"Lähde kaikkien aikojen kiertomatkalle! Mikä tekee Suomesta Suomen? Millaisia me suomalaiset olemme? Mistä kaikkialta tulemme?
Katsele tuhansien järvien maata ulkosuomalaisen nuoren silmin! Jokaisen maakunnan ominaispiirteissä ja perinteissä riittää ihmeteltävää. Tutuiksi tulevat myös vähemmistöt, kuten tataarit, romanit ja somalit. Suomalaisuuden juuria ja nykyisyyttä tarkastellaan kiinnostavasti historian merkkipaalujen, tieteen ja taiteen huippujen sekä urheilusaavutusten valossa. Populaarikulttuuriakaan ei unohdeta.
Runsas tietoaines ja valloittavat kuvat kulkevat sulavasti rinta rinnan. Puhekuplien hauskoista repliikeistä saa tuntumaa suomen kielen murteisiin."
Oma arvio:
Luimme tämän kirjan yhdessä kohta seitsemänvuotiaan, eskari-ikäisen poikani kanssa.
Suomen lasten Suomi vastaa moniin kysymyksiin, joita poikani on omasta kotimaastaan minulle vuosien saatossa esittänyt. Kirja opetti myös minulle paljon uutta. Olen oikein tyytyväinen, miten monipuolisesti se esittelee Suomea ja suomalaisuutta. Jokainen kotimaamme kolkka käydään läpi, aloittaen Lapista ja saamelaisista ja edeten siitä askel kerrallaan kohti Suomen eteläisiä osia ja Ahvenanmaata. Jokaiseen maakuntaan liittyviä erikoispiirteitä tulee esiin, niin historiaa, elinkeinoja, murrepiirteitä, merkittäviä henkilöitä (olen otettu kirjailijoiden määrästä), kansanuskomuksia, perinteitä, taidetta, käsityöläiskulttuuria ja paljon muuta. Kaikki tietenkin lapsia kiinnostavalla tavalla, mutta kuitenkin perusteellisesti.
Carlos da Cruzin piirtämät hauskat henkilöhahmot esittelevät suomalaissukuisille amerikkalaissisaruksille, Johnille ja Jennylle, Suomea ja sen erikoisuuksia. Kirjassa on ihan valtavasti luettavaa ja katsottavaa, ja meillä meni tässä kyllä monen monituista iltaa.
Poikani mielestä kirja on hauska, hupsu ja välillä hiukan tylsä. Huomasin, etteivät häntä kiinnostaneet kovin pitkät kuvailut esimerkiksi historiallisista tapahtumista. Tiernapoikien esittely jäi mukavana hänen mieleensä, "koska ne on oululaisia". Kuvia on pojan mielestä tarpeeksi ja ne ovat värikkäitä, hauskoja mutta siinä mielessä tylsiä, koska henkilöhahmoissa ei ole jääkiekkoilijaa. Henkilöillä on kaikilla jokin harrastus, ja tämä kiinnosti poikaa erityisesti. Hänen suosikkihenkilönsä on Atik Samaletdin, jalkapalloilija Järvenpäästä - luonnollisesti siitä syytä, että hänkin pelaa jalkapalloa.
Poikaani harmitti, koska kirja oli hänen mielestään liian lyhyt. Välillä hän ei myöskään pitänyt kaikista jutuista, mutta se on kyllä ymmärrettävää, kun teoksessa on tietoa tosi paljon. Hänen mielestään kirja voisi sopia paremmin häntä nuoremmille ja vain pojille, koska henkilöinä on enemmän "poikatyyppejä". Kysyttäessä, haluaisiko hän lukea kirjan joskus uudelleen, hän vastasi: "Voisim mää lukia!"
Minusta kirjassa on ihan mahtavasti tietoa ja voisin kuvitella, että hieman poikaani vanhemmat voisivat kiinnostua kuuntelemaan vielä hieman tarkemmin. Toisaalta tietokirjaa ei ole tarkoituskaan lukea yhtäjaksoisesti kannesta kanteen, vaan sen on tarkoitus toimia hakuteoksena ja sitä voi selailla sivun kerrallaan. Poikaani näytti kiinnostavan erityisesti erilaisten urheilulajien, erityisesti jääkiekon, kehittyminen Suomessa sekä kirjan henkilöhahmojen vuoropuhelut, Ahvenanmaa (koska olimme siellä kesällä), oma kotoinen Oulumme, jouluperinteet (ja erityisesti kekripukki) sekä romaaneista kertovat kokonaista kolme aukeamaa. Mielestäni tämä oli hieno asia, sillä poikani on kysellyt paljon romaaneista, ja nyt saimme paljon tietoa heidän taustastaan ja kulttuuristaan.
Poikani antama arvosana on 4, minä annan arvosanan 4,5
Yhteisarvosanaksi kirja saa siis meiltä 4+
Tämä kirja on arvostelukappale, kiitos kustantajalle.
Suomen lasten Suomi muissa blogeissa:
Sininen keskitie
Mrs. Eriksson's Room
Tänään on kaunis päivä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti