"Ystävä, rakastaja, uhri, petturi - mitä näet, kun katsot peiliin?
Supertähti Cara Delevingnen väkevä esikoisromaani ystävyydestä, identiteetistä ja ulkokuoren petollisuudesta
Red, Leo, Rose ja Naomi ovat sopeutumattomia - jokaisella on omat mustat pisteensä ja tapansa selvitä niistä. Turvallisuutta tuo bändi, Mirror, Mirror, ja treenit ovatkin ainoa paikka, missä nuoret saavat olla oma itsensä.
Red, Leo, Rose ja Naomi ovat sopeutumattomia - jokaisella on omat mustat pisteensä ja tapansa selvitä niistä. Turvallisuutta tuo bändi, Mirror, Mirror, ja treenit ovatkin ainoa paikka, missä nuoret saavat olla oma itsensä.
Sitten Naomi löydetään puolikuolleena Thames-joen saastan joukosta, ja poliisi uskoo hänen yrittäneen itsemurhaa. Ystävät ovat järkyttyneitä, heidän piti suojella toisiaan, mutta kukaan ei tajunnut, kuinka rikki Naomi oli. Kuinka hyvin he loppujen lopuksi tuntevat toisensa?
Asiat eivät kuitenkaan ole niin kuin niiden halutaan uskotella olevan: matkalla totuuteen Red, Leo ja Rose joutuvat kääntymään kohti itseään, toisiaan ja pahuutta, joka väijyy pinnan alla."(WSOY)
Kirjatraileri: https://www.youtube.com/watch?v=_2PaK90z3qc&feature=youtu.be
Lukunäyte: http://media.bonnierbooks.fi/sample-pages/9789510431382_lukun.pdf
Oma arvio:
Minua hieman hämäsi tämän kirjan kansi, kun sain sen käsiini. Kirjan tekijäksi on merkitty isoin kirjaimin Cara Delevingne, jota kirjan liepeessä tituleerataan sukupolvensa vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi. Minä olisin ollut täysin tietämätön, kuka hän on, mutta onneksi minua valistettiin kirjan sisäkannessa, että hän on sekä menestyksekäs malli että näyttelijä, joka on tähdittänyt muun muassa elokuvaa Paper Town. Nyt hän on myös kirjailija, joka tosin on tehnyt tämän esikoisteoksensa yhdessä Rowan Colemanin kanssa. Colemanin nimi on kannessa pikkuriikkisillä kirjaimilla kirjoitettuna, ja on hiukan epäselvää, kuinka suuri rooli hänellä on ollut kirjan teossa. Se jäänee arvoitukseksi.
Karkotan kuitenkin alkuhämmennykseni pian, sillä minä todella viihdyn Mirror, mirrorin parissa. Minulle tulee sen hengestä mieleen lempiteinisarjani Skins - Liekeissä, joka sijoittuu Bristoliin, ja jossa myös kuvataan hyvin todentuntuisesti ja kaunistelemattomasti nuorten elämää. Mirror, mirror taas sijoittuu Lontooseen, tuohon persoonalliseen ja hämmentävään suurkaupunkiin. Kirjan minäkertojana toimiva Red onnistuu myös hämmentämään minut totaalisesti, sillä... no, enpä kerrokaan, jos vaikka joku muukin menisi samaan kuin minä. (Älä siis myöskään lue tunnisteita bloggauksen lopusta.)
Luulin, että tuntisin jotain, kun me saataisiin Naomi takaisin. Onnea tai surua, jotain! Sen sijaan me kolme vain istutaan hänen vuoteensa vierellä tuppisuina, tuntien...ei mitään. Me ollaan tyhjiössä. (s.73)
Kirjan nimi viittaa samannimiseen bändiin, joka on nyt murroksessa, koska sen lahjakas basisti makaa koomassa sairaalassa. Red, Rose ja Leo päättävät kuitenkin soittaa hyväntekeväisyyskeikan Naomin vuoksi ja pestaavat mukaan basistiksi Lecraj'n. Nuoret ovat hämmennyksissä ja sekaisin ystävänsä tilasta, eivätkä tiedä uskoako Naomin olleen masentunut ja yrittäneen itsemurhaa, vai uskoako jonku tehneen hänelle pahaa. Red, epävarmasta punapäästä hiukan rohkaistunut ja tyylinsä räväköittänyt, uskoo jälkimmäiseen ja saa liittolaisekseen Naomin isosiskon, huippuhakkeritaitoisen Ashin.
En halua enää palata siksi punatukkaiseksi, ruipeloksi mitättömyydeksi, joka ei merkinnyt mitään kenellekään. En halua olla enää näkymätön. Voi jumalauta, välillä oksetan itseänikin! (s. 123)
Kirjassa on hyvin paljon dekkarimaisia aineksia, mutta myös nuorten aikuisten identiteettihapuilua, rakkauden etsimistä ja perustavanlaatuista kipuilua. Kaikkien näiden nuorten elämässä tapahtuu hämmentäviä asioita: Redin kotona on alkoholiongelmaa ja uskottomuutta, Rosen kotona uusperheen sopeutumattomuutta ja Leon kotona kuohuu, kun hänen veljensä palaa kotiin vankilasta. Nämä hyvin erilaisten asioiden kanssa kipuilevat nuoret yrittävät puhaltaa yhteen hiileen Nain vuoksi, mutta heidän välinsä ovat rakoilemassa. Leo ja Red ovat molemmat rakastuneet kuvankauniiseen Roseen, joka taas tapailee jotain mystistä, vanhempaa miestä. Rose ei voi sietää isänsä uutta, nuorta naisystävää, mutta Leo ja Red eivät voi tajuta, miksi yltäkylläisyydessä elävä Rose viitsii valittaa. Red kadehtii lisäksi Leoa, joka saa kaikki naiset lakoamaan jalkoihinsa. Red taas kokee olevansa liian omituinen, liian punapää, liian erikoislaatuinen... eikä hänen oma äitinsäkään hyväksy tätä sellaisena kuin tämä on.
Me seistään kylki kyljessä ja katsotaan huoneeseen, jossa tuo meille rakas, kaunis, eloisa tyttö makaa kuoleman kaltaisessa horroksessa , enkä keksi yhtikäs mitään sanottavaa, mistä olisi apua.(s. 210)
Kirjan lopussa paljastuu inhottavia asioita, jotka horjuttavat näiden nuorten turvallisuudentunnetta, mutta kulminoivat heidän ystävyytensä uuteen uskoon. Jotkut henkilöhahmot ovat tässä kirjassa hyvin vahvoja, kuten Red ja Ash, mutta Rose, Leo ja Lecraj jäävät mielestäni turhan ohkaisiksi ja ontoiksi persooniksi.
Arvosanani 4+
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Mirror, mirror muissa blogeissa:
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin
Ruksaan YA-lukuhaasteesta kohdan:
Sinua kiinnostava aika/paikka
4 kommenttia:
KOMMENTISSA ON SPOILEREITA
Mentiin samaan lankaan.
Todennäköisestihän englanninkielisessä versiossa tilanne on toinen. Tai esimerkiksi ranskan- tai venäjänkielisissä käännöksissä, joissa vaikkapa toteamus "olen väsynyt" kertoo sukupuolesi heti. Luulin Rediä koko ajan pojaksi ja ajattelin, että onpa jännä kertojaratkaisu laittaa poika nuortenkirjan päähenkilöksi.
Minäkin pidin tästä kirjasta ihan oikeasti. Minusta oli huippua, kuinka monipuolisia hahmot olivat, ja kuinka kirjassa ei esimerkiksi harrastettu seksiä lainkaan (muistaakseni). Ei sillä, että se olisi paha juttu, mutta ehkä se on jo vähän klisee nuortenkirjoissa.
Hei Maria,
TÄSSÄ KOMMENTISSA MYÖS SPOILERI
Hienoa, etten ole ainoa hämmentynyt. Minä sain selville Redin sukupuolen vasta siinä vaiheessa, kun hän oli suudellut Rosea ja tämä tokaisi, ettei ole kiinnostunut tytöistä. Minä olin että niin mitäkäh, siinä meni sitten aikaa että pystyin ajattelemaan Rediä tyttönä :D
En tiedä, onko tämä ollut suomentajalta tietoinen juttu, vai onko vain käynyt niin hassusti, että kun sukupuolta ei ole enkunkielisessä aluteoksessa mitenkään muuten missään vaiheessa määritelty kuin tietenkin kieleen kuuluvien pronominien kautta, ettei suomennokseenkaan ole sitten luontevasti mihinkään tullut viitteitä Redin sukupuolesta. Hauskoja nämä :)
SPOILERI MYÖS:
Luin tämän englanniksi, ja alussa epäröin Redin sukupuolen kohdalla, lähinnä termit "mate" ja "dude" ja Rosen heitto "...Red, keep it in your pants" hämäsivät minua, koska kahta ensimmäistä käytettiin myös Rosesta puhuttaessa. Päädyin kuitenkin siihen uskoon, että Red on poika, ja totuus tuli täytenä yllätyksenä.
Ei siis ollut englanninkielisessä versiossa mitään sukupuoleen viittaavia pronomineja, mutta olisi kyllä tosi mielenkiintosta nähdä, että miten tää käännetään esimerkiks ranskaksi.
LISÄÄ SPOILEREITA
Hämäännyin myös täysin tästä ja selitin ystävillinekin etten vain millään tiedä onko Red tyttö vai poika. Mietin että mainittiinko Redin oikea nimi Amy jossain vaiheessa ja selailin kirjaa hämmentyneenä. Aluksi tuntui selvältä se että hän on tyttö, mutta yhtäkkiä Red alkoikin vaikuttaa enemmän ja enemmän pojalta!!
Lähetä kommentti