sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kaikki viimeiset sanat: John Green

Kaikki viimeiset sanat: John Green. Suomentanut Helene Bützow. WSOY 2014.

Englanninkielinen alkuteos (2005): Looking For Alaska


"Ensimmäinen ystävä, maailman kaunein tyttö, viimeiset sanat

Palkittu esikoisromaani sisäoppilaitoksessa ystävystyvien nuorten elämäntuskan labyrinteista: rakkaudesta, syyllisyydestä, toivosta ja anteeksiannosta.

Yksinäisyyteensä alistunut Miles Halter siirtyy vanhempiensa suojista Culver Creekin sisäoppilaitokseen Alabamaan. Oliko Milesilla edes elämää ennen sitä – muuta kuin pakkomielle kuuluisiin viimeisiin sanoihin?

Kaikki muuttuu, kun kämppäkaveri Chip johdattaa Milesin kielletyn keppostelun pariin. Samassa asuntolassa majaileva häkellyttävän seksikäs mutta intohimoisuudessaan arvaamaton Alaska varastaa pian kokemattoman pojan sydämen. Tästä alkaa Milesin matka rakkauden petollisiin kiemuroihin, kunnes kaikki päättyy – aivan liian varhain." (#kirja)

Oma arvio: 

John Greenin tyyli on niin pettämätön, että jo kirjaan tarttuessa tulee olemaan varma, mitä saa: nokkelaa dialogia, sarkastista huumoria, erikoisia tyyppejä omituisine harrastuksineen, unohtamatta tunteita ja elämisen tuskaa. WSOY on julkaissut tämän Greenin esikoisromaanin suomeksi yhdeksän vuotta ilmestymisensä jälkeen. Minä tulin napanneeksi tämän kirjan vasta nyt kirjaston hyllystä.
 
Kirjan alusta lasketaan päiviä tiettyyn käännekohtaan asti, jonka jälkeen laskuri kääntyy nousevaksi, eli kirjassa on ennen ja jälkeen -osiot. Tuo käänne, jossa kirjan lukujen suunta muuttuu, on niin merkittävä asia juonen ja tarinan kannalta, etten aio hiiskua siitä tämän enempää. Jos siis haluaa välttyä tietämästä siitä, ei kannata myöskään lukea tunnisteita tämän postauksen lopusta.

Kuva: Pixabay
Inhosin urheilua. Inhosin urheilua, inhosin urheilijoita, inhosin penkkiurheilijoita ja inhosin ihmisiä, jotka eivät inhonneet urheilijoita ja penkkiurheilijoita. (s.69-70)

Päähenkilö ja samalla näkökulmahenkilö on Miles, hintelä ja nörtähtävä poika, jonka erikoinen harrastus on muistaa ulkoa ihmisten viimeisiä sanoja. Kuinkas ollakaan, hänen huonetoverikseen tulee rempseä Chip, tuttavallisemmin Eversti, joka taas oppii helposti asioita ulkoa, esimerkiksi maiden nimiä. Miles saa pian Everstiltä sarkastisen lempinimensä Lyllerö ja hänet tutustutetaan ailahtelevaiseen Alaskaan ja japanilaiseen Takumiin. Miles iskee silmänsä seksikkääseen Alaskaan ja alkaa fantasioida hänestä, vaikka tytöllä onkin eri kaupungissa opiskeleva poikaystävä. Miles saa pian huomata, että Alaska ei ole mikään helppo tapaus - melkoinen epävakaa persoonallisuus, jos minulta kysytään.

 Alaska nousi, meni ikkunaan laskeutuakseen siitä ulos.
"Älä tuijota takapuoltani", hän sanoi, ja niinpä katsoin hänen takamustaan, joka kaartui leveänä hoikan vyötärön alapuolella. (s. 127)

Vaikka Greenin luomissa naishenkilöhahmoissa on mielestäni yleensä aina jotain häiritsevää, en voi olla pitämättä hänen tyylistään luoda hätkähdyttäviä persoonia kirjansa sivuille. Hän saa alkuun tylsistäkin tyypeistä kuoriutumaan uusia ulottuvuuksia, niin myös Milesistä, kuin Takumistakin. Vaikka Alaska saa välillä minut ärsyyntymään, en voi olla pitämättä hänestä, etenkin kun tarinan myötä paljastuu syitä hänen häilyvälle käytökselleen. Alaska rakastaa kirjoja, joita hän on haalinut kirppareilta oman huoneensa täyteen. Alaska on se, joka pitää poikien jalat maassa, jämäkkä opastaja , autokuski ja viinaksien ja tupakan hankkija.

Kuva: Pixabay
"Maasta sinä olet tullut, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Kirpputorilta olet sinä tullut, ja kirpputorille pitää sinun jälleen palaaman"--- (s.224)

Hauskojen dialogien lisäksi kirjassa on myös taattua perus teinisekoilua: tupakointia suihkuhuoneessa, ryyppäämistä, jäynien tekemistä, känni-imuttelua ja sen sellaista. Nauroin ääneen Milesin ensisekstailulle, sillä se ei ihan meinaa mennä niin kuin elokuvissa. Kirjassa on kuitenkin myös vakavampi puolensa, joka sopivasti tasapainottaa muuten hersyvää tarinaa. Pidän siitä, ettei tässä kirjassa jumituta mihinkään teemaan, vaan kaikki soljuu jatkuvana virtana eteenpäin.

Arvosanani 4-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Muissa blogeissa:

Kirjakaapissa
Opus eka
Kaikki viimeiset sanat
Kirjaston kummitus
Kirjasähkökäyrä
Kasoittain kauniita sanoja
Kirjakaapin avain


Samantyylistä luettavaa:

Lumienkeli-ilmiö: John Green. Kirjassa: Let it Snow - kolme talvista tarinaa. (dialogit)

Teoria Katherinesta: John Green. (dialogit, päähenkilön erikoinen pakkomielle, erikoinen romanssi)

Tähtiin kirjoitettu virhe: John Green (dialogit, läheisen menetys)

Ei kommentteja: