Villi vuosi: Laura Kay. Suomentanut Jade Haapasalo. Bazar 2024
"Kaksi bestistä. Monta villiä asiaa. Vuosi, joka muuttaa kaiken.
Laura Kayn hyvänmielenromaani Villi vuosi on riemastuttavan rönsyilevä kertomus rohkeudesta tavoitella omannäköistä elämää.
Eleanor Evans on jumissa. Työ on niin tylsää, että hän vetäytyy tuntikausiksi kopiointihuoneeseen ilman että kukaan edes huomaa mitään. Kämppiksellä on tapana jättää jääkaapin oveen passiivisaggressiivisia lappusia, ja mikä traagisinta, Eleanor on kuolettavan rakastunut parhaaseen ystäväänsä Ramonaan.
Kaiken on muututtava. Eleanor lupaa itselleen, että tekee vuoden ajan villejä asioita. Ne voivat olla pieniä, kuten minikokoinen perhostatuointi, tai valtavia, kuten muutto maalle yhteiseen taloon ystävien kanssa. Tai ihan oikeasti elämää mullistavia...
Laura Kayn Villi vuosi on rakkauskirje ystävyydelle, uusille aluille ja riskien ottamisen ilolle. Varoitus! Kirja saa sinutkin suunnittelemaan omaa villiä irtiottoasi." (Bazar)
Oma arvio:
Bazarilta ilmestyy säännölliseen tahtiin Hyvän mielen kirjat -sarjan romaaneja, jossa on niin käännettyä kuin kotimaistakin viihdekirjallisuutta. Laura Kayn Villi vuosi taitaa olla ensimmäinen tämän otsikon alla oleva kirja, jonka arvostelen blogissani. Ihastuin Hilla Semerin suunnittelemaan kirjan kanteen jo katalogia selatessani, ja kirjan kuvauksen luettuani kiinnostuin tästä lisää. Mietin, olisiko tämän kirjan postaus säästää kesäkuun puolelle, jolloin Yöpöydän kirjat -blogissa on taas tuttuun tapaan menossa Pride-lukuhaaste, mutta en nyt malttanut odotella sinne asti.
Kirjan päähenkilönä on reilut parikymppinen Eleanor eli El, joka kokee elämänsä junnaavan paikallaan monestakin syystä. Hänen työpaikkansa lehden toimituksessa ei ole sitä, mitä hän haluaisi, sillä hän lähinnä kopioi papereita ja täyttelee Excel-taulukoita. Yhtään juttua hän ei ole saanut viiden vuoden aikana kirjoittaa. Hän asuu rasittavan Amelian kämppäkaverina ja on toivottoman rakastunut työkaveriinsa Ramonaan eli Rayhin, joka ei kuitenkaan todennäköisesti tunne samoin. Raylla on sitäpäitsi on-off-suhde Kirstyn kanssa. Niinpä El joutuu vain kärvistelemään tunteidensa kanssa heidän hengaillessa yhdessä Jamien ja Willin kanssa Lontoon baareissa ja kahviloissa. Eräällä reissulla El on saanut idean viettää villiä vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että hänen on tehtävä joka kuukausi jotakin villiä. Oli se sitten tatuoinnin ottaminen, ryhmäseksin harrastaminen tai yhteisen omakotitalon ostaminen maaseudulta Jamien, Rayn ja Willin kanssa.
Viisi vuotta, ja edelleen sydämeni lähtee laukalle tuon naisen vuoksi. Ryhdistäydynkö minä koskaan?(s. 36)
Kyllä vain, kun Willillä tulee ero tyttöystävänsä kanssa ja heidän talonostosuunnitelmat kariutuvat sitä myöten, tämä pääsosin sateenkaareva nelikko saa päähänsä ostaa kimpassa talon maaseudulta. Talo ei ole mitä parhaimmassa kunnossa, mutta toimelias porukka laittaa hihat heilumaan, enemmän tai vähemmän siinä onnistuen. Kylän väki tulee tutuksi, kuten lähitalon vanharouva Sally, kylän homopariskunta Rafe ja Jim ja Lontoosta kipeän eron jälkeen vanhempiensa pubissa paossa oleva Rachel. Jamie saa hommattua heille jopa kanoja, joiden nimeksi tulee Twilight-saagan innoittamana Edward, Bella ja Jacob. Olen erityisen ihastunut tästä yksityiskohdasta!
Tiedätköhän sinä, minä mietin, Tiedätköhän sinä, että peruisin kaiken silmänräpäyksessä, jos saisin olla sinun kanssasi. (s. 154)
Kirjan keskiössä on ystävysten kommuunin muotoutuminen maalle sen iloineen mutta myös hankaluuksineen. Päämääränä on suuret tuparit, johon on kutsuttu koko kylän väki ja muutama harva valittu muu, kuten Jamieen ihastunut, työpaikalta tuttu viiksi-Kyle. Tärkeässä roolissa on toki myös Eleanorin alati kytevät tunteet Rayta kohtaan ja se kipu, mitä niiden tukahduttaminen hänessä aiheuttaa. Eleanor saa voimaa toimiessaan tukihenkilönä 18-vuotiaalle Rozálialle, jonka perhe on hyljännyt hänet kaapistatulon jälkeen. Välillä on tosin epäselvää, kumpi on kumman tukihenkilö. Eleanorilla on myös Rob ja Polly, hänen rakas veljensä vaimoineen, joita hän pitää esikuvinaan ihannepariskunnasta. Eleanorin vanhemmat taas ovat aina menossa reissuillaan ja ovat yleensä vähän turhankin hilpeitä. Välittävätkö he oikeasti, mitä heidän jälkikasvulleen kuuluu?
Villi vuosi on hyvän mielen kirja jos mikä! Tässä on niin monenlaisia, ihastuttavia henkilöhahmoja, jotka jokainen tuovat omalla tavallaan lusikkansa soppaan. Kaikki sympatiat ovat päähenkilö Elin puolella, jolla on vielä kovin tekemistä itsetuntonsa kanssa, mutta joka kasvaa tarinan edetessä. Elin ja Rayn suhde noudattaa perinteistä friend-to-lovers-trooppia. Minä lhykertelin onnesta kirjaa lukiessani, niin täydellisesti siinä loksahtelivat palaset kohdalleen. Kaikki ei aina mene täydellisesti, mutta ystävyys ja rakkaus kaikissa muodoissaan on tässä kirjassa kantavin voima.
Silloin käännyn katsomaan häntä. Olemme molemmat hetken hiljaa. Hän katsoo minua silmät suurina, eikä ymmärrä, mikä minulla on hätänä."Olen satuttanut itseni", sanon lopulta kuin kaikuna. (s. 244)
Kirjasta tulee hiukan mieleen Sally Rooneyn kirjat, mutta tässä ei ole niin paljon syvällisiä, lähes filosofisia keskusteluja, vaan tyyli on keveämpi ja hivenen humoristisempi. Minä tykkään!
Jos haluat osallistua Pride-lukuhaasteeseen, pidä mielessä ainakin tämä kirja!
Arvosanaksi annan lähes täydellisyyttä hipovat 5-
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Muualla:
--
Samantyylistä luettavaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti