Sisäsiisti: Miska Valos. WSOY 2023
Sisäsiisti on parikymppisen Miska Valoksen vahva esikoisromaani oman turvaverkon löytämisestä ja ympäröivään maailmaan sopeutumisesta. Transpojan näkökulmasta kerrottu teos tutkii miehen malleja perheessä, kaveriporukassa ja kulttuuripiireissä, joita kaikkia leimaa hyväosaisuus – ja joissa yksilöt voivat pahoin.
Esra on transpoika, lukion toisella ja kulttuuriperheen kuopus. Hän räpiköi läpi perheillallisten, bileiden ja pakollisten kurssisuoritusten, ja ennen vapaudelta tuntuneet asiat ovat jo menettäneet hohtonsa. Elokuvaohjaajaisä on tehnyt Esrasta näyttelijän, äiti kirjoittaa autofiktiota ja siskon syömishäiriö herättää perheessä lähinnä julmuutta. Kyynistynyt Esra kamppailee ulkopuolisuuden tunteen kanssa ja kaipaa turvaa, muttei tiedä kuinka asian korjaisi. Miska Valos kirjoittaa tarkkanäköisesti perhesuhteista, nuoruudesta, transsukupuolisuudesta ja Helsingin kulttuuripiirien itseironisista vesoista." (WSOY)
Oma arvio:
Kirjan kansikuva alkuun hämmentää, sillä se on värimaailmoineen ja hedelmäasetelmineen jotenkin hyvin kasaria ja luo mielikuvan, että kyseessä olisi aikuisten romaani. Miska Valos kiittää esikoiskirjansa lopussa Joel Slottea taideteoksensa Kruununhaka toukokuussa lainaamista kansikuvaan, johon Kaisu Sandberg on sen hienosti sommitellut. Kansi on oikeasti tosi hieno ja huomiota herättävä, ja kirjan luettuani huomaan sen sopivan uskomattoman hyvin kirjan tarinaan. Kovin nuoria se ei välttämättä ensi kädessä houkuttele lukemaan, mutta en itsekään tätä lähtisi suosittelemaan kuin vähintään nuorille aikuisille.
Kirpputorilla kalju mies tulee luokseni vyötä pidellen. Hän haluaa tietää onhan se mielestäni miesten vyö. Minusta on tullut auktoriteetti näissä asioissa.(s. 298)
Kirjan päähenkilö on 17-vuotias transpoika Esra, joka kuuluu taiteilijaperheeseen: isä on tunnettu elokuvaohjaaja ja ex-malli äiti kirjailija, jolla on nyt työn alla autofiktiivinen teos. Esra näyttelee itsekin, sillä hän ei ole voinut välttyä rooleista isänsä elokuvissa. Hän on siinä vieläpä varsin hyvä. Eri asia, nauttiiko hän niinkään leffarooleistaan, vai tekeekö hän niin vain, koska isä käskee. Esra on myös luonnollisesti taidelukiossa, kuinkas muutenkaan. Esralla on myös vähän vanhempi isosisko Ingrid, jolla on jonkin sortin syömishäiriö. Niin ja sitten heillä on vanha kultainennoutaja, Kulta.
Kirjassa liikutaan tunnelmasta toiseen, kohtauksesta toiseen, kuin elokuvassa. Esra on aloittanut testojen käytön ja tarkkailee muutoksia itsessään. Hänen paras ystävänsä Hillevi on hankkinut niitä katukaupasta, koska Esra ei ole vielä päässyt transpolin asiakkaaksi. Ystävyys Hillevin kanssa on hyvin ongelmallista: Hillevi oli aiemmin yksi pahimmista Lumin kiusaajista. Lumi ja Esra olivat aiemmin hyvät ystävät, mutta nyt Lumi on aika ynseänä Esran takinkäännöstä. Hillevi on sitä paitsi oikea piikki lihassa, sillä hän saattaa päästellä vaikka mitä häijyä suustaan. Tosi rasittava persoona siis.
Eräissä bileissä Esra tutustuu mielenkiintoiseen transpoika Karoon, josta hän selvästikin kaipaisi uutta ystävää itselleen hermostuttuaan Hilleviin, mutta sitten Hillevi tuntuu kaappaavan Karon kokonaan itselleen. On myös eräs Pontus, jonka kanssa Hillevillä on ollut aiemmin juttua, ja joka pussaa Esraa yllättäen. Myöhemmin kuvioihin tulee myös elokuvakuvioista tuttu Vilko, joka alkaa kiehtoa Esraa yhä enemmän. Kun hän vain osaisi olla.
"Katsekontaktin oleellisuus on neurotyypillistä propagandaa", Vilko sanoo ja laajentaa silmänsä lautasiksi, tuijottaa kalloni pohjalle saakka. (s- 276)
Kotona tunnelma on ankea ja jatkuvasti tulenarka. Ohjaajaisällä on monen sortin tunnevammoja ja hänen suhtautumisensa esimerkiksi Ingridin syömiseen on painostavaa. Hän ei oikein osaa tukea Esraakaan oikealla tavalla. Esra yrittää saada yhteyden äitiinsä, vaikka tätä ärsyttää se, että hän kirjoittaa omista lapsistaan kirjaan asioita. Yhteinen mökkiviikonloppu alkaa hyvin kiusallisissa tunnelmissa, mutta sujuu paremmin kuin koko perheen yhteinen joulu mökillä, jonka seurauksena Ingrid muuttaa pois kotoa. Esraa vaivaa isän metodit uusimman leffan kuvauksissa. Olisikohan Esrankin aika muuttaa omilleen?
"En mä nyt oikeesti kuvittele että teidän olis vaikeampi rakastaa mua koska mä olen trans. Mutta kyllä MUN on vaikeampi rakastaa TEITÄ sen takia. Kun aina tulee jotain tällaista paskaa vastaan."(s. 94)
Kirjan tyyli on minun makuuni hiukan liian tyylittelevä. Jos tämä olisi aikuisille suunnattu romaani, sen sallisin paremmin, mutta nuorten aikuisten kirjojen tyylissä rakastan juuri sellaista helppoutta, kikkailemattomuutta ja selkeyttä. En nyt väitä, että Sisäsiisti olisi varsinaisesti vaikea lukea, mutta jotain kirjan tyylissä kuitenkin on, joka ei iske minuun täysiä. Erittäin vaikuttava ja aiheeltaan tärkeä esikoisromaani tämä tyylistään huolimatta on. Esran tunteita ja ajatuksia muutosprosessissa tulee luontevasti muun, tasaisesti soljuvan juonen lomassa. Kirjassa ei tosin kovin mullistavia juonenkäänteitä ole. Se tasapainottelee Esran monien eri tunteiden välillä. Kirjassa on luopumista, mutta myös uuden opettelua, itsensä etsimistä, irtautumista ja joukkoon soluttautumista. Koko nuoruuden kirjo siis.
Ihmissuhteissa ei tapahdu juuri mitään, mutta silti tapahtuu paljon. Monet henkilöhahmoista ovat tosi hämmentäviä, jopa vastenmielisiä, kuten Hillevi ja Pontus. Minulle tulee tästä hiukan mieleen Jenni Toivoniemen Valtakausi, joka voisi Kallion taidelukiosta valmistuvien nuorten ihmissuhdesotkuineen olla hyvin jatko-osa tälle. Sisäsiisti johdattaa minut sellaiseen maailmaan, joka on minun nuoruuteeni peilaten mahdollisimman vieras. Amiksessa opiskelleena, Pohjois-Pohjanmaalaisen pikkupaikkakunnan nuorena liikuin täysin erilaisissa kuvioissa kuin taidelukiolainen helsinkiläinen nuori. Tietyt asiat ovat toki aina universaaleja, kuten epävarmuus, ystävyyssuhteiden ailahtelevaisuus ja oman paikan hakeminen nuoruuden ja aikuisuuden taitekohdassa.
"Kyllä viinakin aina välillä menee.""Ootko sä sellainen sober curious. Selväutelias."(s. 275)
Kirjassa on muuten mielenkiintoinen samankaltaisuus muutamia vuosia sitten sattuneeseen #metoo-tapaukseen, jossa eräs tunnettu suomalainen elokuvaohjaaja vaadittiin tilille kyseenalaisten metodiensa vuoksi. Sattumoisin myös hänen ex-vaimonsa, joka viihtyy merenrantamökillä kuten tämän kirjan äitikin, kirjoitti autofiktiivisen teoksen omista tunteistaan ja jälkikasvustaan. Sattumaako?
Arvosanani on 4-
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Muualla:
Savon Sanomat (maksumuurin takana)
Samantyylistä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti