torstai 28. kesäkuuta 2018

Järistyksiä: Riina Mattila

Järistyksiä: Riina Mattila. WSOY 2018.



"Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta -kilpailun 2. palkinto

WSOY:n kirjoituskilpailussa palkittu esikoisromaani kertoo rohkeudesta rakastaa ja tulla rakastetuksi, tarpeesta tulla kohdatuksi sellaisena kuin todella on.

Eelia ei tunne olevansa tyttö eikä poika, eikä sitä katsota hyvällä hänen pienessä kotikaupungissaan. Sitten löytyy lukio muualta, löytyy yhteisö, jossa voi vihdoin antaa kuorien murtua ja maan järistä. Löytyy omia ihmisiä, jotka auttavat näkemään maailman kaikissa väreissä. Löytyy rakkaus, jota kohti on vain uskallettava ottaa se ensimmäinen askel. Än yy tee nyt.

"Kilpailun toiselle sijalle sijoitimme tekstin, joka kuvaa rakastumista sellaisella voimalla, herkkyydellä ja tarkkuudella, että lukija tuntee jokaisen värähdyksen omassa vatsanpohjassaan saakka." - Salla Simukka, kilpailuraadin jäsen" (WSOY)

Oma arvio:

Yöpöydän kirjat -blogin emännöimän Prideviikon lukutempauksen toisena sateenkaari-kirjanani toimii tämä Riina Mattilan Järistyksiä, joka on WSOY:n viimevuotisen kirjoituskilpailun satoa.

Ja miksi äiti sulki jatkuvasti silmänsä ja näki kiinni painuneiden silmäluomiensa takana jonkun ihan toisen.
Tytön, joka suostui pastellisävyihin ja kosmetologiaikoihin ja astui junasta lupaava pesäpalloilija perässään.
Ei koskaan minua.
Ei kertaakaan. (s. 64)

Järistyksiä kertoo hyvin kauniilla, korumaisella kielellä Eelian kipuilusta identiteettinsä kanssa sekä ensirakastumisen järisyttävyydestä. Tämä on myös siinä mielessä niin sanottu kaapistatuloromaani, että tarina kietoutuu tuon ratkaisevan askeleen ympärille. Kirja on kuitenkin paljon muutakin. Päällimmäisenä minulle jää hyvin voimakas pahan mielen tunne Eelian ymmärtämättömistä vanhemmista, mutta toisaalta suuri helpotus siitä, että Eelia oppii tuntemaan sen, miltä tuntuu olla rakastettu ja lopulta myös vapaa.


Eelia on tuntenut itsensä erilaiseksi pienestä pitäen, eikä hän osaa määritellä, kumpaan sukupuoleen hän kuuluu. Sen hän osaa sanoa, ettei joulujuhlaan puettu mekko tunnu oikealta, eikä se, ettei hän saa pelata liikuntatunnilla jääkiekkoa, vaan ringetteä. Mattilan romaani avaakin lukijan silmät monelle seikalle, jotka vaikuttavat meistä sukupuolestamme tietoisilta ihan ookoilta, mutta jotka ovat hankalia muunsukupuolisille.

 Kun kaikki keinut ovat varattuja ja sitä huomaa seisovansa yksin eri puolella pihaa kuin muut, ymmärtää maanpinnalla kaikessa olevan kyse rajoista. Kahlitsevista, muiden määräämistä rajoista, joihin minä en saanut itseäni mahtumaan, vaikka yritin kuinka. (s.13-14)

Eelia, ristimänimeltään Elisa, ei ole koskaan ollut vanhempiensa silmissä hyväksytty. He aavistavat, että heidän tyttärensä ei sovi heidän ajattelemaansa muottiin, mutta taistelevat kynsin hampain vastaan. Vanhempien takapajuisuus ja suvaitsemattomuus voi tuntua epäuskottavalta, mutta sitä se ei välttämättä ole. Toki välillä tuntuu, että Eelian vanhemmat on tiivistetty liiankin täyteen kaikkia niitä ennakkoluuloja, joita voi olla, mutta se tekeekin Eelian tarinasta entistä vahvemman. Eelia joutuu keräämään kaiken voimansa vanhempiensa seuralla, ja tämä aiheuttaa minussa lukijana kauheita epätoivon tunteita. Tekisi mieli mennä Eelian tueksi ja sanoa pari painavaa sanaa hänen junttivanhemmilleen.

Mä en oo teidän tyttö, en kenenkään tyttö, enkä koskaan tuu olemaankaan. (s. 107)

Kirjan kerronta on hyvin kaunista, unenomaista. Eelian ja Islan rakkaus on kuvattu hyvin tunteikkaasti ja yksityiskohtaisesti, mutta juuri se, mikä minulle on aina tärkeintä - ensisuudelma - on harmillisesti kuvattu ohimennen hätäisesti. Seksikuvaukset ovat sopivan graafisia ja herkkiä, niistä välittyy aitous.

 "Mä vaan huomasin sut eri tavalla kuin ketään niistä toisista" (s. 41)

Kirjassa hyvin tärkeässä osassa oleva henkilö, Eelian kämppäkaveri Karhu jää harmillisen etäiseksi, ja kirjan lopussa oleva outo huomionhakukohtaus mietitytti minua. Karhu hyppää kirjan sivuille jotenkin äkkiarvaamatta ja joudun selaamaan taaksepäin, että kuka ihme hän onkaan. Mielestäni Eelian ja Karhun tutustumisen olisi voinut kuvailla alkuun tarkemmin. Heidän ystävyytensä on kuitenkin hyvin vahvaa ja toisiaan pönkittävää.

Tarina päättyy Eelian ratkaisevaan askeleeseen, mutta sen aiheuttamia seurauksia voi lukija vain arvuutella. Jatko-osalle voisi olla tilausta, mutta toisaalta tarina voisi jäädä tähänkin pisteeseen.

Arvosanani 4

Tämän kirjan lainasin kirjastosta.

 Muissa blogeissa:

Yöpöydän kirjat 
Kirsin kirjanurkka 
Kirjanurkkaus 
Kirjojen keskellä
Maria Calendula 
Lukijan roolissa
Lastenkirjahylly


Samantyylistä luettavaa:

Kesän jälkeen kaikki on toisin: Siri Kolu 
Tyttösi sun: Meredith Russo 
Valoa valoa valoa; Vilja-Tuulia Huotarinen
Kun enkelit katsovat muualle & Minuuttivalssi: Salla Simukka

Lisään kirjan YA-lukuhaasteen kohtaan:

Kirja ei kuulu sarjaan

Ei kommentteja: