vihjailla tämän tarvitsevan miestä. Camino ei voi enää nauttia intohimostaan uimisesta. 

 

El Cero istuu toisen baarin pihassa sinisissä sortseissaan,

katse seuraa minua, kun lähestyn. Mies on

jonkin verran vanhempi kuin minä, silti Papia nuorempi,

 

& tiedän, että siitä, kun täytin kolmetoista,

Papi maksoi El Cerolle vuosimaksua, jotta mies jätti minut rauhaan.

Silti olen kuukausia vaistonnut vaanivia katseita. (s. 56)

 

Väistämättä isän kaksoiselämä alkaa paljastua kaikille osapuolille. Papi halutaan haudata synnyinmaahansa Dominikaaniseen, mutta tämän vaimo ei halua matkustaa saarelle missään nimessä. Yahairasta se ei ole reilua, joten hän päättää tehdä omat ratkaisunsa. Avuksi hän tarvitsee uuden sisarensa, johon hän suhtautuu yhtä aikaa uteliaasti mutta myös hyvin hämmentyneesti. Caminolla on enemmän hampaankolossaan, sillä hänet on jätetty saarelle uuden perheen vuoksi eikä hän ole saanut nauttia papinsa seurasta kuin kesäisin. Siksi hän ei ole alkuun kovin suopea sisarelleen. Hän kuitenkin tajuaa, että uuden perheen korvausrahojen turvin hän voisi toteuttaa tulevaisuudensuunnitelmiaan.

Kumpikaan ei sano mitään.

Näytöllä - niin ettei hän näe kättäni -

seurailen sormella hänen leukansa linjaa. (s. 276)

Maata jalkojen alle on uskomattoman monisyinen säeromaani. Se käsittelee tuhoisan lento-onnettomuuden ympärille rakentuvaa perhetragediaa, jossa perheen isä on elänyt kaksoiselämää vuosikausia, mikä paljastuu kunnolla vasta tämän menehdyttyä. Se kertoo kahden hyvin erilaista elämää elävän sisaruksen elämää: Toinen joutuu pelkäämään naiseutensa vuoksi, sillä saaren parittajat vaanivat nuoria naisia hoteisiinsa, kun taas toinen elää turvallisempaa elämää suurkaupungissa, mutta on silti onneton saadessaan tietää, ettei isä olekaan sitä, mitä hän on luullut tämän olevan. Sisarukset huomaavat, että he kumpikin muistuttavat toisiaan Papista, niin ulkonäöllisesti kuin tekemistensä kautta: Camino ui yhtä hyvin kuin isä, kun taas Yahaira on shakkimestari isän tapaan. He kumpikin rakastavat samaa miestä, joka on hämmennyksissään yrittänyt olla hyvä molemmille.

Tiedän, että Papin jäännökset ovat siellä täällä ympärillämme.

Tässä jäljelle jääneiden arjessa. (s. 295)

Alkutakeltelun jälkeen en voinut laskea tätä kirjaa käsistäni. Ainoa asia, mikä tässä häiritsi, oli toistuvat &-merkit ja-sanojen tilalla. Todella häiritsevä (ja turha) ratkaisu, mutta kyllä siihen tottui jossain vaiheessa.

Kirjailija kertoo jälkisanoissaan, miten halusi rakentaa romaaninsa tapahtumat lentoturman ympärille muistaen traagista tapahtumaa vuodelta 2001, kun lento numero AA587 syöksyi maahan New Yorkin Queensissa ja aiheutti valtavan sururyöpyn Dominikaanisessa tasavallassa. Hän kertoo myös kuulleensa salattuja tarinoita miehistä, joilla oli perhe sekä saarella että mantereella. Alkuteoksen nimi Clap when you land viittaa siihen, miten koneessa yhä taputetaan sen laskeuduttua onnistuneesti maan kamaralle.

Arvosanani 5

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

 

Muissa blogeissa:

Kirjahilla 

 

Samantyylistä luettavaa: 

Elizabeth Acevedo: Kaikilla mausteilla, Runoilija X

 

 Ruksaan Booklist Queen -haasteesta kohdan:

Longer than 400 pages 

Vahvat naiset -lukuhaaste saa ruksin kohtaan:

Naiskirjailija jonka pitäisi olla tunnetumpi (suomessa)

Popsugar haasteessa merkitsen kirjan kohtaan:

A Book set in multiple countries (no okei, kahteen maahan sijoittuu)