Kesäkuu: Katri Alatalo. Hertta 2024
"Elokuvallinen yhdenyönromaani
15-vuotias Juli ei saanut peruskoulun päättötodistusta. Kun muut juhlivat koulujen loppua ja suunnittelevat jatko-opintoja, Juli lähetetään kesäleirille. Eikä vahingossakaan mihinkään mielenkiintoiseen paikkaan, vaan oman pikkupaikkakunnan leirikeskukseen. Hän ei todellakaan aio jäädä sinne.
Niinpä ensimmäisenä yönä Juli varastaa leiriohjaajan auton ja karkaa. Pakomatkan hohdokkuutta himmentää vain se, että mukaan tunkee toinen leiriläinen, Tampereelta tullut taiteilijasielu Bao…
Kesäkuu kuvaa huumorilla ja lämmöllä ulkopuolisuuden tunnetta, oman paikan ja itsensä etsimistä, ei-kiiltokuvamaista ystävystymistä – ja eeppistä Suomen kesää, jonka yhdessä yössä voi tapahtua pieniä suuria asioita." (Hertta)
Oma arvio:
Kaipaan työssäni kirjavinkkarina jatkuvasti lisää nuorille (aikuisille) suunnattuja, alle 200-sivuisia ja helpohkoja kirjoja, sillä todellisuus on sitä, ettei monikaan nuori enää tartu innosta hihkuen paksuun kirjaan, hyvä jos ohueenkaan. Pienempi kynnys on kuitenkin saada lukemaan jokin vetävä, ohut kirja, joten tämä Katri Alatalon Kesäkuu vaikutti vastaavan kysyntääni. Karin Niemen taiteilema kiva violettisävyinen kansikuva lisää houkuttelevuutta.
Kirjan päähenkilö ja minäkertoja Juli on melkoisen häilyvä persoona ja hänellä tuppaa menemään asiat usein överiksi, mutta kirjan edetessä siihen alkaa selvitä omat syynsä. Julin kesä ei näytä kovin valoisalta, sillä hän jäi ilman yläkoulun päättötodistusta muistonaan open ikävät sanat, takaraivossa painaa myös ikävä muisto liittyen hänen edesmenneeseen isoveljeensä. Julin itsetunto ei ole kovin hääppöinen, vaikka hänen käytöksestä saattaisi alkuun saada ihan erilaisen kuvan. Se onkin vain hänen kolhiintuneen itsetunnon paikkausta.
- Kun lähdet tuosta ovesta, koetko, että et ole vaaraksi itsellesi tai muille täällä?- En ole, sanoin ja jätin lisäämättä: Koska kohta mä olen jo kaukana täältä. (s. 20)
Juli joutuu siis vasten tahtoaan kesäleirille, jonne on koottu muitakin nuoria, joilla on jonkinasteisia ongelmia elämässään. Heti alkuun muut leiriläiset ärsyttävät Julia ja nuori ohjaaja Lahtinen erityisen paljon, ja Juli joutuukin käytöksensä vuoksi heti ekana päivänä puhutteluun. Ja sitten on jokin uusi leiriläinen, Bao, joka ei tunnu hätkähtävän mistään, mitä Juli sanoo tai tekee. Mikä ihme tyyppi hän on? Julin on pakko karata yöllä, kun muut nukkuvat, sillä hän ei kestä enempää Alcatraziksi nimeämässään leirikeskuksessa. Paha homma, että Bao sattuu myös heräämään ja saa kiristämällä Julin ottamaan hänetkin mukaansa. Ei siis muuta kuin pöllimään Lahtisen auto ja metsätietä pitkin karkuun.
Ja niin siinä vain kävi, että mä - joka en koskaan, KOSKAAN kulkenut kenenkään PERÄSSÄ minnekään, ettäs tiedätte! - mä jostain käsittämättömästä syystä (pakko johtua kaljasta)...Mä seurasin Baoa. (s. 78)
Kesäkuu on yhdenpäivänromaani, jossa kaksi hiukan hukassa olevaa nuorta oppivat karkumatkallaan paljon toisista ja itsestään. Tyynesti suhtautuva Bao tasapainottaa sopivasti överiksi vetävää Julia. Bao rakastaa videokuvaamista ja hän päätyykin kuvaamaan eräänlaista dokumenttia heidän reissustaan. Muutamat kaljatkin varastetaan ja pienet känni-itkut tirautetaan humalapäissään. Bao ei voi ymmärtää, miksi Juli ei pidä itseään minään, mutta myös Baolla itsellään on monenlaista taakkaa kannettavanaan. Nuorten reissun lopussa he kokevat todella rajun yllätyksen, jossa he kuitenkin pääsevät toimimaan oikein - ja saavat siitä kiitosta myöhemmin. Eivät he ole läpeensä menetettyjä tapauksia.
Kesäkuu on yhtä aikaa syvällinen, mutta myös kevyt, tunnekuohuinen katsaus kahden nuoren kesäpäivään ja -yöhön. En ehkä päässyt kirjaan sisään niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta ihan mukava välipala tämä minulle oli. Tyttäreni sanoin "tämä on sellainen kirja, joita äikänopet aina suosittelee", eli tarina siitä, miten vaikeaa nuoruus on ja miten siitä selvitään. Osalle tämä voi kolahtaa, osalle - kuten paljon lukeneelle tyttärelleni - taas ei. Plussaa siitä, että kirjaan ei ole tupattu väkisillä mitään romanssia, vaan kirja on selkeästi tarina itsensä löytämisestä, yhteydestä ja ehkä myös orastavasta ystävyydestä.
Äikänopeille vinkkinä muuten, että kustantamon sivuilta löytyy tähän kirjaan liittyvä, ysiluokkalaisille suunnattu tehtäväpaketti.
Arvosanani kirjalle on 3,5
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Muualla:
Samantyylistä luettavaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti