keskiviikko 10. elokuuta 2016

The Giver Quartet: Lois Lowry

The Giver: Lois Lowry. Houghton Mifflin Harcourt 1993. Ei suomennettu.



" 'It was almost December, and Jonas was beginning to be frightened.'

Thus opens this haunting novel in which a boy inhabits a seemingly ideal world: a world without conflict, poverty, unemployment, divorce, injustice, or inequality. It is a time in which family values are paramount, teenage rebellion is unheard of, and even good manners are a way of life.

December is the time of the annual Ceremony at which each twelve year old receives a life assignment determined by the Elders. Jonas watches his friend Fiona named Caretaker of the Old and his cheerful pal Asher labeled the Assistant Director of Recreation. But Jonas has been chosen for something special. When his selection leads him to an unnamed man -the man called only the Giver -he begins to sense the dark secrets that underlie the fragile perfection of his world.

Told with deceptive simplicity, this is the provocative story of a boy who experiences something incredible and undertakes something impossible. In the telling it questions every value we have taken for granted and reexamines our most deeply held beliefs."

Oma arvio:

Vaikeuksien kautta voittoon - nimittäin tämän kirjan käsiini saaminen ei ollut helppoa. Olin pitkään kirjaston varausjonossa, joka ei jostain syystä liikkunut mihinkään suuntaan (olisiko kirja kadonnut), ja lopulta päätin luovuttaa. Kesän alusta huomasin, että The Giver näytti taas olevan saatavilla, joten toiveikkaana klikkasin itseni kirjan varausjonoon. Onnekseni huomasin, että myös muut tähän The Giver Quartet -sarjaan kuuluvat osat ovat kirjaston kokoelmissa!

The Giver on nuorten aikuisten dystopiakirjallisuuden pioneeri, sillä se on ilmestynyt vuonna 1993, eli hiukan ennen kuin dystopioista on tullut suosittuja. Ihmettelen kovasti, miksei tätä sarjaa ole suomennettu.

ATTENTION. THIS IS A REMINDER TO MALE ELEVENS THAT OBJECTS ARE NOT TO BE REMOVED FROM THE RECREATION AREA AND THAT SNACKS ARE TO BE EATEN, NOT HOARDED

Jonas elää yhtä aikaa utopistisessa sekä dystopisessa maailmassa, missä kaikki vaikuttaa olevan turvallista - mutta myös rajoitettua, väritöntä ja samaa tasaista  elämää. Perheissä ei saa olla kuin kaksi lasta, tyttö ja poika, jotka määrätään perheille erillisistä synnytyskeskuksista. Kuka tahansa ei siis saa lisääntyä. Kaikille on rajatut ruoka-annokset, joita saa syödä vain ruoka-aikoina. Itsensä peilailua ei suosita ja puheen pitää olla muodollista - väärien sanojen käytöstä huomautetaan. Kun lapsi alkaa löytää seksuaalisuutensa, joka paljastuu yleensä joka-aamuisessa unienkerrontarituaalissa, hänelle aletaan syöttää pillereitä, jotka hillitsevät tunteita ja haluja. Näitä syödään koko elämän ajan. Kun ihminen on tullut tarpeeksi vanhaksi, hän saa vapautuksen ('release'),  samoin näin käy sääntöjä toistuvasti rikkoville sekä myös esimerkiksi kaksosvauvoista toiselle, yleensä heikommalle yksilölle. Vapautus tarkoittaa kuolettavaa seerumia, mutta yhteiskunnan jäsenet eivät tätä tiedä, vaan he luulevat, että vapautuksen kautta pääsee Toisaalle ('Elsewhere').

Jonas jännittää kovasti joulukuista seremoniaa, jossa kaikki viisikymmentä hänen kanssaan samaan kaksitoistavuotiaiden ikäryhmään kuuluvaa saavat tietää oman, määrätyn tehtävänsä, joutuvat luopumaan lapsuusajastaan ja aloittamaan koulutuksensa tulevaa toimenkuvaa varten. Samassa joulukuun seremoniassa yksivuotiaat toivotetaan yhteisön jäseniksi ( 'Ceremony of the Ones') ja heille määrätään perheet. Kahdeksanvuotiaat saavat alkaa käydä vapaaehtoistyössä koulun ohella, niin myös Jonasin pikkusisko Lily. He joutuvat myös luovuttamaan turvaesineensä pois, joka käytännössä tarkoittaa unilelua. Yhdeksänvuotiaat saavat ensimmäisen kulkuvälineensä, polkupyörän, ja tytöt luopuvat aiemmin pakollisista hiusnauhoista. Kymmenvuotiaiden tyttöjen letit leikataan kokonaan, ja poikien hiukset leikataan miehekkäämpään tyyliin. Jokaisella ikäluokalla vaihtuu vaatetus uuteen, ja kuinkas muutenkaan, kaikille tulee samanlaiset asut. Ihmisten elämä on siis ikään sidotuin tiukoin säännöksin määriteltyä.

"Jonas", she said, speaking not to him alone but to the entire community of which he was a part, "you will be trained to be our next Receiver of Memory. We thank you for your childhood."

Jonas yllättyy todella, kun hänelle määritellään tehtäväksi Receiver of Memory eli Muistojen Vastaanottaja. Hän saa suuren kunnian olla seuraava henkilö, joka pitää sisällään kaikki ihmiskunnan tunteet ja muistot heidän puolestaan. Edellinen tehtävää suorittanut, jo vanha mies Giver eli Antaja, siirtää pikku hiljaa tunteita ja muistikuvia Jonasille - alkuun hyviä ja vähitellen myös pahoja. Vastaanottajan työ on siis tavattoman kuormittavaa, ja yhteisöllä onkin hyvin muistissa aiempi tehtävään valittu ja hänen katastrofaalinen kohtalonsa: Rosemary-niminen nuori nainen ei kestänyt tunteiden ja ihmiskunnan historian taakkaa, vaan musertui ja pyysi itselleen vapautuksen. Tämän seurauksena kaikki hänelle siirretyt tunteet palautuvat hetkeksi yhteisön jäsenille takaisin, mihin he eivät ole tietenkään ennalta varautuneet.

Jonas saa huomata, kuinka tunteetonta hänen aiempi elämänsä on ollut. Yhdessä Antajan kanssa hän saa käydä läpi ensimmäistä kertaa elämässään iloa, riemua, surua, ahdistusta, pelkoa, kipua, rakkautta, menetystä. Hän saa muistot väreistä, ja pian hänen maailmansa ei olekaan mustavalkoinen.

Jonasin isä on töissä synnytyskeskuksessa ja hän saa tuoda alle vuotikkaan vauvan heille hoitoon, koska tämä nukkuu huonosti ja keskuksessa mietitään hänen vapautustaan. Jonas kiintyy tähän Gabriel-nimiseen vauvaan ja huomaa, että saa siirrettyä tälle hyviä tunteita ja näin rauhoittamaan häntä. Gabrielista ei voi kuitenkaan koskaan tulla heidän perheenjäsenensä lapsilukurajoitusten vuoksi.

"I felt sad today," he had heard his mother say, and they had comforted her.
But now Jonas had experienced real sadness. He had felt grief. He knew that there was no quick comfort for emotions like those.
These were deeper and they did not need to be told. They were felt.

Jonasin tarina on pääosin tunteiden peilailua, eikä kirjassa ole varsinaista toiminnallista osuutta ollenkaan, vaan kirja keskittyy dystopisen yhteiskunnan esittelyyn tarinan lomassa. Lopussa on toki käänne, joka muuttanee niin yhteisön kuin Jonasin ja Gabrielin elämän.  Filosofisuudellaan tämä eroaa paljonkin nykyajan toiminnallisemmista dystopioista ja on välillä jopa hiukan pitkäveteinen. 

Löydän The Giveristä paljon yhteistä myöhemmin ilmestyneiden saman genren kirjojen kanssa. Ally Condien Tarkoitettu-trilogiassa on määritelty samanlailla yhteisön jäsenille ammatit ylemmältä taholta ja ruoka-annoksia säännöstellään. Veronica Rothin Outolintu-trilogiassa Vaatimattomat-luokkaan kuuluvat eivät saaneet myöskään peilailla itseään kuin pikaisesti. Ann Aguirren  Razorland-trilogian yhteiskunnassa on myös samanlailla jokaiselle tarkkaan määrätty vakanssi eikä kuka tahansa saa tehdä lapsia, vaan siihen on valittu tietyt henkilöt. Siellä myös rangaistaan tavaroiden tai ruuan haalimisesta omaan käyttöön. Lauren Oliverin Delirium-trilogiassa taas rakastumisen tunteet kielletään ja sitä pidetään sairautena, joka tuhoaan ihmiskunnan, eli samantyyppistä tunteiden tasaisuutta haetaan siinäkin kirjasarjassa. Ruokasäännöstelyä ja muodollista käyttäytymistä esiintyy myös kotimaisessa Laura Lähteenmäen North End -trilogiassa. 

The Giver on hyvin mielenkiintoinen dystopia ja antaa ajattelemisen aihetta. Millaista olisikaan elää mustavalkoisessa, tarkoin säädellyssä ja tunteettomassa maailmassa? Kirjan loppu on hämmentävä ja surumielinen, mutta toiveikas. Aion seuraavaksi katsoa kirjasta vuonna 2014 tehdyn elokuvan, kunhan se saapuu kirjaston varaushyllyyn ja sarjan seuraava itsenäinen jatko-osa, vuonna 2000 ilmestynyt Gathering Blue on minulla myös varauksessa.

Arvosanani 4-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Samantyylisiä kirjoja/sarjoja:

Tarkoitettu-trilogia: Ally Condie
Outolintu-trilogia: Veronica Roth
Razorland-trilogy: Ann Aguirre 
Delirium-trilogia: Lauren Oliver 
North End -trilogia: Laura Lähteenmäki

The Giver muissa blogeissa:

 Voima (Oona Juutinen)
Yöpöydän kirjat
Anna minun lukea enemmän
Kujerruksia
Notko, se lukeva peikko
Hyönteisdokumentti



2 kommenttia:

Emmy kirjoitti...

Joskus todellakin harmittaa, että vain murto-osa muun maailman fantasiasta, varsinkin dystopiasta, suomennetaan. Lisään kirjan myös omalle lukulistalle, joten saapa nähdä koska saan käsiini. Tästä tuli mieleen myös vähän Hugh Howeyn Siilo, jossa elämä oli määräiltyä. P.S. Sinulle on palkinto blogissani: https://liianvillilukemaan.blogspot.fi/2016/07/liebster-award-palkinto.html Vastaile jos haluat :)

Heidi P kirjoitti...

Sinäpäs sen sanoit! Mutta pysyypähän kielitaito tallella, kun "joutuu" lukemaan enkuksi näitä helmiä :) Kiitos palkinnosta, minäpäs yritän vastailla :)