sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Engelsfors-trilogia: Mats Strandberg & Sara B. Elfgren.

Piiri: Mats Strandberg & Sara B. Elfgren. Suomentanut Riie Heikkilä. Basam Books 2012.

Ruotsinkielinen alkuteos (2011): Cirkeln.

"Engelsfors. Pikkukaupunki Ruotsissa. Nimi on kaunis, mutta paikka rähjäinen. Kaupunkia ympäröivät synkät metsät, joihin ihmiset usein eksyvät ja katoavat. Syyslukukausi on juuri alkanut, kun yksi lukion oppilaista löydetään kuolleena koulun vessasta. Kaikki olettavat, että kyseessä on itsemurha. Paitsi ne, jotka tietävät totuuden. Eräänä yönä kuu värjäytyy salaperäisen punaiseksi, ja kuusi lukiolaistyttöä löytää itsensä hylätystä puistosta. Tytöillä ei ole mitään yhteistä. Yksi on luokan suosituin, toinen kiusattu, kolmas omaa tietään kulkeva gootti, neljäs kunnollinen huippuoppilas… Pian selviää, että paha on saapunut Engelforsiin, ja ilman toisiaan tytöt eivät selviydy hengissä.

Piiri on urbaania, skandinaaviseen koulumaailmaan sijoittuvaa, koukuttavaa fantasiaa. Teos kertoo vetoavasti nuorena olemisen vaikeudesta, koulukiusaamisesta, ihastumisista ja kaiken voittavasta ystävyydestä. Kuudesta eri näkökulmasta kerrottu tarina vetää mukanaan, ja jokaisen lukijan on helppo löytää hahmoista oman samaistumiskohteensa. Suomalaisia lukijoita kiinnostaa varmasti myös laadukas nuortenfantasia, jonka sankareista osalla on suomalaistausta."


Oma arvio: 

Olen tämän kirjasarjan osia pyöritellyt käsissäni pitkin vuotta, mutten koskaan ole tohtinut näitä lainata. Nyt tartuin tuumasta toimeen. 

Tässä trilogian ensimmäisessä osassa esitellään alussa kattavasti sarjan henkilöitä, jotka kaikki olivat omalla tavallaan erilaisia. Heti kirjan alussa alkoi tapahtua, kun Elias, Engelsforsin lukiolaispoika alkaa kuulla omituisia ääniä päässään - ja loppu onkin traaginen. Tästä alkaa vyöryä todellinen tapahtumavyyhti, jossa päähenkilötytöille selviää, mihin he kykenevät ja mikä tehtävä heillä on.

Täytyy kyllä myöntää, että kirjan keskivaiheilla koin tylsistymisen hetkiä, ja ajattelin, miksi tämä kirja on näin pitkä... Kuitenkin erilaiset henkilöhahmot pitivät minut lukuotteessaan loppuun saakka.

 Lempihahmoni on kiusattu Anna-Karin ja tunnollinen Minoo. Noitakuviot eivät saaneet minua nyt oikein vakuutettua, enkä oikein päässyt kunnolla selvyyteen, miksi nämä nuoret ovat Valittuja ja mikä heitä nyt tosissaan uhkaa. Ehkä viisastun enemmän seuraavan osan Tuli luettuani. 

Tyttöjä vainonneen pahan voiman jäljittäminen on jännittävin osuus enkä olisi kyllä arvannut, kuka lopullinen pahis onkaan. Siitä pisteet! Romantiikkaa kirjassa on tarjolla vain muutamia pieniä hippusia. En nyt oikeastaan hirveänä himoa luettavaksi jatko-osaa, mutta toisaalta minä omituisesti kiinnyin henkilöhahmoihin ja haluan lukea, mitä koettelemuksia he vielä saavat eteensä. 

Arvosanani 3,5


 Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Tuli: Mats Strandberg & Sara B. Elfgren. Suomentanut Riie Heikkilä. Basam Books 2013.

Ruotsinkielinen alkuteos (2012): Eld.


"Engelsforsia piinaa poikkeuksellinen kuumuus. Valitut ovat odottaneet peloissaan demonien seuraavaa siirtoa, mutta tällä kertaa vaara uhkaa kaupunkia täysin uudelta taholta. Paha on palannut Engelsforsiin.


Valitut tulevat yhä läheisimmiksi toistensa kanssa ja joutuvat taas kerran huomaamaan, ettei edes magia pysty tuomaan helpotusta onnettomaan rakkauteen tai särkyneisiin sydämiin. Pelastaakseen Engelsforsin, heidän on pystyttävä kohtaamaan itsensä ja toisensa kokonaan uudella tavalla."

Oma arvio: 

Pidin tästä toisesta osasta todella! Vaikka tämänkin järisyttävän paksun romaanin lukeminen kesti ja kesti, ja välillä lukujumi meinasi vaivata tämän kanssa tosissaan, puolivälin jälkeen innostuin tästä tosissani ja uppouduin täysin näiden nuorten elämään. 

Tämän kirjan vahvuus on henkilöt, henkilöt ja vielä kerran henkilöt! He kasvavat ihmisinä ja kieriskelevät ihmissuhdekiemuroissaan. Kaikilla on hyvin erilaiset kuvionsa, mutta magia yhdistää heidät. He lähentyvät tässä osassa myös keskenään ja oppivat kukin kehittämään omia maagisia kykyjään. 

Erityisesti pidän tässä osassa Idan ja Vanessan tarinoista. Odotin jännityksellä, saisiko Linnea kerrottua tunteensa mielenkiinnon kohteelleen, vaan... pitää jäädä odottamaan seuraavaa osaa ;) Viimeinen osa Avain ilmestyy huhtikuussa 2016.

Arvosanani on 4,5. 

Tämänkin osan lainasin kirjastosta.

 
  
Avain: Mats Strandberg ja Sara B. Elfgren. Suomentanut Aki Räsänen. Viisas Elämä 2016.

 Ruotsinkielinen alkuteos (2013): Nyckeln

 "Kansainvälisen menestystrilogian sydämet pysäyttävä päätösosa! 

Ainoastaan Valitut ovat jääneet vastustamaan synkkiä ja demonisia voimia, jotka ovat piinanneet Engelforsia. Juuri kun Valitut ovat oppineet elämään tukalassa tilanteessa, paha iskee jälleen, ainoastaan kuukauden päästä edellisestä välienselvittelystä. On koottava rivit yhdeksi rintamaksi huolimatta kaikista erimielisyyksistä, sillä vain niin voidaan estää lopullinen tuho. Aika on kuitenkin loppumaisillaan, eikä ennustus maailman pelastamisesta ole vielä käynyt toteen. Vain yksi asia on varmaa: mikään ei tule olemaan niin kuin ennen."

Oma arvio:

Olin liesti sanottuna järkyttynyt, kun sain tämän 878-sivuisen tiiliskiven käsiini. Mietin, että onkohan tämä Engelsfors-trilogian päätösosa ylivenytetty, koska kirjailijat eivät ole raskineet karsia epäolennaisia ja luopua tarinasta. 

Mutta ei! Minä en olisi karsinut tästä mitään! Minulle ei tullut missään vaiheessa fiilistä, että kirja voisi jo loppua, vaan luin kirjaa onnellisesti ahmien ja jokaista tapahtumaa ja käännettä makustellen. Vaikka luulin, että todennäköisesti lukisin Avainta koko kesän, luinkin sen noin viikossa, mikä on minulla ihan keskiverto lukuaika normipituiselle (300 - 400 sivuiselle) kirjalle. Tämä kertoo hyvin paljon kirjan viihdyttävyydestä.

Tätä tarinaa oli mukava, helppo ja viihdyttävä lukea. Olen jo aiempien osien arvioinneissa hehkuttanut sitä, kuinka hyviä henkilöhahmoja tässä sarjassa on ja kuinka ne ovat juuri Engelsfors-trilogian rikkaus. Aiempia osia lukiessani en niinkään nauttinut noituuteen ja magianharjoittamiseen liittyvistä jutuista, mutta nyt pidin niistäkin todella paljon. Minusta tässä kirjassa on hyvin johdonmukaisesti avattu Valittujen tarkoitus, joka ei aiemmin minulle selkiytynyt,  vaikka toki muutamat juonenkäänteet laittavat aiemmin totutut kuviot sekaisin. Jyrkimmät juonenkäänteet on kuitenkin säästetty loppuvaiheille, onneksi.

Jokaiseen henkilöhahmoon paneudutaan kunnolla ja heidän elämänkiemuroitaan käsitellään tasapuolisesti. Monenlaista henkistä kasvua näkee näiden nuorten elämässä tapahtuvan, syntyy (ja kuolee) uusia rakkauksia, tapahtuu irtautumista mutta lopussa he hitsautuvat vielä tiiviimmin yhteen.

Toisessa osassa Tuli surmansa saanut Ida seikkailee nyt eräänlaisena tarkkailijana, sillä hän on jäänyt jumiin emän ja kuoleman väliseen tilaan, Rajamaahan. Tämä on oivallinen tehokeino näyttää Engelsforsin tapahtumia välillä pikakelauksena, kun Ida hyppelee ajasta ja paikasta toiseen tarkkailemassa Piiriläisten edesottamuksia. 

Uskollisuudenvalassa ei ole mitään maagista. Silti tuntuu kuin rautavanne olisi kiristetty hänen rintakehänsä ympärille.
Hänen elämänsä kuuluu nyt Neuvostolle. 

Minoon vaiheita on mielenkiintoisinta seurata. Viktor kutsuu hänet Alexanderin kartanolle pelastamaan näkymättömyyteen jumiin jääneen sisarensa. Lopulta Minoo huomaa, että joutuu tekemään valinnan, jääkö hän kartanolle epäilyttävän Walterin oppiin vai pysyy omien piiriläistensä seurassa. Pian hän huomaa nauttivansa siitä, että hänen erikoisia kykyjänsä arvostetaan ja ihaillaan udessa ryhmässä. Huomaamattaan hän on joutunut keskelle jotain hänen tahdostaan riippumatonta suunnitelmaa. Hänen ja Gustafin välinen jännite on kihelmöivää.

Vanessan ja Linnean välillä tapahtuu uusi käänne heti kirjan alussa, sen verran aion nyt paljastaa. Ja se käänne on minulle mieluinen. 

Anna-Karinin tie ei ole kovinkaan siloiteltu tässäkään tarinassa, mutta hän saa tukea ystäviltään ja nauttii familiariksensa, ketun, kanssa metsäreissuista. Anna-Karin voi heittäytyä ketun tietoisuuteen aina kun haluaa ja pääsee näin tarkkailemaan huomaamattomasti.

Myös muilla Engelsforsin lukiolaisilla ilmenee maagisia kykyjä, ja he sattuvat olemaan Piiriläisten tuttuja, joten hekin liittyvät tapahtumiin mukaan. 

He katsovat, miten vihreään sekoittuu punainen kaistale. Punainen kaistale, joka tummenee ja muuttuu violetiksi.
"Se on niin kaunis", Evelina sanoo. "Miten maailmanlopun merkki voi olla niin kaunis?" 

Koko tarinan ajan odotellaan saapuvaa loppua, joka alkaa näyttää merkkejään kaikissa elementeissä: maa, ilma, tuli, vesi, puu, metalli. Piiriläiset sekä kartanossa harjoitteleva toinen noitien joukko valmistautuvat sulkemaan oven demoneilta, jotta tuholta vältyttäisiin. Lopun enteet ovat  hyvin aistittavissa, ja nautin myös lukea henkilöiden kehittyvistä kyvyistä.

Kun pimeys lankeaa, minut avataan.

Avain on täydellisen mahtava trilogian päätösosa, en voi muuta kuin kiittää ja kumartaa

Arvosanani 5.

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.  

 

Samantyylisiä kirjoja/sarjoja: 
Kami Garcia ja Margaret Stohl: Loihtijakronikka-sarja

Engelsfors muissa blogeissa:

Notko, se lukeva peikko
Kirjaston kummitus
Ullan luetut kirjat
Le Masque Rouge
Lukunurkka
Kirjaneidon tornihuone
Jos vaikka lukisi...

 

 

*********************************************

Cirkeln-elokuva (The Circle). 2015. 



Ohjaaja: Levan Akin
Käsikirjoitus: Levan Akin, Sara B. Elfgen, Mats Strandberg
Genre: Kauhu, fantasia, draama 
Rooleissa: Josefin Asplund (Rebecka), Helena Engstöm (Anna-Karin), Miranda Frydman (Vanessa), Irma von Platen (Minoo), Hanna Asp (Ida), Leona Axelsen (Linnéa) 
Kesto: 2 h 24 min

Katsoin Viaplay-suoratoistopalvelussa  tämän  ensimmäiseen Engelsfors-trilogian kirjaan Piiri perustuvan leffan, joka julkaistiin Ruotsissa jo viime keväänä (2015), mutta Suomeen tätä ei odotteluistani huolimatta ole saatu. 

Vaikka leffa on melko pitkä, se mennä hurahti kuin siivillä. Kirjasarjan henkilöhahmoille on tehty kunniaa, ja pidän todella paljon näyttelijävalinnoista - etenkin Anna-Karinia näyttelevä Helena Engström ja Minoota näyttelevä Irma von Platon ovat nappivalintoja. Elokuvan juoni seuraa uskollisesti kirjan tapahtumia, eikä minulle ainakaan päässyt syntymään suurempia pettymyksia

Draamalliset kuviot söivät hiukan tarinan fantasiaelementtejä, mutta toisaalta hyvä niin, että sarjan vahvuus eli monipuoliset henkilöhahmot ja niiden keskinäiset suhteet pääsivät esille. Harmikseni Vanessan ja Linnéan ystävystyminen jää elokuvassa sivuun, samoin kuin Anna-Karinin hienot maanoidan kyvyt metsässä.

Elokuvan kauhua sisältävät kohtaukset kammottivat ja kauhistuttivat minua, joten ne olivat minusta hyvin onnistuneesti toteutettu. 

Arvosanani tälle mahtavalle elokuvalle 4,5 

5 kommenttia:

MarikaOksa kirjoitti...

Minuakin kiinnostaa tämä trilogia. Aloittelin jo kerran tätä avausosaa, mutta jätin kesken kun lukeminen ei oikein lähtenyt kulkemaan. Kirjan aihe tuntuu silti kiinnostavalta, joten voi olla että kokeilen vielä uudemman kerran. :)

Heidi P kirjoitti...

Kokeile ihmeessä :)

Kia/ Luetaanko tämä? kirjoitti...

Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pitäisi koittaa löytää aikaa lukea sraja läpi, mutta ilmeisesti kyseessä ei ole mikään nopealukuinen trilogia?

Heidi P kirjoitti...

Sehän tietysti riippuu lukijasta, kuinka nopeasti innostuu lukemaan järkäleet läpi :) Itsellä meinasi jumittaa välillä, vaikka mielenkiintoisiahan nämä kirjat olivat kumpainenkin...

Ulla kirjoitti...

Luin vasta nyt ja jatko odottaa lukupinossa. Kolmas ei kaiketi ole vielä ilmestynyt. Viihdyin aloituksen kanssa ja luen muutkin osat. Linkkimetsällä tässä olen.