maanantai 28. heinäkuuta 2014

"Our Leader the Mockingjay" – Official Teaser Trailer

The Dark Heroine -trilogia: Abigail Gibbs

Illallinen vampyyrin kanssa: Abigail Gibbs. Suomentanut Kari V. Koski. Otava 2013.

Englanninkielinen alkuteos (2012): Dinner with a Vampire


"Violet Lee joutuu kammottavan verilöylyn silminnäkijäksi keskellä öistä Trafalgar Squarea. Vampyyrit ovat kohdanneet metsästäjänsä ja tehneet heistä selvää. Nyt he vievät Violetin mukaansa maailmaan, jollaisesta hän ei ole osannut edes uneksia.
Kauniit, joutilaat pedot elävät kartanossaan kuin jollain toisella aikakaudella: viini virtaa ja silkki kahisee. Peloissaan Violet yrittää paeta, mutta hänellä on yhtä suuret mahdollisuudet kuin antiloopilla leijonalaumassa. Lopulta hän taipuu jäämään, jotta hauras rauha ihmisten ja vampyyrien välillä säilyisi rikkumattomana."

Oma arvio
Tätä kirjaa voin suositella kaikille niille, joita Edwardin pihtailu ärsytti Twilight-sarjan kirjoissa! Posket punastellen luin intohimoa tihkuvia kohtauksia tästä mainiosta lukuelämyksestä. Päähenkilö Violet on ihanan omapäinen ja vankka mielipiteissään, vampyyrikuningas jäätävän ankara, Fabian ihanan sympaattinen ja Kaspar - ah Kaspar - ihanan arvoituksellinen ja MIES isoilla kirjaimilla. Kun hän ei voinut vastustella Violetia, ei hän myöskään vastustellut. Ei mitään nössöilyä, vaan suoraa toimintaa...

Olisin itse toivonut, että pääparin kissa-ja-hiiri-leikki olisi jatkunut kirjan loppumetreille saakka, koska sen jälkeen kun intohimo pääsi heidän välillään kunnolla roihahtamaan, kirja ikään kuin vähän lässähti. Eipä silti, oli juonessa muutamia yllätyksiäkin lopussa, vaikka minulta meni vähän ohi se, mikä Sankarittaren lopullinen tehtävä olikaan. Ehkä se selviää paremmin jatko-osassa.

Olin myös hiukan pettynyt Violetin ja Fabianin ystävyyden kariutumisesta, ja jos kirjailija on yhtään fiksu, hän lämmittää heidän välinsä seuraavissa osissa. 

Arvosanani on tälle kirjalle 5-

Tämän kirjan lainasin kirjastosta. 

Illallinen vampyyrin kanssa muissa blogeissa:

Kirjaneidon tornihuone
Kirjavinkit (Salla P)  
Lukunurkka
Tarinoiden syvyydet
Kirjakaapissa
Yöpöydän kirjaT




Autumn Rose – The Dark Heroine: Abigail Gibbs. Harper Collins 2014. Ei suomennettu. 



“Her fate is set in stone

Autumn Rose lives in a sleepy seaside town in the south-west of England, but buried deep under the surface of her quiet life are dark secrets. Swirling marks on her skin mark her out as having extraordinary power, but at school she is shunned and condemned by the very people she is sworn to protect.

But the appearance of a handsome young man at her school who has the same curious markings as Autumn Rose sends her world into turmoil. Plus, there is the fact that Autumn keeps dreaming of a human girl who is about to be seduced by a very dark Prince and Autumn must figure out how to save her before it is too late.”



Oma arvio:

Aikaa on vierähtänyt siitä, kun luin Abigail Gibbsin The Dark Heroine-sarjan ensimmäisen osan Illallinen vampyyrin kanssa – ja hullaannuin niin paljon, että listaan kirjan yhä yhdeksi suosikeistani. Kirjastoni tilasi pyynnöstäni tämän toisen osan, jota ei ole ikävä kyllä suomennettu, ja hyvin jännittynein tunnelmin tartuin Autumn Roseen.



”Dance with me,” he said.---

“I don’t remember how.”

“You do.” His lips were on my ear. I smiled a little and shook my head and said no, but he silenced me, not with his word, not with his hands; with his gaze. “Let me lead you. You have bo worries. You have no fears. Not now. Not in this moment. Dance with me, Autumn.”


Tämä kirja on hyvin erilainen kuin sarjan avausosa, mutta alkuhämmästyksen jälkeen tempauduin sieluani myöten kirjan mystiseen ja maagiseen maailmaan mukaan -  ja rakastuin jälleen. Vaikka pidän Violet Leen ja Karpar Varnin romanssia yhtenä kirjamaailman kuumimpana, ja odotin samantyyppistä intohimon leiskuntaa tästäkin kirjasta, ei silti Autumn Rosen ja  prinssi Fallonin hitaasti syttyvä suhde jää sen varjoon. Päinvastoin. Prinssi Fallon on ihastuttavan muodollinen, huomaavainen ja hykerryttävän suloinen kiemurrellessaan rakkaudentuskissaan huomatessaan tunteensa Autumnia kohtaan. Minulle tulee tämän pariskunnan kyräilystä kovasti mieleen Kiera Cassin Valinta-sarjan American ja prinssi Maxonin suhde.


”Your Highness, I demand you let me go!”

“You…demand?” he questioned slowly, raising an eyebrow and tilting his head slowly. he was using his mischievous smile; it was so potent, his dimples appeared again.

“Yes, I do!” I insisted. ”This breaches the Terra!”


Pidän siitä, miten mahtavan maagisen maailman Gibbs on luonut  keskelle urbaania ympäristöä. Tarinan päähenkilö, jo ensimmäisessä osassa Violet Leen unien kautta tutuksi tullut Autumn Rose Al-Summers, kuusitoistavuotias näkijä (Seer), kaipaa kuollutta isoäitiään, mutta elää suhteellisen normaalia elämää Kable Community Collegessa, jossa hänen tehtävänään on suojata muita opiskelijoita pahojen tietäjien ryhmältä nimeltä Extermino. Autumnin vanhemmat eivät halua olla missään tekemisissä muiden tietäjien kanssa, sillä he haluavat taata tyttärelleen normaalin elämän. Autumn erottuu kuitenkin muista oppilaista, eikä vähiten yksilöllisten arpien kautta, jotka peittävät hänen kehonsa oikeaa puolta, kuten kaikilla muillakin tietäjillä. Myös hänen silmänsä ovat erikoiset, sillä ne viestivät hänen tunnetilojaan vaihtamalla väriä. Autumnilla on pari hyvää ystävää Kablessa, mutta myös kiusaajia löytyy.

Autumnin pasmat menevät sekaisin, kun yksi tietäjien kuninkaallisista, komea prinssi Fallon, pestataan samaan kouluun hänen kanssaan. Vaikka Autumn ja Fallon ovat lapsuudenkavereita, ei Autumn voi alkuun sietää Fallonia silmissään. Senhän kuitenkin arvaa, mihin suuntaan nuoren naisen tunteet kääntyvät. Pidän kuitenkin siitä, että Fallonin ja Autumnin suhde saa kehittyä rauhassa juonen mukana, ja siten heidän tunteensa tuntuvat aidoilta ja luontevilta. Tarinan pääpari tuo minulle mieleen Veronica Rothin Outolintu-trilogian Trisin ja Tobiaksen, sillä samaan tapaan Fallon saa olla jatkuvasti toppuuttelemassa jääräpäistä ja impulsiivista Autumnia, kuten Tobias Trisiä. Hän on kirjaimellisesti Autumnin pelastava prinssi. Välillä hänen ylisuojelevaiset ajatuksensa alkavat jo nyrppiä, niin minua kuin Autumnia, mutta onhan se toisaalta niin hellyyttävää.

”She´s not worth it.” I heard him say as I was spun around so my back was against the wall and he faced me, arms folded, lips pursed. ---

‘Autumn, you’re not in control, you need to---‘

Animated voices sounded around the corner and he hushed mid-sentence, waited for them to passa, tehn switched to Sagean.

“Aclean. Calm down. Take deep breaths.”

Kirjan maailmassa on olemassa yhdeksän ulottuvuutta, joista kaikissa elää ihmisiä. Jokainen ulottuvuus on vuorovaikutuksessa keskenään, ja näitä ulottuvuuksia hallitsee yhteistyössä ihmisten ja pimeiden voimien (dark beings) neuvosto. Ensimmäisessä ulottuvuudessa asuvat ihmiset ja tietäjät (sage), ja tämän ulottuvuuden hallitseva keskus on pieni Athenean kaupunki. Sinne päästäänkin kirjan lopussa yhdessä Autumnin ja Fallonin kanssa. Toisessa ulottuvuudessa ovat vampyyrit hallitsijoinaan sarjan ensimmäisestä osasta tutut Varnit. Kolmatta ulottuvuutta hallitsevat hyvin voimakasta magiaa käyttävät kirotut (damned). Muodonmuuttajat hallitsevat neljättä, viidettä ja kuudetta siivekkäät (winged people) ja keijut (elven fae), seitsemättä ihmissudet (wolfes), kahdeksatta vedenhaltijat (maengu) ja yhdeksättä feeniksit (phoenixs).Näissä eri ulottuvuuksissa ei sen koommin vierailla, paitsi toisessa, vampyyrien ulottuvuudessa, jonne Autumn ja Fallon tekevät lyhyen visiitin. Tämä ei kuitenkaan minua haittaa, sillä en kaipaa liikaa fantasiahahmojen vilinää juoneen mukaan.

Alussa epäilin ja säikähdin, että tämä kirja olisikin ihan itsenäinen teos eikä liittyisi mitenkään ensimmäisen osan tapahtumiin. Näin ei kuitenkaan ole, vaan pikku hiljaa Violet Lee tulee Autumnin uniin ja näkyihin, ja samalla näiden kahden Heroineiksi kutsuttujen nuorten naisten kohtalot kietoutuvat yhteen. Tarinan loppuvaiheilla Violet ja Autumn kohtaavat toisensa, vaikka ikävä kyllä heidän tapaamisensa jättää minut melko kylmäksi. Kirjan loppu jättää suuria toiveita kolmannelle osalle ja etenkin viimeinen lause lupaa taas ihan uudenlaista tarinalinjaa olevan tulossa, otaksuisin. Vielä nimeämätön kolmas osa ilmestynee ensi vuoden joulukuussa.

Ihmettelen suuresti, miksei tätä helmeä ole suomennettu. Maailmassa on virhe!

Arvosanani 5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Autumn Rose muissa blogeissa:


Geekandbooknerd's Blog
The Flutterby Room
Bookish Treasures

Samantyylistä luettavaa:
Kiera Cass: Valinta-sarja

Claudia Gray: Firebird-trilogia

Carry on. The Rise and Fall of Simon Snow: Rainbow Rowell.






sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Tyylilajit hakusessa

Välillä minulle on epäselvää, kuuluuko lukemani teos tyylilajiltaan fantasiaan, tieteiskirjallisuuteen eli scifiin vai johonkin muuhun. Usein kirjan voi toki lajitella useaankin eri kategoriaan tyylilajinsa perusteella. 

Lähes poikkeuksetta lukemani kirjat ovat nuorten aikuisten romaaneja, jotka ovat yleensä päägenreltään spekulatiivista fiktiota:  scifiä, fantasiaa tai paranormaalia romantiikkaa. Kirjassa voi sitten olla myös ripauksia muista tyylilajeista. Löysin hyvät genrejen määritelmät Risingshadow-sivustosta, jossa esitellään ja arvostellaan hyvin kattavasti scifi- ja fantasiakirjallisuutta.

-------------------

Ensin voisin selventää, mitä eroa blogissani on varhaisnuorten-, nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuudella.

Varhaisnuoriksi luetaan yleensä 7-14-vuotiaat nuoret, mutta minä tarkoitan varhaisnuorten kirjallisuudella noin 10-13-vuotiaille soveltuvia kirjoja. Goodreads käyttää muun muassa termejä Mid Grade tai Mid Teen.

Nuortenkirjallisuus on yleensä laaja käsite: kirjastossa nuortenkirjaosastolla voi olla rinnan 9-vuotiaista eteenpäin suunnatut Viisikot kuin nuorille aikuisille, yli 15-vuotiaille suunnatut John Greenin kirjat. Risingshadow määrittelee nuortenkirjallisuuden melko suurpiirteisesti: "Nuortenkirjallisuudeksi kutsutaan kirjallisuutta tai teoksia, jonka kohderyhmäksi on rajattu nuoriso." Kirjasampo-sivun määritelmä antaa tarkemman kuvauksen: "Nuortenkirjallisuus on nuorille ja nuorille aikuisille (10–25 vuotta) tarkoitettu kirjallisuutta, jolle on tunnusomaista seikkailullisuuden ja jännittävyyden ohella oman ikäluokan ongelmien käsittely." 

Minä viittaan nuortenkirjallisuudella yleisesti kirjoihin, jotka on sopivia varhaisnuoruusiän ja nuorten aikuisten välimaastoon, eli noin 13-15-vuotiaille sopiviin kirjoihin.

Nuorten aikuisten kirjallisuus eli YA-kirjallisuus on kinkkinen käsiten. Esimerkiksi yhdysvaltalaisissa kirjastoissa nuorten aikuisten kirjallisuus (Young Adult Literature) kattaa yleensä ikäluokat 13-20, kun Suomessa nuorten aikuisten kirjallisuudella viitataan useammin 15-20-vuotiaille soveltuviin kirjoihin. Goodreads taas määrittelee YA-kirjallisuuden noin 13-18-vuotiaiden kirjallisuudeksi. 

 Minä viittaan nuorten aikuisten kirjallisuudella lähinnä 15-20-vuotiaille sopivaan kirjallisuuteen.

On olemassa myös termi New Adult eli NA, joka käsittää Goodreadsin mukaan ikäluokat 18-30. NA-kirjallisuudessa keskitytään usein lapsuuden ja aikuistumisen rajamaastoon liittyviin teemoihin, kuten yliopisto-opiskelun aloittamiseen tai työelämän aloittamiseen.

YA-kirjallisuus ei periaatteessa ole mikään genre, vaan tietylle ikäryhmälle sopiva kirjallisuus, mutta sitä monesti ajatellaan genren tavoin. Goodreadsin mukaan on YA-kirjallisuus on lajiteltu myös tiettyihin alalajeihin: Contemporary, historiallinen fiktio, fantasia, paranormaali, romantiikka, scifi, realistinen.



Spekulatiivisen fiktion kolme päälajia ovat fantasia, scifi (science fiction) ja kauhu


Fantasia



Fantasia on kaunokirjallisuuden laji, jossa yleensä esiintyy taikuutta ja muita yliluonnollisia ilmiöitä tärkeimpänä elementtinä. Fantasiakirjojen tapahtumapaikkana voi olla esimerkiksi mielikuvitusmaailma, jossa taikuutta on kaikkialla. Rajaa tieteiskirjallisuuteen on vaikea vetää ja on monia kirjoja jotka voidaan luokitella kuuluviksi sekä tieteis- että fantasiakirjallisuuteen. Yleensä fantasiakirjallisuudessa kuitenkin käsitellään vähemmän tiedettä ja tekniikkaa ja samalla tieteiskirjallisuudessa harvemmin esiintyy taikuutta.

Fantasiakirjallisuuden tunnetuimpia elementtejä ovat esimerkiksi velhot, loitsut ja lohikäärmeet. Fantasiakirjallisuudessa lukijan reaktiossa ei haeta kauhua tai pelkoa kuten kauhukirjallisuudessa. Laajimmassa merkityksessään fantasiaa ovat monet kirjat, elokuvat, laulut ja taideteokset muinaisista myyteistä ja legendoista nykypäivän tarinoihin ja urbaanilegendoihin.

Urbaani fantasia on fantasian alalaji, jonka tarinat sijoittuvat kaupunkimaiseen ympäristöön. Tapahtumapaikkojen voidaan sanoa sijaitsevan meidän oikeassa maailmassamme, jossa kuitenkin esiintyy tarinassa yliluonnollisia olentoja ja voimia. Miljöö muistuttaa usein meidän nykyaikaamme, mutta tarina voi sijoittua myös muihin aikakausiin. Olen erityisen mieltynyt tähän fantasian alalajiin, ja suurin osa lukemistani fantasiakirjoista kuuluu tämän määritelmän alle.



  Muita fantasian alalajeja ovat eläinfantasia, historiallinen fantasia, korkea fantasia, miekka ja magia, satufantasia ja synkkä fantasia.



Scifi (science fiction)



Scifikirjallisuus (tai tieteiskirjallisuus) on  tyylilaji, jossa painopiste on kuvitteellisella mutta enemmän tai vähemmän mahdollisella (tai vähintään ei-mahdottomalla) sisällöllä. Yleensä scifikirjallisuudessa kuvitellaan tulevaisuutta: tulevaisuuden tiedettä ja teknologiaa, yhteiskuntaa, avaruusmatkailua, rinnakkaistodellisuuksia, ulkoavaruudesta tulevaa älyllistä elämää ja yliluonnollisia tai luonnonlakeja venyttäviä kykyjä.


Scifikirjallisuus on suurelta osin järkeen perustuvaa pohdintaa maailmamme tulevaisuudesta ja muista mahdollisista maailmoista. Mitä meille tapahtuu; mihin me olemme menossa? Tieteiskirjallisuus eroaa fantasiasta siinä että sen kuvitteelliset elementit eivät ole tieteellisesti täysin mahdottomia ja luonnonlakien vastaisia (vaikka jotkin elementit saattavat silti olla täyttä spekulaatiota).



Scifikirjallisuudessa tapahtumapaikat ovat usein kuvitteellisia, mutta suurin osa scifikirjallisuudesta saa oikeutuksensa siitä miten siinä esiintyville elementeille tarjotaan tieteellisiä selityksiä, mikä antaa lukijalle mahdollisuuden siirtää epäuskonsa taka-alalle.




Dystopia



Ihmiskunnan tulevaisuus on kiehtonut kautta aikojen myös kirjallisuudessa. Dystopia voidaan määritellä tulevaisuuden epätoivotuksi yhteiskunnaksi, utopian, unelmayhteiskunnan vastakohdaksi. Viime aikoina on julkaistu useita tähän tyyppilajiin kuuluvia kirjoja. Sinänsä dystopia kirjallisuuden
alalajina ei ole uusi, sillä aika moni scifi-kirja kertoo dystopiasta, mutta ehkä tämän päivän trendille tyypillistä on, että useimmat teoksista on suunnattu nimenomaan nuorille aikuisille (young adult literature) eli noin 16-25 –vuotiaille ja että niihin sisältyy jonkinlainen rakkaustarina tai draama. (Lähde Kyyti) Minä olen tykästynyt erityisesti dystopiseen scifikirjallisuuteen.



Tieteisfantasia

Tieteisfantasia on lajityyppien sekamuoto, joka yhdistää aineksia sekä science fictionista että fantasiasta. Toisin kuin tieteiskirjallisuudessa, tieteisfantasiassa voi olla yliluonnollisia elementtejä.

Käsitettä tieteisfantasia käytettiin aluksi 1950-luvulla tarinoihin, joissa tieteiskirjallisuuden tekniikoita ja asenteita sovellettiin perinteisiin fantasia-aiheisiin. 

Teoreettisesti tieteisfantasia on tieteiskirjallisuuden ytimen ympärillä oleva alue, johon kuuluvissa teoksissa otetaan vapauksia mahdottomiksi tiedetyistä asiosta. Esimerkiksi ylivalonnopeudella tapahtuvaa matkustusta voidaan käsitellä ”tieteenomaisesti”. Aikamatkustusta tai avaruusmatkaa käytetään kuitenkin usein vain lähtökohtana ja lavasteena fantastiselle seikkailulle. Näin määriteltynä huomattava osa tieteiskirjallisuudesta on tieteisfantasiaa, esimerkiksi avaruusoopperat. 







Muita scifin alalajeja ovat antropologinen scifi, avaruusooppera, kova scifi, kyberpunk, proto-scifi, sotilasscifi, tulevaisuuden sota, utopia ja yhteiskunnallinen scifi.




Kauhu


Kauhu (eng. horror) on kirjallisuudenlaji, jonka tarkoitus on tai jolla on mahdollisuus pelotella, säikäyttää tai kauhistuttaa lukijoita aiheuttamalla pelon ja kauhun tunteita. Yleistä kauhukirjallisuudessa on aavemainen ja pelottava ilmapiiri. Kauhun aiheuttajat voivat olla luonnollisia tai yliluonnollisia asioita ja olentoja.

Kauhukirjallisuus voidaan jakaa lukuisiin alaluokkiin kuten psykologiseen kauhuun, goottikauhuun , weird fictioniin ja splatterpunkiin. Myös synkkä fantasia voidaan joskus laskea kauhu-genreen, sillä siinä saattaa olla voimakkaita kauhuelementtejä. Itse en erityisemmin lue kauhukirjallisuutta, sillä koen ne liian pelottaviksi.

------------------------------


Spekulatiivisen fiktion päälajeja täydentäviä tyylilajeja ovat muun muassa:


Mainstream




Mainstreamiin (suom. valtavirta) viitataan joskus yleisfiktiona, sillä se sekoittaa eri tyylisuuntauksia ja sillä on laajin lukijakunta.

Maaginen realismi



Maaginen realismi on kaunokirjallisuuden laji tai tyyli, jossa yliluonnolliset elementit yhdistyvät todelliseen maailmaan. Yliluonnolliset elementit esitetään tosina ja uskottavina.
Esimerkki maagisesta realismista voisi olla hahmo, joka elää selvästi pidempään kuin ihmiset normaalisti, ja tarinassa tämän hahmon vaiheita seurataan sukupolvien ajan. Tarinassa ei ole selkeää yliluonnollista elementtiä kuten taikavoimia tai myyttisiä olentoja, mutta se selkeästi rikkoo todellisuuden rajoja, vaikka muuten kaikki tapahtuisikin todellisissa paikoissa ja historian tapahtumien mukaisesti.


Romantiikka

Nykypäivänä romantiikka viittaa yleisimmin kaunokirjallisuuden alalajiin, joka keskittyy rakkauteen ja ihmissuhteisiin. Tyylilajiin kuuluu myös tunteellisesti tyydyttävä ja optimistinen loppu.

 
Romantiikaksi voidaan luokitella myös teokset, jotka jäljittelevät historiallista romantiikan suuntausta tai keskiaikaisia ritariromaaneja: niihin kuuluvat elämää suuremmat sankarit ja sankarittaret, draama ja seikkailut, kunnia ja lojaalius teemoina tai satumaiset tarinat ja miljööt. Itse pidän todella paljon romanttisista elementeissä lukemassani kirjassa, mutta luen nykyään hyvin vähän tyylipuhtaita romanttisia teoksia.


Paranormaali romantiikka

Paranormaali romantiikka eroaa romantiikka-kirjoista sillä, että päähenkilö rakastuu näissä johonkin yliluonnolliseen hahmoon, kuten vampyyriin, ihmissuteen, keijuun, enkeliin, demoniin,


kummitukseen tai noitaan. Teoksiin on yleensä sekoittunut urbaania fantasiaa, perinteistä fantasiaa, science fictionia tai kauhua. Paranormaaleissa romansseissa on yleensä on paljon romantiikkaa, jännitystä ja toimintaa yhtä lailla kuin voi olla mysteerejä, huumoria ja/tai kauhua juonenkäänteissään (Lähde; Goodreads.) Minä pidän todella paljon paranormaalista romantiikasta!



Jännitys (trilleri)


Jännitys on kirjallisuuden tyylilaji, jonka kerronta keskittyy jännityksen luomiseen ja sen ylläpitämiseen.  Jännityskirjallisuuden alalajityyppejä ovat muun muassa poliittinen jännityskirjallisuus, rikoskirjallisuus  ja psykologinen jännityskirjallisuus. Useimmiten jännityskirjallisuus kuitenkin sekoittuu muiden lajityyppien ja alalajityyppien kanssa. Itselläni tulee harvemmin luettua ihan pelkästään jännityskirjallisuutta, mutta pidän kyllä jännityselementeistä lukemassani kirjassa.




Mysteeri



Seikkailu






Historia


 
Siinä missä historiallinen kertomus (esimerkiksi elämänkerta) rajoittuu todellisiin historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin, historiallinen fiktio ammentaa innoitusta historian tapahtumista ja henkilöistä yhdistäen ne fiktiiviseen kertomukseen. Tämän genren kirjoja en ole kovin monta elämäni aikana lukenut.

Paleofiktio 


Paleofiktio tai esihistoriallinen fiktio on kirjallisuuden alalaji, jossa tarina sijoittuu niin kauaksi menneisyyteen, ettei sieltä ole säilynyt kirjallisia lähteitä nykypäivään (eli esihistoriallisena aikana). Kuvauksen realistisuus riippuu siis kirjailijan tahdosta seurata tutkimusten tuloksia tai luoda itse todellisuus tarinaansa. Tästä genrestä minulle on tuttu juuri tuo kuvassa oleva Linda Lay Shulerin kirjasarja, jonka luin nuorena tyttösenä mummulassa, ja tämä sarja ainakin tempaisi minut täysin mukanaan.

Vaihtoehtohistoria


 Vaihtoehtohistoria on kaunokirjallisuuden tyylilaji, jonka tarinoiden tapahtumapaikkana on maailma, jonka historia poikkeaa todellisista tapahtumista. Vaihtoehtohistoriaa voidaan ajatella fantasiakirjallisuuden, tieteiskirjallisuuden tai historiallisen kaunokirjallisuuden alalajina, sillä vaihtoehtohistorialliset teokset voivat käyttää tai olla käyttämättä elementtejä muista kirjallisuuden lajeista. Tästä genrestä minulla ei ole mitään kokemusta. Kiinnostaisi kyllä kokeilla!

Steampunk 





Steampunk on 1980-luvulla kiteytynyt vaihtoehtohistorian ja fantasian lajityyppi, jossa tapahtumaympäristön muodostaa 1800-lukua ja usein erityisesti viktoriaanista Britanniaa muistuttava vaihtoehtoinen todellisuus. 2000-luvulla steampunkista on kehittynyt kokonainen alakulttuuri.

Steampunk yhdistelee höyrykoneiden aikakautta uudempaan tekniikkaan. Yleensä nykytekniikan keksinnöt on käännetty höyryvoimalla tai kellokoneistoilla toimiviksi. Steampunkissa ei yleensä kiinnitetä huomiota siihen, olisiko tällainen kuvitteellinen tekniikka todellisuudessa mahdollista tai käyttökelpoista. Sen sijaan steampunkissa leikitään usein ajatuksella, että 1800-luvun epäonnistuneet teknologiset suunnitelmat tai silloisten tieteiskirjailijoiden mahdottomatkin näyt olisivat olleet toteuttamiskelpoisia ja tulleet yleiseen käyttöön. Steampunk-maailmaan voivat kuulua esimerkiksi tietokoneet, jotka Charles Babbagen analyyttisen koneen tavoin ovat mekaanisia eivätkä sähköisiä.


Uuskumma 



Uuskumma (engl. New Weird) rikkoo perinteisiä tyylilajirajoja ja voi sisältää monimuotoisia elementtejä fantasiasta, scifistä ja kauhusta, noudattamatta kuitenkaan näiden tyylilajien totunnaisia ratkaisuja. Esimerkiksi tarinan fantasiamaailmaan voi anakronistisesti sekoittua nykymaailmamme ilmiöitä. 








 




Skandinaavinen mytologia


Teokset, joiden sisältö lainaa aineksia skandinaavisesta mytologiasta. 


Huumori 



Kirjat jotka sisältävät huumoria, jonka tarkoitus on tavalla tai toisella naurattaa lukijaansa. Huumori voi olla hyvin erimuotoista kuten satiiria, ironiaa, sarkasmia tai parodiaa.



.....................................................................


Tässäpä siis hiukan selkiytystä näihin tyylilajeihin.... tai sitten ei ;)

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Karou-trilogia: Laini Taylor.

Karou, savun tytär: Laini Taylor. Suomentanut Helene Bützow. Tammi 2011.

Englanninkielinen alkuteos (2011): Daughter of Smoke and Bone

"Yllätyksellinen tarina kertoo suuresta rakkaudesta, kohtalosta, itsensä etsimisestä, rinnakkaismaailmoista ja ikiaikaisesta sodasta enkelien ja hirviöiden välillä.

17-vuotias Karou opiskelee Prahan taidelukiossa ja hengaa kahviloissa kuten kuka tahansa nuori. Mutta Karou ei ole tavallinen tyttö. Hän osaa puhua 20 kieltä ja on loistava piirtäjä, jonka luonnoslehtiöt ovat täynnä hirviöiden kuvia. Muut eivät tiedä, että hirviöt ovat oikeasti Karoun ystäviä: Issa, joka on käärme vyötäisistä alaspäin ja nainen vyötäisistä ylöspäin, Jasri, jolla on papukaijan nokka ja ihmisen silmät. Ja Brimstone, oinaansarvinen toivomuskauppias, jonka salaperäinen puoti on Karoun koti. Ja hassua kyllä - hirviöiden mielestä ihmiset näyttävät vajavaisilta - hirviöille tavallinen keho ilman muilta lainattuja osia on hukattu mahdollisuus.

Karou auttaa Brimstonea ja käy salaisilla matkoilla ympäri maailmaa hakemassa tälle erilaisten otusten hampaita. Palkkioksi Karou saa toiveita, joilla hän voi toteuttaa toivomuksiaan, tehdä pieniä taikoja. Yhdellä näistä matkoista Karou kohtaa Akivan, enkelin, joka melkein tappaa Karoun, mutta ei voikaan tehdä sitä, koska rakastuu Karouhun.

Kuka Karou on? Miksi hänellä on hamsatatuoinnit kämmenissään? Miksi hänestä tuntuu, että jossakin on toinen elämä, jota hänen kuuluisi elää?"

Oma arvio
Alkuun tämä kirja ei oikein häikäissyt minua. Karoun elämässä vilisi minun makuuni liiankin omituisia fantasiahahmoja ja hänen tehtävänsä hampaiden keräilijänä suorastaan yökötti minua. Toisaalta oli mukavaa, että kirjan tapahtumat sijoittuivat Prahan lisäksi muun muassa Marokkoon ja Pariisiin. 

Moniulotteinen tarina sai imaistua minut mukaansa jossain vaiheessa ja oli kiehtovaa lukea Akivan ja Madrigalin/Karoun päättymättömästä rakkaustarinasta. Kaikista tarinan kiemuroista en ihan päässyt selvyyteen, sillä väsyn helposti, jos kirjassa aletaan sepostaa liian monimutkaisia saagoja, mutta mielelläni luen vielä tarinaan jatkoa. 
Arvosanani tälle 4. 

Tämän kirjan lainasin kirjastosta. 

Aika taistelun ja tähtivalon: Laini Taylor. Suomentanut Helene Bützow. Tammi 2013. 

Englanninkielinen alkuteos (2012): Days of Blood and Starlight


"Prahalainen taideopiskelija ja hirviön kasvattitytär Karou on saanut vastaukset moniin kysymyksiinsä. Hän muistaa kuka hän oli: Madrigal, sirosarvinen kimeeri, joka rakastui vihamieheensä Akivaan, leimuavasiipiseen serafiin. Heidän kielletyllä rakkaudellaan oli kuitenkin kauhea lopputulos. Se johti kimeerien maailman tuhoon, ja nyt Karou antaisi mitä tahansa saadakseen tehdyn tekemättömäksi.Kun Karou kuulee, että hänen rakkautensa takia myös Brimstone, Issa ja Jasri ovat kuolleet, hän jättää katuvan Akivan ihmisten maailmaan ja palaa yksin tuhottuun Loramendiin. Vaikka viimeiset kimeerit onkin ajettu maan ääriin, ei ikiaikainen sota ole vielä ohi. Karou ymmärtää että hänellä on odottamaton kyky, lahja Brimstonelta. Sen avulla hän ryhtyy kostoon kuolleiden ystäviensä puolesta"
Oma arvio:
KESKEN JÄTETTY. (Tämän lukeminen venyi ja venyi, joten lopulta päätin luovuttaa ja palauttaa tämän kirjastoon. Yli puolenvälin minä tätä tunnollisesti luin. Alku oli melkoisen tökkivää, mutta kyllä tässä oli mukava tarina taustalla ja minussa kyti koko lukemisen ajan palava uteliaisuus, kuinka Karoulle ja muille henkilöille käynee. Silti tämä ei nyt oikein edennyt minulla, joten nyt kävi näin. En anna siis arvosanaa tästä, mutta ehkä joskus...)
Tämän kirjan lainasin kirjastosta. 

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Lucian: Isabel Abedi

Lucian: Isabel Abedi. Suomentanut Tiina Hakala. Otava 2010.

Englanninkielinen alkuteos (2009): Lucian

"16-vuotiaan Rebeccan koulun, harrastusten ja kaverien täyttämä elämä alkaa järkkyä, kun hän kohtaa Lucianin. Ensi hetkestä alkaen heidän välillään vallitsee omituisen syvä yhteys. Poika on menettänyt muistinsa, mutta tuntuu siitä huolimatta tietävän mitä erikoisimpia asioita Rebeccan menneisyydestä, ja myös tulevaisuudesta.Todellisuus ja fantasia sulautuvat hienosti yhteen romaanissa, jonka kantava teema on rakkaus. Pahimmillaan rakkaus ajaa itsetuhon partaalle, kauneimmillaan se auttaa unohtamaan muun maailman."

Oma arvio
Olipas se erikoista lukea välillä kirjaa, joka ei sisältänyt fantasiaa kuin ripauksen. Tämä oli silti aivan ihana lukukokemus! Abedi kirjoittaa helposti luettavaa ja mukaansatempaavaa tekstiä hyvin värikkäällä tavalla. Kirjan tapahtumat tempaisivat minut äkkiä mukaansa, vaikka mitään varsinaisen jännittävää kohtausta tästä ei löytynytkään.

 Sivuhenkilöihin Abedi oli saanut ujutettua jokaiseen "sitä jotakin". Tykkäsin eritoten Rebeccan "kakkosäidistä" Spatzista ja (ex-)poikakaveri Sebastianista. Oli mukavaa, että pakollisen kolmiodraaman niin sanottu häviävä osapuoli oli hänkin kuvailtu varsin mukavaksi ja varteenotettavaksi miehenaluksi. Parasta tässä oli kuitenkin mystinen, muistinsa menettänyt poika Lucian, josta Rebecca ei pystynyt olemaan erossa. 

Lopussa tarinaan saatiin fantasia-elementtejä sekaan ja paljastui hykerryttäviä yksityiskohtia Rebeccan ja Lucianin yhteydestä. Kirjan päätös oli myös täydellinen. Aion kyllä etsi käsiini kirjoittajan muitakin teoksia, sen verran tykästyin hänen tyyliinsä. Arvosanani tälle 4,5

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Mystic city -trilogia: Theo Lawrence

Salatun voiman kaupunki: Theo Lawrence. Suomentanut Kirsi Ohrankämmen. Karisto 2013.
Englanninkielinen alkuteos (2012): Mystic City


"Manhattan vuonna X. Pilvenpiirtäjien huipulla hallitsevat rikkaat ja etuoikeutetut, alhaalla ilmastonmuutoksen synnyttämien kanaalien varsilla majailevat vähäosaiset. Yläluokan hienostosviiteissä asuu myös 16-vuotias Aria Rose, joka on kiihkeästi rakastunut Thomas Fosteriin, isänsä poliittisen kilpailijan poikaan. Tai niin kaikki väittävät, sillä itse hän ei pysty muistamaan koko romanssia. Mutta sitten Aria tapaa Hunterin, komean ja salaperäisen mystikon alakaupungista, ja tällä tuntuu olevan hallussaan hänen kadonneen menneisyytensä avain."
Oma arvio:
Minulla oli melko suuret odotukset tästä, sillä Salatun voiman kaupungin alkuasetelma vaikutti takakansitekstin perusteella loistavalta. Ehkä siksi hiukkasen petyin kirjan luettuani. Arian ja Hunterin rakkaustarina ei herättänyt minussa kovin henkeäsalpaavia sydämentykytyksiä. *** SPOILAUSVAROITUS! Minua ärsytti jotkin ennalta-arvattavuudet: kuka tahansa pystyisi heti arvaamaan, ettei Thomas ollut se, jota Aria oikeasti rakasti, ja että salaperäisten rakkauskirjeiden kirjoittaja oli mysteeripoika Hunter.***

Joitakin yllätyksiäkin tarinassa onneksi oli, kuten Davidan, Elissan ja Benedikten todelliset aikeet. Minusta tämä oli mukava lisä lukukokemuksiini, sillä oli mielenkiintoista lukea vaihteeksi mieskirjailijan kirjoittamaa nuorten aikuisten dystopiaa. Theo Lawrencella on miellyttävä tapa kuvailla ympäristöä ja henkilöiden ulkoista olomuotoa kampauksineen kaikkineen. Pidinkin eniten lukea Arian seikkailuista Syvästössä. Jatko-osaa odottelen uteliaana.

Arvosanani tälle 4-.

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

Pimeä sydän: Theo Lawrence. Suomentanut Kirsi Ohrankämmen. Karisto 2014. 



Englanninkielinen alkuteos (2014): Toxic Heart


"Ylhästön eliittiin kuuluvan perheensä hylännyt Aria Rose on päätynyt mystikkorakastettunsa Hunterin kannattajien turvapaikkaan kaupungin ulkopuolelle. Aria haluaa kuitenkin olla Hunterin rinnalla ja karkaa Manhattanille. Seuraukset ovat kohtalokkaat: Arian isän miehet kidnappaavat hänet, ja hän on vaarassa joutua jälleen muistintyhjennykseen ja naimisiin kuolleeksi uskomansa ylhästösulhasensa kanssa. Samaan aikaan kaupungissa käydään veristä valtataistelua mystikoihin liittyneiden Alhaston köyhien ihmisten ja Ylhästön etuoikeutettujen välillä. Pahinta on, että Hunter näyttää käyttäneen Ariaa tässä taistelussa lupaa kysymättä hyväkseen..."


Oma arvio:

Minä pidin tästä Mystic City -trilogian kakkososasta todella paljon enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Yksi syy siihen oli Turk, Turk ja vielä kerran Turk. Hänen ja Arian kielletty rakkaus, joka kyti pinnan alla muttei vielä päässyt täysin irti, oli paljon uskottavampi ja mielenkiintoisempi kuin Arian ja Hunterin tarina. En pitänyt muuttuneesta Hunterista yhtään! Hävettää myöntää, mutta toivoin hänelle sattuvan jotain ikävää tarinan edetessä, jotta hänet saataisiin pois kuvioista. Siksipä loppuratkaisu oli loistava ja jätti toivon kytemään Arian ja Turkin romanssille.

Mysteerejä ja toimintaa tässä kirjassa oli juuri sopivasti, ja mukavia uusia sivuhenkilöitä, kuten Shannon, vilahteli mukana. Oli mukava myös lukea mystikkojen erityiskyvyistä - Se oli ihan parasta, että Ariakin sai oman kykynsä kirjan lopussa. Nyt jään jännittämään, jääkö mystinen voima Ariaan ja miten hänen ja Turkin tarina etenee.

Arvosanani tälle 5-

Tämän kirjan sain kustantajalta, kiitän!


Hehkuva Ruumis: Theo Lawrence. Suomentanut Kirsi Holmstén. Karisto 2016.
Englanninkielinen alkuteos (2016): Body Electric


"Aria Rose on saanut suunnattomat mystiset voimat nielaistuaan mystikkoystävänsä Davidan sydämen, mutta samalla voima syö hänen ruumistaan ja häntä odottaa lopulta kuolema. Ylhästössä on valta vaihtunut ja sitä johtaa Arian veli Kyle mahtavan sotajoukkonsa avulla. Kylen pyrkimyksenä on lyödä lopullisesti mystikot ja muu Alhaston väki, ja näyttää siltä että hän onnistuukin, sillä hän on onnistunut jäljittämään viimeisen seitsemästä Sisaresta ja käyttää hyväkseen tämän voimaa.

Aria valmistautuu viimeiseen ponnistukseen ystäviensä kanssa puolustaakseen omiaan. Mutta miten Arian käy? Kestääkö ikuiseksi uskottu rakkaus Hunteriin kuoleman yli?"

Oma arvio:  

Suurin syy siihen, miksi odotin tätä trilogian päätösosaa oli se, että halusin palavasti tietää, miten Arian ja Turkin romanssi etenisi. Tässä asiassa minua onnistikin, mutta muuten en ole ihan niin hekumoissani kuin edellisestä osasta Pimeä sydän. Heidän romanssinsa ei päässyt missään vaiheessa kunnolla liekkeihin, vaan jäi harmillisen vaisuksi.

Tunnen vereni sykkivän, Davidan sydän sisälläni herää eloon. Kehoni rätisee sähköstä aivan kuin olisin saanut sähköiskun. Sitten laukaisen.

Ariaa hämmentää uudenlaiset tunteet Turkia kohtaan, mutta myös uudet kyvyt, joita hän on saanut nieltyään Davidan sydämen. Hän saa huomata, että valtavan voiman jyllääminen hänen kehossaan ottaa koville ja uhkaa hänen terveyttään. Turk on ihanasti huolissaan Ariasta, ja myös Hunter osoittaa välittäväntä yhä Ariasta, vaikka he eivät enää olekaan yhdessä. Kirjan muut henkilöt jäävät melko valjuiksi. Aria lähentyy tarinan edetessä kovanaamaisen Shannonin kanssa, vaikka saa tietää hänestä asioita, joista ei oikein pidä.

Arian hileaddiktiveli Kyle on julistanut sodan niin koko Alhastoa kuin Ariaakin kohtaan. Lopussa Aria saa tietää enemmän veljestään, sillä hän putoaa välillä Davidan ajatuksiin, joita välittyy hänelle tämän sydämen kautta. Veljen kohtalo on surullinen, enkä olisi osannut arvata, mikä hänen salaisuutensa on koko sarjan ajan ollut.

Mitäpä olisi kirja ilman kolmiodraamaa: Hunter alkaa vaikuttaa siedettävämmältä kuin edellisessä osassa, ja Aria joutuu miettimään tarkkaan, mitä tuntee tuota ensirakkauttaan kohtaan. Yllättävän kevyesti hän kuitenkin luopuu tunteistaan. Olisin melkein toivonut, että Aria olisi joutunut kunnon tunnepyöritykseen kahden miehen välissä, mutta molemmat, sekä Hunter että Aria päättivät jatkaa eteenpäin melko kivuttomasti omia polkujaan.

Tunnen hänen sydämensä lyövän villisti. Painan käteni - joka on nyt kokonaan vihreä - Hunterin rinnalle."Et ollut minulle velkaa mistään."
"Olen sinulle velkaa kaikesta", Hunter sanoo. "Ja tulen aina olemaankin."

Koko trilogian ajan on kytenyt taustalla pelko Alhaston ja Ylhästön suuresta sodasta, joka mullistaisi Manhattanilaisten elämän. Kirjan loppu ei tarjonnut ihan sellaista suurta mellakkaa, mitä olin odottanut, vaan koko juttu tyssähti alkuunsa. Mieleeni muistuu Twilight-sarjan "suuri"  lopputaistelu, jossa kävi vähän samanlailla.  Odotan yleensä melko paljon kirjasarjojen päätösosilta ja loppuratkaisuilta, ja siksi olenkin hiukan pettynyt tähän, sillä se ei tarjonnut minulle kovinkaan suurta elämystä.

"Maailmassa ei ole ketään muuta, jonka kanssa katselisin ällöä levää mieluummin kuin sinun."


Hehkuva sydän on ihan ok päätös Mystic City -sarjalle ja pidän siitä, että se on kuitenkin hiukan erilainen kuin muut nuorten aikuisten dystopiat. Mystikkojen erityiset voimat sekä Ylhästön ja Alhaston vastakkainasettelu tekevät tästä erityisen kiinnostavan.

Arvosanani tälle 3+

Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.

Samantyylisiä kirjoja/kirjasarjoja: 

Kat Falls: Veden alla -sarja

Mystic City muissa blogeissa:

Lukunurkka
Kirjavinkit (Salla P)
Mustemaailmani
Kirjaston vanki
Eksynyt kirjojen maailmaan
Kirjaneidon tornihuone
Anna minun lukea enemmän